Walter Tevisin Musta kuningatar:
Beth Harmon on vain kahdeksan, kun hän tekee ensimmäiset siirtonsa shakkilaudalla. 1960-luvulla tytöt eivät pelaa shakkia, mutta pelatessaan orpo ja hyljeksitty Beth tuntee heräävänsä eloon. Siitä hetkestä lähtien shakki on hänen elämänsä tärkein asia, ja kahdeksantoistavuotiaana hän jo osallistuu USA:n avoimeen mestaruuuskilpailuihin. Beth uneksi venäläisen maailmanmestarin voittamista, mutta pelille omistautuminen käy yhä raskaammaksi ja selviytymiskeinot yhä vaarallisemmaksi. Kun ratkaiseva ottelu lähestyy, vastustajia tuntuukin olevan kaksi - venäläinen mestari ja Beth itse.(takakansi)
Kahdeksanvuotiaan Bethin tarina alkaa siitä, kun hänen äitinsä ajaa autokolarin ja menehtyy siinä. Beth lähetetään orpokotiin, Methueniin.
Shakkiin Bethin tutustuttaa talonmies Herra Shaibell, hiljainen ja hieman synkähkö hahmo, joka on ensimmäinen, jonka Beth ällistää shankin peluun lahjakkuudellaan. Beth itselle avautuu aivan uusi maailma. Herra Shaibell kutsuu kellariin Herra Ganzin shakkikerhosta pelamaan Bethiä vastaan.
Ottelun ollessa suunnilleen puolivälissä Beth tuijotti ulos ikkunasta pensasta, jossa oli vaaleanpunaiset kukinnot, kun hän kuuli Herra Ganzin äänen sanovan:"Beth, olen siirtänyt lähettini c-viitoseen", ja Beth vastaa kuin unessa:"Ratsu e-viitoseen." - Lähetti b-neloseen, herra Ganz. - Kuningatar d-neloseen, Beth katsomatta vieläkään. - Ratsu c-kuutoseen, herra Ganz. - Lähetti b-viitoseen Beth. - Sotilas b-kutoseen, herra Ganz. - Kuningatar a-neloseen, shakki, Beth sanoo. Hän kuuli herra Ganzin vetävän henkeä äkisti. Hetken päästä tämä sanoi: -Kuningas f-kahdeksaan. - Matti kolmen siirron jälkeen, Beth sanoi kääntymättä. Ja jatkaa - Ensimmäinen shakki on ratsulla. Kuninkaalla on nuo kaksi mustaa ruutua, ja lähetti shakkaa sitä. Sitten ratsuu tekee siitä matin. Herra Ganz päästi hitaasti ilman keuhkoistaan. - Varjelkoon! hän sanoi.
Siitä alkaakin, muutaman välivuoden jälkeen, lumipallovyöry-ilmiö Beth valloittaessa shakki maailmaa aina vaan laajemmalle ja laajemmalle. Sen mahdollistamisessa on adoptioäiti Rouva Wheatley vahvasti mukana suvaitsevaisella elämänkatsomuksellansa ja Beth saa tilaisuuden loistaa lahjakuudellaan. Ja vaikka shakkipelit kuljettavat Bethiä adoptioäitinsä kanssa pitkin USA:ta, ei kouluaineet tuota Bethille vaikeuksia vaan selviytyy niistä mainiosti ihan valmistumiseen asti.
"Katselijat ällistyivät tytön hienoa strategian hallintaa. Hän osoittaa varmuutta, jota normaalisti on vasta kaksi kertaa vanhemmilla pelaajilla," Rouva Wheatley oli haltioissaan. Tällä kertaa hän luki äänettömästi ennen kuin sanoi melkein kuiskaten: - Tämä on kansallinen tunnustus, kultaseni.
Beth tapaa hyvää tarkoittaviakin ihmisiä, mutta hän ei osaa pitää heitä pitkiä aikoja elämässänsä. Vaikeinta Bethille on häviäminen. Shakki on hänen persoonansa jatke ja hän kokee hyvin syvästi häviämisen. Ja se lisää itsetuhoisuutta alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Rauhoittavien lääkkeiden käytön hän oppi jo orpokodissa, missä niitä jaettiin kaikille lapsille. Adoptioäiti sattumoisin käytti samoja lääkkeitä.
Hän otti purkin yöpöydältä ja ravisti käteensä kolme vihreää pilleriä ja sitten vielä neljännen. Oli kurjaa olla yksin. Hän nieli kaikki neljä pilleriä ilman vettä, samalla tavoin kuin lapsena. Iltapäivällä hän osti itselleen pihvin ja ison pussillisen perunaa Krogersilta. Ennen kuin työnsi kärrynsä kassalle, hän meni viini- ja olutlaatikon luo ja otti siitä pienen pullon bourgognea. Hän nukahti sohvalle, kun oli ensin vaivoin kompuroinut TV:n luo sulkeakseen sen.
Shakin pelaamisen ohella tämä on vahvasti kasvutarina, miten elämän vaikeutuessa, ainoa mikä lopulta pitää Bethin pään pinnalla on shakki, joka on kaksiteräinen miekka: sen mitä se antaa - sen se ottaa takaisin korkoineen.
Mietteitä:
Sain isältäni tämän kirjan lahjaksi nuorena aikuisena ja kirja teki lähtemättömän vaikutuksen. Isäni itse oli pelannut jo vuosia pienissä piireissä shakkia ja oli voittamaton, mutta ujoutensa takia ei suostunut lähtemään pelaamaan isommille areenoille. Kun olin vielä koulussa ja pärjäsin hyvin matematiikassa, isä väitti, että oppisin pelaamaan hyvin shakkia. Mutta minua ei kiinnostanut, sillä urheilu vei mielenkiintoni.
Luettuani lahjakirjani myönsin isälleni, että olisi sittenkin kannattanut opetella, vaikkei tarkoituksena ollut, että minusta olisi jotain ihmelasta tullut vaan olisin päässyt osaksi upeaa peliä. Aikuisena pelin opettelu ei ole sama asia kuin lapsena, minkä tulin ymmärtämään tyttärieni kautta. Isäni opetti molemmille jo lapsena shakin pelaamisen. He ovat ihan keskinkertaisia pelaajia, parempia kuin minä mutta huonompia kuin isä.
Nyt monen vuosikymmenen jälkeen luin kirjan uudestaan ja se on edelleenkin vaikuttava. Se harmitti, että ehdin katsoa ennen uudelleen lukua minisarjan kirjasta, koska ajoitus oli mielestäni väärä. Ensin kirja ja sitten sarja. Se olisi ollut se oikea järjestys. Sillä nyt en osaa enää ajatella Bethinä ketään muuta kuin Anyaa!
Sarja oli erinomaisen hyvin tehty ja pääosanesittäjät hyvin valittu. Nuorta Bethiä näytellyt Isla Johnston ja vanhempaa Bethiä, Anya Taylor-Joy, tekevät molemmat loistaa näyttelijä työtä.
Suosittelen kirjan lukemista, vaikkei tietäisi shakista hölkäsen pöläystäkään. On tämä vaan niin hyvä ja viihteellinen kirja luettavaksi esim.selviytymis- tai kasvutarinana. Ja kyllä nuo pelikohdat ovat jännittäviäkin.
Lukuiloa shankin parissa
✿⊱╮ Kirjamummi
#draama #kasvukivut #selvityminen #jännitys #ihmissuhteet #shakki #orpous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti