torstai 17. marraskuuta 2022

Laure Van Rensburg: Ei muita kuin me


Laure Van Rensburgin Ei muita kuin me:

 

Steven: komea ja arvostettu professori. Ellie: arka mutta älykäs kirjallisuudenopiskelija.

Ensimmäinen yhteinen viikonloppumatka kaukana New Yorkin kuhinasta. Täydelliset olosuhteet romantiikalle? Ehkä, jos lumimyrsky ei saartaisi heitä syrjäisen talon vangeiksi - ja edes toinen heistä olisi puhunut totta (kirjan takakannesta).


Ellie on 23-vuotias opiskelija ja Steven on häntä melkein yhden sukupolven vanhempi professori. Heitä itseään ei haittaa suuri ikäero. Steven vain nauttii siitä miten he herättävät huomioita, kun hänellä on kaunis nuori nainen kainalossansa. Ellietä huomio hämmentää ja hän ei oikein pidä juhla tapahtumista, kun ei yleensä tunne sieltä ketään kenen kanssa jutella.

Ellie löytää suunnittelemalleen romanttiselle viikonlopulle paikan ja Stevenin suostumuksella vuokraa sen..

Steven on innoissaan, kun hän saa pitää Ellien täysin itsellään ja unelmoi jo miten se aika vietetään - makkarissa. Ajomatka sujuu nopsasti, kun Ellie nukahtaa etuistuimelle ja Steven unelmoi tulevasta seksin määrästä ajaessaan autoa.

Vuokramökki osoittautuu ulkoiselta olemukseltaan moderniksi. Useilla isoilla ikkunoilla varustetuksi kaksikerroksiseksi tyylikkääksi taloksi, joka todellakin on syrjäisessä paikassa.

Ei naapureita lähimaillakaan vain meren ranta kävelymatkan päässä metsän läpi kuljettaessa. Ei puhelinta häiritsemässä eikä kännykässä kenttää. Eli ihanne paikka, kun todella haluaa omaa rauhaa.

Kirjan minä-kertojina toimivat Ellie ja Steven. Heidän välissään kulkee päiväkirja kirjoitukset lyhyinä kirjoituksina, mikä tulee olemaan merkittävät kirjan juonen kannalta ja erityisesti lopun. Tarina kulkee hyvin sujuvasti kappalejaon lyhykäisyydestä huolimatta.

Ellien ja Stevenin tapaamisesta ja suhteesta saa lukija tietää kaiken muun keskustelun ja tapahtumien ohella. Sillä ne ovat ovelasti siroteltu mukaan (kun nykyään taantumat ovat niin IN), eikä tuo tyyli ole vähääkään tylsistyttävä.

Lumimyrsky yllättää ja sulkee heidät talon vangiksi ja pölläyttää samalla pinnan alla kuhisseet salaisuudet, jotka kärkkäänä ovat odottaneet, esille pääsyään. Huh!


Näkemyksiä:

Ensinnäkin tuon esille sen, että on aivan valtavan ihastuttavaa lukea näin sana rikasta käännöskirjallisuutta. Kirjailija kuvailee ympäristöä ja tapahtumia niin värikkäästi, että sitä tempautuu kokijaksi tarinaan mukaan.

Tällainen on todellinen psykologinen trilleri. Se kaivautuu kerronnan avulla ihmismielen syövereihin. Tämä on tarina siitä miten paljon psyyke kestää manipulointia ja provokaatiota, että ihmisen minä-kuva alkaa muovautumaan uudelleen ja se syvällinen meissä asuva raadollisuus pääsee esiin.

Silti tämä ei ole oppikirja vaan tämä on todella pelottava kirja minun mielestäni. Mutta kaikesta pelottavuudestaan huolimatta tarina on niin kiehtova, että sormeni ovat liimautuneet kirjan kansiin kiinni ja silmäni lentävät kirjaimilla.

Myönnän, että olen hieman näivettynyt sanontaan "koukuttava", mutta nyt on kertakaikkisen pakko myöntää, että tämä kirja on juuri sitä!

Siellä sitten hilluin kirjan juonittelun aiheuttamassa koukussa kuin kaupassa odottavat joulukinkut.


Jännittävä lukuhetkiä

✿⊱╮ Kirjamummi


#psykologinen #trilleri #jännitys #koukuttava #kosto

keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Freida McFadden: Kotiapulainen


 Freida McFaddenin Kotiapulainen (e-kirja)

Äskettäin vankilasta vapautunut Millie saa riemukseen kotiapulaisen paikan varakkaasta newyorkilaisperheestä. Autossa asumiseen verrattuna Winchestereiden koti on unelmien täyttymys.

"Tervetuloa perheeseen", Nina Winchester sanoo, kun puristan hänen tyylikästä, hyvin hoidettua kättään. Hymyilen kohteliaasti ja katsastan samalla ympärilläni ja huomaan meidän seisovan marmorikäytävällä. Täällä työskentely on viimeinen mahdollisuuteni aloittaa alusta. 

Andrew Winchester ojentaa kätensä minua varten. On vaikealla olla huomioimatta miten komea mies hän on. Ruskeat silmät, tuuheat mahongin väriset hiukset ja seksikäs kolo leuassa.

Millie saa ullakolle tehdyn huoneen käyttöönsä. Hänestä on hienoa ajatus siitä, että saa mahdollisuuden nukkua jalat suorana ja oikeassa sängyssä.

"Miksi...?", selvennän kurkkuani. "Miksi huoneen lukko on ulkopuolella eikä sisäpuolella?" Nina vilkaisee lukkoa ja selvittää:" Oh. Tätä on käytetty kaikenlaisena varastona. Kun Nina häipyy huomaan sulkiessani ovessa olevat jäljet: aivan kuin joku olisi kynsinyt ovea. Olenpa säikky ja paranoidinen, Millie rauhoittelee itseään.

Uuteen onneen tulee kuitenkin säröjä, kun osoittautuu, ettei työ olekaan ihan tavallisen kodin huolenpitoa, sillä Millie kohtaa joka aamu samanlaisen järkytyksen.

Sama näky joka aamun, kun tulen alas ullakolta. Joku ei olisi voinut tehdä tästä talosta likaisemman, jos hän olisi yrittänyt. Jokainen huone talossa on likainen. Esim. sohvapöydän pizzalaatikossa on vielä kaksi pizzaviipaletta, ja laatikon pohjalle on roiskunut jotain tahmeaa ja pahanhajuista. Se on vuotanut läpi ja laatikko on liimautunut sohvapöytään. Kestää tunnin liotuksen ja 30 minuuttia intensiivistä hankausta saadakseen kaikki puhtaaksi. Keittiö on pahin. Sen lisäksi, mitä itse roskakorissa on, keittiössä on kaksi roskapussia, jotka roiskuvat sisältöineen. Toisessa pussista on halkeama pohjassa ja kun nostan sen viedäkseni ulos, kaikki roskat menee joka paikkaan. Haju on aivan hirvittävä. Yökkään, mutta saan juuri estettyä oksennuksen tulon. Minulta menee seitsemän tuntia kaiken siivoamiseen.

Vähitellen perheen äiti Nina ja tytär Cecelia alkavat käyttäytyä oudon vihamielisesti Millietä kohtaan. Talon ilmapiiri käy yhä painostavammaksi. Millie ei ymmärrä mitä hän tekee väärin.

Nina pitää lasia valoa vasten ja sanoo:"Tämä on likainen. Tuo minulle uusi lasi!". "Ei se voi olla likainen", minä sanon, "otin sen juuri astianpesukoneesta." "Se on tahrainen! Tuo minulle uusi!", vaatii Nina. 

"Pysy illat ja yöt ullakkohuoneessasi. Tämä olohuone ja TV ovat vain perheen käytössä. Ymmärrätkö?", Nina sanoo ylhäisesti. "Ymmärrän.", vastaan hänelle.

 "Sanoit, että haluat bologna-voileivän. Tein sinulle bologna-voileivän." "En sanonut haluavani bologna-voileipää", Cecelia väittää: "Sanoin, että haluan abalone-voileivän!" Tuijotan häntä suu auki. "Mikä tuo on?", Cecelia murahtaa turhautuneena ja heittää voileivän maahan. Leipä ja liha erottuvat, laskeutuvat kolmeen erilliseen kasaan matolle. Ainoa positiivinen asia on, että en käyttänyt mitään majoneesia.

Viisainta olisi varmasti lähteä, mutta perheen isä Andrew auttaa Millietä kestämään Ninan häijyyttä, eikä Milliellä ole muutakaan paikkaa, minne mennä. 

Nina on niin onnekas. Hänellä on kaikki. Hänellä tämä unelmien talo, tonneittain rahaa ja aviomies joka on ystävällinen, hauska, varakas, huomaavainen ja… no, aivan upea.

Ehkä minä vain kuvittelee kaiken? Nina ja hänen tyttärensä vihamielisyyden, Millie ajattelee, enhän ole ennen tällaista työtä tehty. Ja toisaalta kuitenkin Andrew on niin hurmaava, että häneen voisi rakastua, Millie haaveilee. 

Näyttää siltä, ​​että olin oikeassa Ninan suhteen.

 Hän ei tiedä, että tämä on vasta alkua.


           

Näkemyksiä:

Johan oli jännä kirja. Minusta tuntui, etten ole pitkään aikaan lukenut näin mielenkiintoisella ja moniulotteisella tavalla kirjoitettua psykologista trilleriä. 

Tarina lähtee liikkeelle hyvin rauhallisesti. Voi jopa tuntua, että eihän tässä ole mitään erikoista. Taas vain yksi rikas rouva hyppyyttää alentavasti kotiapulaistaan.

Lapsi on pilalle hemmoteltu ja mies hieman syrjässä, mutta tehden vaikutuksen silloin, kun tulee muiden joukkoon.

Millie elämä oli todella viimeisen päälle surkeassa tilassa ennen kuin hän aloitti kotiapulaisena . Ainoa mikä eroitti Millien kadulla asuvista ihmistä oli se, että hänellä oli kotina auto. Ja töitä oli vaikea saada ilman suosituksia. 

Työ Winchestereiden luona on vihon viimeinen vaihtoehto ja siksi Millie päättää kestää kaiken mitä tuleman pitää. Hän nielee nöyryytyksensä ja kiukkunsa. Vähäisen vapaa-ajan hän käyttää haaveiluun. 

Kaikki ovat varmaan nähneet muurahaiskehon missä liikutaan, mutta hallitusti ja tasaista vauhtia, mutta jos sohaiset sinne niin voit omin silmin nähdä, mikä kaaos siellä kehkeytyy.

Tarinaa tulee vipinää toisesta osasta lähtien, kun kirja on vinhasti jaettu ikään kuin kolmeen pieneen osaan. Minä-kertojina toimivat Millie ja myös Nina.

Tarinan gran finale ei vienyt pelkästään tuolia altani vaan maton ja lattiankin.  Ettäs oli ovela lopetus!

He, joilla on kokemusta Freida McFaddenin kirjoista niin voivat ehkä arvailla. Hänen tyyliinsä, lukemani mukaan, kuuluu yllättävät juonenkäänteet.

Minulle Freida McFadden on uusi tuttavuus, mutta ihastuin hänen tyyliinsä niin perusteellisesti, että aloitan tänään uuden e-kirjan. 


Mielenkiintoisia lukuhetkiä 

 ✿⊱╮ Kirjamummi


#psykologinen #trilleri #jännitys #petos #murha #juonnikkuus #ihmisarvo #cosygrime


ps.Kirja on sen verran uusi, että joissakin kirjastoissa on tilauksessa, kuten esim. minun, ja siksi luin tämän e-kirjana. Varmaan isompien kaupunkien kirjastosta tämä jo löytyy.