keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Raastava Suru On Loputon Tanssi


 

Raastava Suru On Loputon Tanssi

Riutunut sydämeni
kuoli
hitaan kuoleman.

Siivu siivulta

hän veisti
rakastavan sydämeni
tunteet.

Viipale kerrallaan

heittäen häikäilemättä
olkansa yli.

Nyt muistutan

kelopuuta
seisten juurtuneena
pakoilleen.

Elottomana.

Elän ajassa, missä

ei ole jäljellä mitään.

Ei rakkautta.

Ei intohimoa.
Ei toiveita.

Vain tuskan tulisilla kekäleillä poltettu

elin, mikä oli joskus sydän.

Luotu 17.5.2009

Muistivihosta teille luettavaksi

✿⊱╮ Kirjamummi

4 kommenttia:

  1. Hieno kuva ja runo! Kiitos kun jaoit! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mielellään kuin ottaisin kiitoksen kuvauksesta - niin en voi. Kiitos ihana sinä, kun luit ja kommentoit runoani 🥰

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oi tuo oli kyllä vahvasti sanottu - kiitos todella paljon itsellesi🥰

      Poista