Riutunut sydämeni
kuoli
hitaan kuoleman.
Siivu siivulta
hän veisti
rakastavan sydämeni
tunteet.
Viipale kerrallaan
heittäen häikäilemättä
olkansa yli.
Nyt muistutan
kelopuuta
seisten juurtuneena
pakoilleen.
Elottomana.
Elän ajassa, missä
ei ole jäljellä mitään.
Ei rakkautta.
Ei intohimoa.
Ei toiveita.
Vain tuskan tulisilla kekäleillä poltettu
elin, mikä oli joskus sydän.
Luotu 17.5.2009
Muistivihosta teille luettavaksi
✿⊱╮ Kirjamummi
Hieno kuva ja runo! Kiitos kun jaoit! ❤️
VastaaPoistaNiin mielellään kuin ottaisin kiitoksen kuvauksesta - niin en voi. Kiitos ihana sinä, kun luit ja kommentoit runoani 🥰
PoistaKiitos päivän runosta ❤️
VastaaPoistaOi tuo oli kyllä vahvasti sanottu - kiitos todella paljon itsellesi🥰
Poista