sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Erin Kelly: Myrkkypuu


 Erin Kellyn Myrkkypuu: 

Vangitseva trilleri nuoruuden kiihkosta, intohimosta ja parhaista ystävistä.

Lontoon kesä on kuumimmillaan vuonna 1997, kun Karen tutustuu Bibaan, boheemiin ja hohdokkaaseen näyttelijättäreen, joka aloittelee uraansa. Biban vetovoima saa Karenin pauloihinsa, ja hetken koko elämä on loppumatonta rakkautta, juhlaa ja huumaavaa rappiota. Jokainen kesä kuitenkin päättyy vääjäämättä. Heidän kesänsä loppuu kahden ihmisen kuolemaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin menneisyys kolkuttaa ovella – ja Karenin on viimein kohdattava se silmästä silmään.

Erin Kelly nousi bestseller-listoille ja suuren yleisön tietoisuuteen jo esikoisellaan Myrkkypuu. Ilmestymisvuonnaan Britanniassa vuoden parhaiden kirjojen joukkoon valikoitu trilleri sai ylistävät arviot, ja sen pohjalta on tehty tv-sarja.

Lukija ikään kuin ajetaan sisään kirjan juoneen huolellisesti, kiirehtimättä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja kertojana on Karen, yksi päähenkilöistä. Hänen kouluaikaisesta kesästä kerrotaan, miten hän tutustuu omalaatuiseen Bibaan ja tämän veljeen Rex, kenen kanssa hän kokee kiihkeän ensirakkauden huumaan.

Karen on ollut stipendi oppilaana arvostetussa Lontoolaisessa yliopistossa jo jonkin vuoden ennen kuin törmää sattumalta Bibaan koululla, joka kutsuu Karen kotiinsa. 

"Haluatko sätkän", Biba kysyy hulauttessaan viiniä kumpaakin lasiin. "En kiitos, en polta." "Oletpa sinä onnekas", Biba sanoo kaihoisasti. (s.33) 

Sisarukset asustavat kesän keskenään rempallaan olevassa, isossa talossa - rajoituksista vapaata nuorten aikuisten elämää - sillä heidän isänsä tuntuu olevan hyvin vapaamielinen.

"Oliko se ensimmäinen nappi?, nyökkäsin. "Tuo kannattaa tanssia pois.OK:?", Biba ilmaantui kaiuttimen takaa. Rakkaus ja itsevarmuus tuntuivat hyökyvän ylitseni, ja tunsin että kaikki tulisi menemään hyvin. (s.51)

Karen häikäistyy heidän boheemista elämästä ja alkaa viettää kaiken aikansa heidän luonaan ja imeytyy mukaan. Nuoren naisen elämä on auvoista kaiken vapauden keskellä. Hän nauttii täysin siemauksin railakkaasta kesästä. hyvän ystävyyden innoittamana ja nuoruuden huolettomuuden sokeuttamana ja kiihkeiden tunteiden juovuttamana.

Levitän käsivarteni, ja Rex rojahtaa syliini. Uinuva himo kuplii ja kiehuu yli yhtä äkillisenä ja väistämättömänä....(s.62)

Mutta. Muhimassa on trilleri, jossa ihmishenki on pienestä kiinni ja se miten salaisuudet jäävät kytemään vuosikausiksi hiljaksiin syöden ihmistä.

Välillä käydään nykyajassa, missä Karenin elämä on ajautunut tavanomaisiin uomiinsa: työn, miehen ja lapsen muodossa. Karenin elämä on kuitenkin pintapuolista siten, että hän kantaa mukanaan salaisuuksien taakkaa, mikä vuosi vuodelta käy raskaammaksi. Aviomiehelleen hän ei voi kaikkea kertoa Siitä Kesästä.

Ollaan nykyajassa ja Bibalta tulee yllättäen kutsu tulla käymään kymmenen vuoden jälkeen. Karen ei voi olla menemättä, vaikka hän ei haluaisi ja häntä pelottaa kohdata ne asiat, joita hän on pyrkinyt unohtamaan kaikki nämä vuodet.

"Voisin ilmiantaa sinut", sanon epätoivoissani. "Kun käy ilmi, mitä olet tehnyt, sinua ei päästetä viittä metriä lähemmäksi....(s.368) 

Trilleri on riittävän kauan muhinut ja nyt alkaa keitos kuohua ylitse, kun alkaa salaisuudet avautua.

Näkemyksiä:

Todella pidin tästä psykologisesta trilleristä ja sen viipyilevästä tyylistä. Ei aina tarvitse pläjäyttää kaikkea kirjan alkupuolella vaan voi hissukseen ripotella kuin niitä kuuluisia leivänmuruja ja lukijan niitä keräillessä ja koota tarina.

Juoni on kuin hienovarainen seitti, punottu niin kuin vain hämähäkki voi sen tehdä. Tietyllä tapaa tahmainen ja se ottaa osittain kiinni ja lähtee sinulle salaisuudeksi mukaan - minne sitten menetkin.

Erin Kelly pääsee yllättämään kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta, mikä oli aivan raivostuttavan ihastuttavaa! 


Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #huumeita #ystävyys #nuoruus




perjantai 23. syyskuuta 2022

Runo trilogia vuodelta 2009: Epäilyksen Tuhoisa Voima

 

Epäilyksen Tuhoisa Voima 1


Epäilys pusersi mieltäni
koko lyijynraskaalla painollaan
silmieni iskiessä vihan tulta

Valheellisilla sanojeni lingolla
iskin suoraan häntä päin
Syösten itseni syvään
turtuneisuuden kuiluun.
Sinetöiden suljetun oven
meidän välillemme

Ylpeyden järkkymätön käsi
sen pirullinen mahti
Sai minut kieltämään oman sydämeni,
mikä oli hetken veistetty marmorista

Luotu 11.5.2009 by me


****


Epäilyksen Tuhoisa Voima 2


Epätietoisuuden jäätävän kylmä
tuulenpuuska puhalsi sydämeeni
synnyttäen haluni pysyä tunteettomana
Sen tuoma sisäinen kylmyys
sai olemukseni, joka säikeen värisemään

Tunsin tunnetikarin leppymättömän
metallisen kylmän terän
omien sanojeni hävityksessä
Sisimmässäni uinui halu tuhoon
polttaen sydämeni tuhkaksi

Luotu 11.5.2009 by me


****


Epäilyksen Tuhoisa Voima 3


Vihlovat iskuni runtelevat sydänjuuriani
lävistäen kyynelieni usvan
Sieluani raastava valitus
kaikuna sydämessäni itkee
Tunnen luitteni pehmenevän hyytelöksi
peruuttamattomien sanojeni
syöksyessä minut pimeyteen

Nousi muisto värisevän sieluni verhosta
tulikirjaimin kirjoitettuna
kuin salaman välähdyksessä
Tunnen olevani ajan ulkopuolella
kuullen kaiun kuin toisesta maailmasta.
Missä oli menetetyn häikäisevän ilon hohto
jonka kätken kuin aarteen sydämeeni


Luotu 11.5.2009 by me


Runo vihostansa teille

luettavaksi ✿⊱╮ Kirjamummi



torstai 22. syyskuuta 2022

Max Seeck: Uskollinen lukija






Max Seeckin Uskollinen Lukija:

Menestyskirjaijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopoitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. "takakansi"

Näppärästi lähti kirja liikkeelle. Siinä ei kauaa näprätty,  kun ensimmäinen murha todettiin ja lyhyellä aikajänteellä toinen heti perään. 

Kirjailija Roger Koponen on esiintymässä  Savonlinnassa, konferenssitalon pääauditoriossa, mikä kerännyt suuren määrän ihmisiä. 

Koposen kirjat ovat menestyneet hyvin, jopa kansainvälisestikin, mutta Noitavainot-triologia on saanut erityisesti huomiota. 

Koponen on tahkonut itselleen melkoisen omaisuuden kirjoillaan, kun hänellä on varaa 35000 euron keittiöön koneineen päivineen. 

Esiintyminen etenee luonnolliseen tahtiin Pave Koskisen luotsaamana, kunnes eräs katsomossa oleva mies kysyy Koposelta "Pelkäättekö te sitä mitä kirjoitatte?" herättäen hieman hämmennystä, mutta siitäkin selvitään. 

Samaan aikaan toisaalla, Helsingin suunnalla, rikosylikonstaapeli Jessica Niemi, on kollegoineen löytäneet Roger Koposen vaimon irvokkaalla tavalla murhattuna.

Siitä alkaa tipahdella, mitä omituisimmista paikoista ruumiita rivakkaan tahtiin. Poliisit ovat aivan ymmällään yhdistääkö murhat ja silloin olisi kyse sarjamurhaajasta vai pitääkö murhat erillisinä siitäkin huolimatta, että jotain yhteisiä tekijöitä löytyy.

Rinnalla kulkee takaumana, kun nuori Jessica kokee kiihkeän romanssin Venetsiassa karismaattisen ja komean miehen kanssa, joilla on lopulta tuhoisat seuraukset.

Nykyajassakin sekalaiset juonikuviot alkavat kohdentumaan, sen voisi sanoa yllättävästi, Jessicaan. Henki alkaa olemaan vaarassa, mitä ilmeisemmin myös poliiseillakin.

Älä lue eteen päin, jos et kestä kritiikkiä tai pieniä paljastuksia!

Näkemyksiä:

Aluksi innostuin ihan jo vaan pelkästään siitä, ettei kyseessä ollut käännöskirjallisuutta vaan ihan meidän omalla kauniilla suomen kielellä kirjoitettu tarina. 

Mutta. Jonkin ajan päästä pisti silmiin, että lauserakenteet olivat hyvin helppoja suomen kieleksi kirjoitettuna. Värikkyys, sanarikkaus ja pitkät lauseet puuttuivat. En voinut välttyä ajatukselta, että tämän kirjan tekstiä ei olisi vaikea kääntää englanniksi. 

Juoni alkoi puuduttaa, vaikka kirjassa kyllä tapahtui, mutta silti vaan ei tarina lähtenyt mielestäni lehtoon. Kirja kiirehti hitaasti, muttei liian nopeasti. Uskoisin, että monille tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla, vaikka yleinen jäykkyys kerronnassa häiritseekin.

Itselläni haalistui kiinnostus mitä pidemmälle edettiin Suomen maankamaralla, mutta Venetsian tapaukset alkoivat vetää mielenkiintoa itseensä ja siellä loppu oli yllättävä ja mielestäni todella omituinen. Ei uskottava.

Suomen päässä alettiin örveltää oikein urakalla, kun uskonnolliset riitit tulivat mukaan naisten ja miesten koikkelehtien sarvet päässä ja alasti. Ja jos oli tarkoitus olla ns.luonnonmukaisessa olotilassa - niin sarvet? Minua sitten häiritsee epäjohdonmukaisuudet näemmän kirjoissakin.

Siellä sitten piirileikeissä heilui kaikki, mikä roikkui, kuten esim. jos on työntänyt kielensä ulos suustaan oikein pitkälle niin heiluuhan se. No ei eivät niin tehneet tuo nyt oli vaan esimerkki ja se lähinnä viitoitti sitä miten ....pysähdyin oikein miettimään, mitä sanaa uskaltaisin käyttää...hölmöltä. Kyllä. Päädyin tuohon sanaa. Elikä kuinka hölmöltä nuo hömpötykset minusta tuntuivat. 

Ja latinaa on hyvä heittää sekaan, kun sehän on niin hirmu pelottavaa. Ja höpsistä. Eikä ole kuin kaunista. Jos tarkoitus oli saada lukija pelkäämään tai jännittämään niin kohdallani siinä epäonnistuttiin. Jos haluttiin lukija saada hämmästelemään niin siinä onnistuttiin mainiosti. 

En voi mitenkään uskoa, että tämä kirja on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta!

Kaikesta huolimatta

mielenkiintoisia lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#dekkari #trilleri #suomalainenkirjailija #maxseeck #latina #venetsia #uskonnollisetriitit



 


 

tiistai 20. syyskuuta 2022

Tove Alsterdal: Juurakko



 Tove Alsterdalin Juurakko: 

Neljätoistavuotiaana Olof tunnustaa murhanneensa teini-ikäisen Lina Stavredin.Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin hän kääntyy lapsuudenkotiinsa johtavalle pikkutielle Pohjois-Ruotsissa. Suihkusta hän löytää isänsä kuolleena, metsästysveitsellä murhattuna.Konstaapeli Eira Sjödin on juuri palannut kotiseudulleen Kramforsiin voidakseen olla äitinsä apuna. Olofin isän murhan tutkimukset vievät hänet lähelle omaa lapsuuttaan.Eira oli yhdeksän, kun Lina murhattiin. Olof oli hänen painajaistensa poika.

Juurakko aloittaa Ådalen-sarjan, joka sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, Höga kustenin alueelle. Teos sai Ruotsin dekkaripalkinnon vuonna 2020 sekä vuosittain parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2021. Tove Alsterdal on Ruotsin johtavia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on ilmestynyt 25 kielellä. 

Lopeta lukeminen tähän, jos et halua lukeaa vahvaa kritiikkiä ja jonkin verran juonipaljastuksia!

Näkemyksiä:

Näin suitsutetaan tätä kirjaa ja en voi ymmärtää miksi. Tove Alsterdal on minulle uusi tuttavuus, joten en voi tätä kirjaa verrata hänen aiempiin kirjoihin. Voin verrata muihin dekkareihin ja tämä jää toiseksi monelle. Rehellisyyden nimissä pitää kertoa, etten ole vuosia dekkareita lukenut vain harvakseltaan vuosien aikana ja nyt on ollut kaksi kuukautta dekkari-genre-huuma päällä. Huumani vaihtelee genreittäin ajallisesti täysin sattumanvaraisesti.

Mielestäni tämä kirja ei eronnut mitenkään edukseen aiempiin dekkareihin, mitä tässä olen lukenut. Jos jokin on erilaisuus muihin pitää löytää, on se, että kirjalla ei ole lopetusta. Ensin luulin, että oli sivu kadoksissa. Mutta oli siten vaan pakko uskoa, että kirja jäi ikään kuin kesken. 

Otin selvää muilta bloggareilta ja selvisi, että tällä kirjailijalla on tällainen tyyli jättää ns. cliffhanger.  Pidän sitä kaupallisena kieroutena, että tuolla tavoin ikään kuin lukijoita "pakotetaan" lukemaan seuraavakin kirja. 

Juonikuvio oli tyypillinen. Uhrit ihmisinä jäivät vajaiksi yhtä lukuun ottamatta, Linaa. 32-vuotiaana konstaapelina, Eira Sjödin, ei ollut mitenkään erityisen nokkela, mikä häiritsi minua melkoisesti. Olisi hänellä nyt voinut vähän säteillä. 

Hän on palannut kotikonnuille takaisin äitinsä muistisairauden pahennettua ja hänellä vuosia vanhempaan isoveljeensä etäiset välit. Miten kliseistä! Ja veli on myös pikkurikollinen, joten Eira ei ole hänestä kertonut kollegoilleen mitään. Sinne jäänyt asustamaan myös Eiran ensirakkaus, Ricken. ARG! Kliseistä!  

Reilut kaksikymmentä Linan murhasta istunut Olof Hagström pääsee vapaaksi ja hän tulee tapaamaan isänsä Sven Hagströmiä vain löytääkseen hänet istualleen suihkutuoliin puukotettuna. Tietysti Olof on välitön epäilty, johon Eiran työryhmä pureutuu. AUTS! Kliseistä! 

Siis ihan oikeasti! Lopetin jo tässä kohtaa hetkeksi lukemisen, kun en jaksanut nieleskellään enempää kliseitä. Luin välissä toisen kirjan ja aloitin tämän uudelleen.

Eipä tuo jatkokaan tuonut parempaa esiin. Oikea murhaaja lopulta selviä muka mutkikkaiden kuvioiden kautta. Ei voinut olla ovelaa, kun minäkin arvasin murhaajan. Lienee vihjeet liian hyvät, tosin lähinnä mielestäni kertoo vain siitä, että kirjassa yllätyksellisyys loisti poissaolollaan.

Plussaa annan ympäristön kuvauksesta, mutta muuten tämän lukeminen meni minulla pakkopullaksi. Tyyliin, koska tämä oli saanut Lasiavain-palkinnon 2021, niin tämän täytyy olla hyvä!

Tunnen tulleeni nenästä vedetyksi. Huijatuksi. Suodatan tässä melkoista pettymystä. Mitä opimme tästä? No emme sitten mitään :D

Erityismaininnan annan siitä, että tähän kirjaan oli otettu juoni kuvioon mukaan tosielämän järkyttävä ja raaka, Piitimen Vallsbergetin, joukkoraiskaus vuonna 1985. Syylliset saivat vain vuoden tuomion. Aivan liian lievät tuomiot rikoksen brutaalisuuten nähden ja sai ihmiset reagoimaan äänekkäästi ja lopulta johti lakimuutokseen! Tuosta asiasta saankin kaahia kirjoissakin!  

Toinen, erityismaininnan arvoinen, tosielämän tapahtumista on myös kirjassa otettu osaksi tarinaa. Nimittäin n. 12-15-vuotiaiden lasten tunnustukseen johtaneet kyseenalaiset kuulustelut - toimittajien tutkittua vuosia rikoksia tarkemmin - todettiin syyttömiksi. Nämä tapahtuivat Arvikassa 1998 ja Hovsjössä 20001. Pidän siitä, että tuon tyylisiä otteita elävästä elämästä otetaan osaksi tarinaa, sillä ne toimivat hyvinä muistuksina meille kaikille, että oikeus voi olla myös sokea. 

Pettynein tuntein lukemisen iloa 

 ✿⊱╮Kirjamummi

#murhia #konstaapeli #naispoliisi #ihmissuhteet #menneisyys/nykyisyys

maanantai 19. syyskuuta 2022

B. A. Paris: Suljettujen ovien takana

 






B. A. Parisin Suljettujen ovien takana


Jokainen tuntee Jack ja Grace Angelin kaltaisen pariskunnan. Jack on komea ja varakas lakimies, Grace hurmaava kodinhengetär, joka rakastaa kehitysvammaista pikkusiskoaan yli kaiken. He ovat niin täydellisiä, ettei heistä ehkä haluaisi edes pitää, mutta ei voi olla pitämättäkään.

Gracen haluaisi oppia tuntemaan paremmin, mutta se on hankalaa, koska he eivät koskaan ole erossa. Gracen ja Jackin liittoa voisi kutsua tosirakkaudeksi. Voi myös miettiä, miksei Grace koskaan vastaa puhelimeen tai miksei hän koskaan lähde lounaalle ilman Jackia. Ja miksi yhdessä makuuhuoneen ikkunoista on kalterit.

Joskus täydellinen avioliitto on täydellistä valetta.

B. A. Paris salanimen takana on englantilainen, Bernadette MacDougall, kerrassaan loistava kirjailija, joka osaa yllättää riemukkaalla tavalla.

Jack Angel on päässyt jo  neljänkymmenen vuoden kypsän miehen ikään ennen kuin löytää täydellisen vaimon aurinkoisesta ja hyvin pikkusiskostaan Milliestä, jolla on Darwinin syndrooma, huolehtivasta Gracestä. 

Elämästäni tuli täydellistä puolitoista vuotta sitten, silloin kun Jack tanssi Millien kanssa puistossa (s.25).

Gracelle Jack on kaikkea mitä miehestä voi toivoa: Jack on asianajaja, joka puolustaa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia. Hän on komea, hauska ja hellä. Hän hurmaan ihmiset rennosti ja sulavasti. Jack ei jätä ketään kylmäksi. 

"Tiesin sillä sekunnilla, kun näin sinut istumassa tuolla nurmella Millien kanssa, että sinä olet se nainen jota olen odottanut koko elämäni. En halua odottaa yhtään enempää, että saan sinut vaimokseni. Haluaisin tavata vanhempasi, jotta voisin pyytää isältäsi siunauksen aikeilleni (s.33)."

Grace on täydellinen vaimo. Hyvin hoikka, tyylikäs ja korrekti. Jack on menestyvä ja niin varakas, ettei Gracen tarvitse enää käydä töissä. He asustavat isossa ja arvokkaassa omakotitalossa ja Gracen toimiessa loistavana emäntänä. 

Avioparilla käy usein vieraita ja Grace paneutuu pakkomielteisen tarkasti jokaiseen yksityiskohtaan, että kaikki olisi tehty tunnontarkasti. mm.kohokkaiden tulee olla juuri oikeaan aikaan uuniin laitettu ja sieltä pois otettuna. 

"Minusta sinun pitäisi mennä", Jack ilmoittaa. "Olet perunut lounaan heidän kanssaan jo kahdesti." Ajatukseni ravaavat niin kauas tulevaisuuteen, että joudun muistuttamaan itseäni tiukasti kaikista muista kerroista, jotka ovat sittenkin päätyneet pettymykseen (s.55).

Grace ei omien sanojensa mukaan tarvitse omaa puhelinta ja heillä on yhteinen sähköpostikin ja he käyvät aina ulkonakin syömässä yhdessä - rakkausavioliitoissa on kaikki yhteistä.

Grace käy säännöllisesti tapaamassa pikkusiskoaan Millietä tämän sisäoppilaitoksessa ja Jackin toimiessa kuljettajana.

Mitään Grace ei pelkää niin paljoa kuin sitä päivää, kun Millie täyttää 18-vuotta ja muuttaa heidän luokseen asumaan - asia, josta Jack on erityisen iloinen ja innokas.

"Millien huone ei ole vielä aivan valmis. Minulla aivan valtavan hauskaa, kun laitan sitä kuntoon, eikö olekin, kulta?" Tunnen kauhukseni kuinka kyyneleet kihoavat silmiini ja painan pääni alas tuntisessani Esterin katseen. "Minkä värinen siitä tulee?" Diane kysyy. "Punainen", Jack vastaa. (s. 61)

Tarinassa liikutaan kahdessa ajassa, joilla ei ole eroa kuin puolitoista vuotta. Nykyajassa ja kuherruskuukauden ajassa Thaimassa. 

Jack virittää mielellään minulle ansoja heittämällä muina miehinä keskusteluun odottamattomia huomautuksia, ja sitten seuraa vierestä miten selviydyn niistä. (s.128)


Näkemyksiä:

Tämä on toinen kirja tältä kirjalta, jonka olen lukenut ja olen siitä tehnyt bloggauksen. Tämä kirjailija on nerokas, täyttä timanttia! Ehdoton Nro Uno tällä hetkellä. 

Hänen kirjat herättävät tietenkin monenlaisia mielipiteitä lukijoissa, mutta jos oikeasti on koukussa psykologiseen jännitykseen niin tässä kirjassa tarjotaan sitä.

Kirjailija leikittelee alussa hieman lukijan kärsivällisyydellä, mutta se tulee hyvinkin nopeasti palkituksi.

Tästä kirjasta on hyvin vaikea kirjoittaa, jottei spoilaisi liikaa, joten lukekaahan kirjasta otetut otteet ajatuksella niin ette voi olla etsimättä kirjaa käsiinne ;)


Yllättäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

 #psykologinen #jännitys #sisarusrakkaus #naisenkosto #rikos


sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Beth Lewis: Suden tie

 





Beth Lewisin Suden Tie

Ansastaja oli koko perheeni. 
Hän ei ollut verisukulaiseni, ei ollut sukua,
hän oli minun valintani. Ja minä valitsin väärin.”
  
Elka ei muista aikaa ennen Ansastajaa. Hän oli seitsemänvuotias, nälkäinen ja eksyksissä, kun Ansastaja otti hänet siipiensä suojaan. Vuosien saatossa Ansastaja on opettanut hänet selviytymään villissä erämaassa, jossa sivilisaatio on muisto vain ja ihmiset luonnon ja toistensa armoilla. Mutta mies, jonka Elka on kuvitellut tuntevansa, on piilotellut kauhistuttavaa salaisuutta. Mies on tappaja. Hirviö. Elka ryntää pakomatkalle jäätävään erämaahan vakaana aikomuksenaan löytää oikeat vanhempansa ja vastaukset kysymyksiinsä. Mutta kummassa suunnassa todellinen vaara piilee – edessä vai takana?


Tämä on kertomus post-apokalyptisestä erämaasta ja on vahvasti tunteisiin vetoava ja samalla jännittävä selviytymistarina 17-vuotiaasta Elkasta.

Hän eksyy, ihmislasta riepottelevan myrskyn aikana, mummostaan ja törmää mieheen, jota myöhemmin alkaa kutsumaan nimeltä Ansastaja. 

Pieni tyttö joutuu turvautumaan mieheen ja hän elää miehen hoivissa 17-vuotiaaksi asti, oppien elämään metsässä. Jänikset, karhut ja sudet tulevat hänelle tutuksi ja niiden metsästäminen. 

Kunnes.

Rauhantuomari tulee kolkuttelemaan heidän ovellee etsiessään murhaajaa. Elka pelästyy miehen syyttelyistä ja kirmaisee metsään, eikä uskalla tulla takaisin. 

Hänelle tulee mieleen mummonsa puheet pohjoisen kullasta, jota etsimään olivat hänen vanhempansa lähteneet ja sille tielle jääneet. 

Elka päättää lähteä pitkälle ja raskaalle reissulle. Hän saa seurakseen suden, jolle juttelee ja joka suojelee häntä, kun Elka sairastuu kuumeeseen, muilta petoeläimiltä.

Hän löytää tiensä kaupunkiin, jossa ihmiset elävät kuin villissä lännessä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään. 

Elka joutuu surmaamaan väkivaltaisen miehen itsepuolustukseen ja pelastaa samalla tytön, Penelopen, joka lähtee hänen mukaansa vaellukseen kohden pohjoista. 

Penelope ei tiedä mitään metsässä selviämisestä, kun on kaupungissa kasvanut, joten Elka joutuu huolehtimaan hänestäkin. 

Matkan rasitus alkaa painamaan samoin kuin Elkan muisti alkaa palautumaan tukahdettuja muistoja, välähdyksin omaisin muistikuvin, jotka ovat aivan liian karmaisevia niin nuoren tytön uskoa todeksi. 

Elka alkaa kuitenkin hiljaksiin ymmärtämään mihin raakuuksiin Ansastaja on hänen pakottanut ja se saa hänet lähelle henkistä romahtamista. 


Istuin korkealla tammenoksa polvien välissä ja katsoin, kuinka tatuoitu mies kahlasi lumessa.


Eikä siinä kaikki! Ansastaja on lähtenyt jahtaamaan Elkaa ja hänen matkalaistaan. Sudesta on apua - sen toimiessa eräänlaisena eläintutkana.

Mutta.

Elkan ja Antastajan yhteenotolta on mahdotonta olla välttymättä - kumpi tulee sen taistelun voittamaan: nuoruus ja älykkyys vai raaka voima ja petetyn viha. 


Näkemyksiä:

Beth Lewisin kirja 'Suden tie' oli toisaalta trilleri ja samalla selviytymistarina ja tuo aisapari tekee kirjasta erittäin kiinnostavan. 

Minut erityisesti vangitsi päähenkilö 'Elka'. Millaiset suojarakenteet hänen psyyke kehittelee hänen lapsuuden kammottavia tapahtumia suojellakseen.

Raakuutta kuvataan kirjassa hieman ovelasti, sillä lukijan pitää olla hereillä, huomatakseen mitä tapahtuu. 

Kirjailija tarinan edetessä paljastaa kerros kerrokselta kaiken muun tarinan lomassa, mitä 'Elkan' mielen rakenne piilottelee. Lapsuuden aikaisia tapahtumia käsitellään takaumina. 

Sykähdyttävä on pätkä nuoren 'Elkan' kyvystä selviytyä metsässä vain siksi, että hänen luonteensa vahvuus vaatii sitä ja vain hieman kesyyntynyt susi seuranaan. 

Penelopesta huolehtimalla osoittaa Elka itselleen, että hän on inhimillinen ja empaattinen eikä hän ole kuin Ansastaja!

Loppua kohden mennäänkin lähes trillerimäistä vauhtia tapahtumasta toiseen. 

Tylsää hetkeä ei juurikaan koko kirjassa ole, koska se on kokonaisuutena rakennettu hyvin eheäksi. 

Mitä parhaimpia lukuelämyksiä

✿⊱╮Kirjamummi

#post-apokalypti #selviytymistarina #rikos #trilleri #susi 


maanantai 12. syyskuuta 2022

Runo: Ystäväni Syksy


Ystäväni Syksy 

Havahduin vaahteran

lehtien putoiluun,

mitkä kutsuivat mieleeni

elämää sykkivän raudikon

levahtelevine häntineen


Räpistelin ripsiäni kuin pöllö

juuri valveunestani heränneenä

Nosteli luomiani

silmiäni varjostamasta

Kun.

Tietoisuuden tähtiaalto lainehti

kristallin kirkkaalla lähdevedellä

Tuoden sydämeni puutarhaan

kadottamani ilon ja naurun

ymmärtäessäni:

Ystäväni Syksy on

tulossa luokseni - jälleen!


by me

 

 

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Luetut kirjat:



Luetut kirjat    2022: 
Listaan tähän kirjat, joista ne ole tehnyt bloggausta. Lista alkaa vuoden 2022 elokuun lopulta. Teen bloggauksia vain kirjoista, jotka ovat tehneet tavalla tai toisella vaikutuksen.                    

 

Clare Mackintosh:

  • Anna minun olla 
  • Minä näen sinut
  • Panttivanki

Karen M. McManus: 

  • Yksi meistä valehtelee 
  • Yksi meistä on seuraava
  • Kaksi voi säilyttää salaisuuden 
  • Kolme pahan perii

Lisa Jewell: 

  • Löysin sinut, 
  • Joka askel jonka otat 
  • Sitten hän oli poissa 
  • Näkymätön tyttö 
  • Kaikista synkimmät salaisuudet

Anna Ekberg: 

  • Salattu nainen, 
  • Uskottu nainen, 
  • Kadotettu nainen 
  • Vaarallinen nainen 

Robert Galbraith: 

  • Silkkiäistoukka
  • Pahan polku

Stephen King:

  • Piina
  • Kosketus

Camilla Grebe: 

  • Varjokuvia 
  • Levoton mieli

 Patricia Highsmith: 

  • Tunari
  • Merenneitoja golfkentällä 
  • Omantunnon tuska 
  • Öinen huuto 

Simona Ahrnstedt:

  • Vain yksi mahdollisuus
  • Vain yksi salaisuus

Caroline Kepnes: 

  • Sinä
  • Tosirakkaus

Harriet Tyce: 
  • Kaikki valheesi
  • Veriappelsiini

Ruth Ware: 

  • Nainen hytissä 10
  • Lumimyrsky
  • Valhepeli

Camilla Läckberg:

  • Naiset vailla armoa 
  • Kivenhakkaaja
  • Leijonankesyttäjä

Peter Mohlin:

  • Viimeinen elämä
  • Toinen sisko

Paula Hawkins:

  • Nainen junassa
  • Kuin kytevä tuli

Sofie Sarenbrant:

  • Avoimet ovet
  • Osasto 73
  • Kerjäläinen
  • Syntipukki
  • Häpeänurkka


Muut kirjat:

  • Klas Ekman: Ne jotka tappavat
  • Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään 
  • J.P. Delaney: Edellinen asukas
  • Renee Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
  • Camilla Sten: Perijä
  • Pierre Lemaitre: Silmukka
  • Nicci French: Pedon hymy
  • Katie Lowe: Graham Cottonin murha 
  • Takhar Monks: Kaikki mitä halusit
  • Erin Kelly: Älä jää pimeään
  • Zoe Sugg: Siivenisku
  • Terry Hayes: Vaeltaja 
  • Adrian McKinty: Ketju
  • Robert Calbraith: Käen kutsu  
  • Elisabeth Norebäck: Nadia 
  • Erik Ax Sund: Varistyttö  
  • Amanda Craig: Synkkäsopimus
  • Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
  • Elizabeth Kay: Seitsemän valhetta 
  • Jim Thompron: Tappaja sisälläni 
  • John Fowles: Neitoperho
  • Tess Gerritsen: Valitse minut
  • Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
  • Anna Snoekstra: Peilikuva 
  • Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
  • Helene Flood: Terapeutti 
  • Tove Alterdal: Vajoama




perjantai 9. syyskuuta 2022

Syysruno: Perkuleen Kivet

 

Perkuleen Kivet

Potkaisen.
Potkin.
Perkuleen kivet!

Miksi ette muutu!
Miksi minä en muutu!
Perkuleen kivet!

Unelmia.
Oi. Onhan niitä,
mutta nekin ovat kuin kiviä!
Perkuleen kivet!

Etäisiä.
Muuttumattomia.
Perkuleen kivet!

Laulussa lauletaan "Hiljainen on kylätie."
Näenkö oman lauluni kuvassa?
Kivinen on nyt tieni...?!

Kuiskaan: perkuleen kivet

by me

torstai 8. syyskuuta 2022

Andy Weir: Yksin Marsissa


 


Andy Weir: Yksin Marsissa

Yksin Marsissa kertoo Punaiselle planeetalle yksin jäävän Mark Watneyn uskomattoman tarinan. Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lopultakin onnistunut suorittamaan miehitettyjä lentoja Marsiin, mutta kolmannella tutkimusmatkalla kaikki meneekin sitten komeasti mönkään.

Ares 3 -aluksen miehistö joutuu hiekkamyrskyn kouriin ja keskeyttämään tehtävänsä. Evakuoinnin aikana Mark loukkaantuu vakavasti ja tiimellyksessä hänen avaruuspukunsa hajoaa niin, että kommunikointi muiden areslaisten kanssa ei onnistu, ja he luulevat Watneyn kuolleen. Niinpä Mark jää yksin Marsiin ryhmän jättämien varusteiden kanssa ilman mitään mahdollisuutta päästä omin neuvoin kotiin. Kun NASA:n satelliitit havaitsevat uunituoreen ”marsilaisen” liikkuvan planeetan kamaralla, pelastustoimet käynnistyvät – mutta miten Mark meinaa pärjätä vaatimattomin ruokavarannoin usean vuoden ajan Marsissa?


Näkemyksiä:

Jos joku olisi sanonut esim. muutama vuosi sitten, että lukisin Scifi-kirjan aiheena Mars ja vielä, että nauraisin ääneen niin olisin väittänyt, ettei sellaista kirjaa olisi olemassakaan.
Vaan nyt on. 
Sarkasmilla väritetty selviytymistarina kaikkine avaruusteknisine yksityiskohtineen oli vaan niin hyrisyttävän hauska. 

Olen melkoisessa kusessa.
Tämä on harkittu mielipiteeni.
Kusessa.
Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.
En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.
Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”
Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.
      Katsotaanpa... mistä aloittaisin? (s.9.)

Minä niin rakastuin Weirin ja hänen roolihahmonsa Markin kuivaan huumoriin. Weir onnistuu myös kuvaamaan ympäristön kokonaisuudessaan Marssia myöten niin eläväiseksi, että tunsin olevani siellä. 

En yleensä pidä juurikaan päiväkirja-tyyppisesti kirjoitetuista  kirjoista. Ne ovat yleensä hieman tylsiä lukea. 
Mutta.
Markin logipäivityksistä on tylsyys kaukana. 
Kun hän kertoilee tarkasti miten hän ensin ideoi ja sitten toteuttaa perunan kasvatuksen, ettei kuolisi nälkään, käyttäen lannotteena miehistön ja omaa jätöstään 💩
Siis ihan oikeasti. 
Ihan sitä itseänsä! 
Ei hitsi mikä oivallus kirjailijalta!

Yksi pikku juttu: veden vapauttaminen hydratsiinista on… siis… raketit toimivat sillä tavalla. Tulee kirjaimellisesti kuumat paikat. Ja vaaralliset. Jos teen tämän happipitoisessa ilmassa, vastavapautunut kuumentunut vety räjähtää. Vettä syntyy roppakaupalla mutta minä olen liian kuollut arvostaakseni sitä.
 Prosessiin kuuluu ammoniakkinen välivaihe. Kemia, vetelä hutsu kun on, pitää huolta, ettei ammoniakki reagoi hydratsiinin kanssa vaan pysyy vain ammoniakkina. Pidättekö ammoniakin tuoksusta? No, siitä tulee yhä helvetillisemmäksi käyvän olemassaoloni vallitseva haju
 [s.37]

 
Sitten vielä pitää saada happi ja hiilidioksiini tasot kohdilleen, että kasvit viihtyy ja siinähän saattuu pikku onnettomuuskin (yksi monista), kun on jätkä räjäyttää itsensä seinätauluksi. 

No selviää onneksi kirjaimellisesti kovapäisyydellä ja vuorokauden tajuttomuudella. Kirjalla on hyvä opetuskin:"Ei saa leikkiä tulella. Varsinkaan Marsissa olevassa avaruusteltassa, jossa kaikki on tulelta suojattua."

Tervetuloa takaisin”, Cathy sanoi kameralle. ”Jututamme Yhdysvaltain postiviraston Marcus Washingtonia. Herra Washington, ymmärätääkseni operaatio Ares 3 on aiheuttanut ainutlaatuisen tilanteen koko postin historiassa. Voisitko selittää mistä oikein on kysymys?”

”Tuota, kyllä”, Marcus sanoi. ”Aluksi kaikki luulivat, että Mark Watney oli ollut kuolleena jo yli kaksi kuukautta. Sinä aikana posti julkaisi sarjan muistomerkkejä hänen kunniakseen. Kaksikymmentätuhatta merkkiä painettiin ja lähetettiin postitoimistoihin ympäri maan.”
”Ja sitten paljastui, että hän olikin elossa”, Cathy sanoi.
”Joo”, Marcus sanoi. ”Mehän emme siis paina postimerkkejä elävistä ihmisistä. Me pysäytimme jakelun välittömästi ja perimme merkkejä takaisin mutta tuhansia oli jo myyty.”
”Onko näin käynyt koskaan aikaisemmin?” Cathy kysyi.
”Ei. Ei kertaakaan Yhdysvaltain postin historiassa.”
”Merkeistä on arvatenkin tullut melkoisen arvokkaita.”
Marcus hekotteli ääneen. ”Ehkä näin. Mutta kuten sanoin, tuhansia on jo myyty. Ne ovat harvinaisia mutta eivät huippuharvinaisia.”
 [s.100]

 

Markin keskustelu Houstonin kanssa, kun viimein saatiin puheyhteys:

    [08:41] MN: Ette voi vittu olla tosissanne? 

[08:55] HOUSTON: Myönnetään että ne ovat rajuja muutoksia mutta ne on tehtävä. Dokumentissa, jonka lähetimme, on ohjeet jokaiseen työvaiheeseen. Sinun on myös erotettava vetyä veden elektrolyysillä saadaksesi polttoainetta. Liitämme ohjeet siihenkin. 

[09:09] MN: Te lähetätte minut avaruuteen avoaluksella. 
[09:24] HOUSTON: Moduulikangas peittää reikiä. Se on aerodynaamisesti kestävä ratkaisu Marsin ilmastossa. 
[09:38] MN: Se on siis rättikatto. Johan helpottaa.

 

Riemastuttavaa luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi


#jännitys #scifi #avaruusmatka #psykologinen  
#viljelyysavaruudessa #humoristinen #Mars


ps. suosittelen leffaa Yksin Marsissa (The Martian), jossa Matt Damon tekee loistavan roolisuorituksen Mark Watneyna ja ohjauksesta vastaa Ridley Scott.

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin


 Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä.

Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa.
Hengästyttävän toimintatrillerin nerokkaasti punottu juoni addiktoi lukemaan. Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva.


Näkemyksiä:

Voin näin heti alustavasti tuoda esille, että tämä on melkoinen action kirjanen ja siten luultavasti YA genreeksi (young adult -kirjallisuus) luokiteltava. Minulle herkesi sisäinen lapseni hetkeksi teiniksi ja se nautti kovasti tästä naispuoleisesta James Bondista. Mistään turhasta kirjoista (tähän on myös kakkososa) ei ole kyse, kun näistä ollaan tekemässä elokuvaa. Ja kukas muu sen ohjaisikaan kuin Jerry Bruckheimer (Pirates of The Caribbean leffan ohjaaja). Ymmärrän hyvin, että tästä elokuvaa väsätään, sillä tämä on kuin tehty valkokankaalle. Minulle tämä toimi myös kirjana.

Ennen, Gwendoly äidin saatua surmansa kahakassa noin kymmen vuotta sitten, hän on asunut monessa eri maissa ja siten taitaa useita kieliä. Nykyään Gwendolyn opiskelee yksityiskoulussa, Danton Acatemyssä, New Yorkissa, isän ollessa töissä YK:ssa. Gwendolyn on harrastanut voimistelua jo kymmenisen vuotta ja se tulee olemaan hyvä pohja myöhemmin, hänen alkaessa harjottelemaan itsepuolustuslajeja. 

Eräänä päivänä kaksi erikoisagenttiä tulevat ilmoittamaan Gwendoly Bloomille, että hänen isänsä on kadonnut. Ensijärkytyksen jälkeen Gwendolyä alkaa epäilyttämään agenttien oudot kysymykset. Muutoinkin jokin ei ole ihan kohdillansa miesten puheissa ja käyttäytymisessä. Gwendolyn tuntee, ettei hänelle kerrota kaikkea ja se mitä salataan ei ole mitään tavanomaista. Agenteilla ei myöskään tunnu olevan mitään hoppua lähteä etsiskelemään hänen isäänsä vaan heitä vaikuttaa kiinnostavan enempi saada selville, mitä Gwendoly mahdollisesti tietää.

Ja hän vihaa jo etukäteen koulua, jossa hänen pitäisi aloittaa opiskelut, kun hänen tätinsä ryhtyy huoltajaksi, Gwendolynin isän katoamisen takia.  

Gwendolyn ei ole täysin tietämätön isänsä diplomaatin työstä. mm. heillä on ollut keskustelua vastaten kiinni jääneestä rikollispomosta, Victor Zoricista. Isästä on tullut entistä läheisempi viimeisen vuosien aikana ja heidän vällilensä on kasvanut vahva kiintymys, joten isän katoaminen on hyvin ahdistavaa Gewndolynille. 

Gwendolyn saa isänsä ystävältä, Belalta, kirjan 1984; mikä on gwendolynille entuudestaan tuttu. Kirjan avulla hän ratkaisee koodin, mistä löytyy hänen isänsä viesti.

Paperilla on vain välilyöntien erottamia numerosarjoja, 01230513 1192381 3271822 (s.91)

Gwendolyn ainoa kunnon ystävä on Terrance, joka on tietokonenörtti. Osittain yhdessä, Terrance tehdessä suurimman osuuden tietohakkerointikyvyillänsä, he ratkaisevat numerosarjojen arvoituksen: ne ovat pankkitilejä Zyririchissä. 

Kaikki edeltävät tapahtumat saavat Gwendolyn tekemään radikaalin päätöksen itse lähteä etsimään isäänsä. Ja eikun töpinäksi.

Siitä alkaakin päätä huimaavat tapahtumaketjut, mitkä seuravat toinen toistaan. Yksi asia johtaa seuraavaan ja Gwendolyn ikään kuin seuraa leivänmuruja pitkin Eurooppaa. 

Se on niitä unia, jotka tunnistaa uneksi heti alusta alkaen,ja niinpä vaiennan äänen, joka sanoo, ettei mikään siitä ole totta, siinä  toivossa, että uni vain jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi ikuisesti. (s.238)

Gwendolyn on tavallaa myös hyvin onnekas, sillä hän tuntuu tapaavan juuri oikeaan aikaan oikeita ihmisiä, jotka vievät hänen uhkarohkeaa isänsä etsintää eteen päin. Gwendolyn törmää myös tilanteisiin, missä tarvitaan nopeaa röyhkeää rohkeutta ja nokkelaa ajattelua.

Hän joutuu myös moraaliseettisten kysymysten äärelle, mikä on omiaan kasvattamaan Gwendolynista aikuista aivan liian pian. Hän viettää 18-vuotispäiväänsä erittäin epätavanomaisissa olosuhteissa, joten koulukiusatusta kuoriutuu nuori aikuinen, uusia piirteitä omaava persoona. 

Matkalla itseensä hän löytää aivan uusia ulottuvuuksia mennen jopa melkoiseen äärimmäisyyteen asti. Ilmiönä nämä ovat mielestäni koko kirjan kantava voima ja siksi horaisin kirjan ilman sen suurimpia keskeytyksiä. Kuka ei joskus haaveilisi kykenevänsä muuttumaan rohkeaksi rajoja koettelevaksi tyypiksi, vaikka viihtyisikin omissa nahoissaan. Mielikuvitusta kutkuttava aspekti, muttei tietenkään realistinen. 

Juoni laahaa ajoittain, mikä mielestäni on mainiota, koska se lisää polariteettien kautta jännittävyyttä ja siten juoni haukkaa tiivimmin lukijan mukaansa.  

Sivuhenkilöitä on useitakin, muttei liikaa. Päähenkilönä Gwendolyn on päämäärätietoinen, nopeaoppinen, nokkela ja tilannetajuinen hahmo, joka nopean harkinnan jälkeen antaa palaa ja tulosta syntyy. Kirja ei ole ihan tyypillinen dekkari vaan poikkeaa edukseen.

Todella jännittävää ja vauhdikasta luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinentrilleri #jännitys #action #rikollisuus #eurooppa



.