Nita Prosen Huonesiivoja:
Molly Gray työskentelee huonesiivojana Regency Grand-hotellissa ja hän on hyvin ylpeä siivoojan taidostaan, jotka hän oppinut muutama kuukausi sitten menehtyneeltä mummultaan. Molly on hyvin perusteellinen kaikessa mitä hän tekee ja tykkää noudattaa selkeitä rutiineja.
Mummulla oli tapana sanoa: Jos rakastaa työtään, elämässä ei ole yhtään raskasta raadannan päivää. Ja oikeassa hän oli: jokainen päivä on minulle ilo. Synnyin tekemään tätä työtä. Rakastan siivoamista. Rakastan kärryjäni ja työasuani.
Molly on ollut koulukiusattu ja tietynlainen kiusaaminen jatkuu myös hänen työpaikallaan, kun ihmiset eivät ymmärrä Mollya. Hänen tarvettaan puhua totta, suoraan ja pitää sopimuksista kiinni. Muut näkevät hänet omituisena, kylmäkiskoisena, pikkutarkkana, kummajaisena ja he kutsuvat häntä Moppi-Mollyksi.
Minulla on nimittäin usein hankalaa sosiaalisessa tilanteissa. On kuin kaikki pelaisivat mutkikasta peliä, jonka konstikkaat säännöt ovat heille tuttuja, kun taas minä olen aina mukana ensimmäistä kertaa. Loukkaan vaikka tarkoitukseni on kehua, tulkitsen kehonkieltä väärin, sanon vääriä asioita väärään aikaan. On pelkästää mummun ansiota, että tiedän, ettei hymyä aina kannata tulkita iloisuuden merkiksi. Joskus ihmiset hymyilevät, kun joku on heidän mielestään naurettava.
Hänen mummunsa on vuosien aikana opettanut Mollylle mielenhallintaa siten, että hän mielessänsä pyyhkii muiden ikävät puheet ja teot. Ja korvaa ne miellyttävillä tapahtumilla ja siten auttaen lieventämään omaa mielipahaansa.
Mollyn toinen tehokas selviytymiskeino on hänen mummunsa opettamat sutkautukset ja niitä Molly käyttää omassa mielessänsä.
Et voi kuin tehdä parhaasi! Mitä teetkin, tee se hyvin! Kova työ palkitaan!
Mummo myös painottanut sitä, että kaikissa tilanteissa pitää osata käyttäytyä mallikkaasti. Ja siten Molly toimii: hän on äärimmäisen kohtelias kaikkia kohtaan riippumatta siitä, miten ihmiset häntä kohtelevat; ihan ihmisten ällistymiseen asti tilanteissa, joissa ei uskoisi, että joku voisi käyttäytyä kohteliaasti.
Mollyllä on ystäviä hotellin työntekijöissä: ovimies Preston ja Juan astioiden pesiä keittiössä. Ja Rodney baarimikkona työskentelevä "komistus", kuten Molly hänet näkee.
Mollylle ystävät ovat tärkeitä ja toimivat perheen vastineena. Kun Rodney pyytää Mollyltä apua niin toki hän auttaa, vaikka avun antaminen hieman rikkookin sääntöjä. Mutta, koska pyytäjänä on nimenomaan Rodney niin Molly ei voi kuin suostua.
"Et ilmeisesti tiedä kaikkea kaveristasi Juanista", Rodney sanoi. "Hänellä ei itseasiassa juuri nyt ole oleskelulupaa. Hänen työvoimassaoloaika loppui ja hän työskentelee hotellissa laittomasti. Rodney jatkaa, "Katsos, olen joka ilta salaa järjestänyt Juanille aina eri huoneen hotellista, jotta hänen ei tarvitse nukkua kadulla. Kukaan ei saa tietää tästä, tajuathan?
Molly on niin silmät ja suu täynnä Rodneytä ja tämä upeutta hyvänä ihmisenä ja niin hän järjestää joka ilta Juanille ja myös hänen kahdelle ystävälleen vapaan huoneen. Heti aamusta hän siivoaa miesten käyttämän huoneen ihmetellen, miten tomuisia ne miehet voivatkaan olla.
Molly myös hieman lähentyy VIP asiakas pariskunnan nuoren vaimon, Gisellen, kanssa. Aviomies Herra Black on tyly, epäkohtelias ja Molly saa selville, että hän pahoinpitelee vaimoansa.
Gisella vastaavasti kohtelee Mollya kuin vertaisenaan ja Molly ihaillen toivoisi, että hänelläkin olisi ne ominaisuudet mitä Gisella on:kaunis, tyylikäs, hienostunut ja sujuvapuheinen.
Sitten alkaakin yllättävien tapahtumien sarja: Molly löytää Herra Blackin kuolleena vuoteesta vaatteet päällänsä, tosin Molly ei heti sitä tajua vaan alkaa siivoamaan. Mutta kun Herra Black ei tunnu reagoivan mihinkään ääniin niin Molly päättää tarkistaa hänen vointinsa ja toteaa hänen kuolleen. Se sekoittaa Mollyn. Hänellä ei ole ohjeita, miten toimia täysin uudessa tilanteessa. Ja lopulta hän hätääntyy niin paljon, että pökertyy.
Lopulta viranomaiset saadaan paikalle ja ensin oletetaan, että Herra Black on kuollut luonnollisesti, mutta sitten alkaakin epäilykset heräämään. Vaimo, Gisella, on kadonnut ja Molly löytää itsensä sellien takaa.
Kekseliäitä käänteitä alkaa tapahtumaan toinen toisensa jälkeen kuin villa lankarulla purkautuessaan - no sotkuhan siitä tulee. Miten käy sympaattisen ja herkkä uskoisen Mollyn, kun häntä syytetään murhasta?
Aika on koittanut.
Näkemyksiä:
Pidin todella paljon kirjasta ja luin sen siltä istumalta, kun en malttanut pistää pois. Se hieman häiritsi, että Mollyn erikoisuutta ei selkeästi selvitetty vaan hänen käytöksessään oli ristiriitaisuuksia, mutta suotakoot, kun oli muutoin erinomainen juoneltaan.
Ehkä oli minun pikkutarkkuuttani, että mielestäni kirjassa epäsuorasti painotettiin hyvän ja pahan eroa, jollei ihan suoraankin. Riippuu tulkitsijasta.
Mutta se ei haitannut juonikuvioita vaan se enempi vahvisti kirjan juonen erilaisuutta. Sillä - jos Molly olisi ollut täysin sellainen millaisia ihmisen nyt karkealla kädellä yleistäen ovat - niin tämä kirja olisi ollut ihan tusina tavaraa vaan kun ei ole.
Olihan tässä ihan ponttikin, joka hyvin alleviivattiin: se miten tietyssä ammatissa toimivat ihmiset ovat tietyille ihmisryhmittymille elottomia ja siten heitä voi kohdella kuin sitä kuuluisaa kapista koiraa.
Olin ihan varma, että arvaa miten kirja loppuu, mutta en onnistunut. Kirja loppui aivan loistavasti!
Mielenkiintoisia lukuhetkiä
✿⊱╮ Kirjamummi
#psykologinen #jännitys #rikos #murha #petos #cosycrime
Ps.kirjasta on suunnitteilla Hollywoodin tekemä elokuva.
.jpg)
