sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Nita Prose: Huonesiivoja


 Nita Prosen Huonesiivoja:

Molly Gray työskentelee huonesiivojana Regency Grand-hotellissa ja hän on hyvin ylpeä siivoojan taidostaan, jotka hän oppinut muutama kuukausi sitten menehtyneeltä mummultaan. Molly on hyvin perusteellinen kaikessa mitä hän tekee ja tykkää noudattaa selkeitä rutiineja.

Mummulla oli tapana sanoa: Jos rakastaa työtään, elämässä ei ole yhtään raskasta raadannan päivää. Ja oikeassa hän oli: jokainen päivä on minulle ilo. Synnyin tekemään tätä työtä. Rakastan siivoamista. Rakastan kärryjäni ja työasuani.

Molly on ollut koulukiusattu ja tietynlainen kiusaaminen jatkuu myös hänen työpaikallaan, kun ihmiset eivät ymmärrä Mollya. Hänen tarvettaan puhua totta, suoraan ja pitää sopimuksista kiinni. Muut näkevät hänet omituisena, kylmäkiskoisena, pikkutarkkana, kummajaisena ja he kutsuvat häntä Moppi-Mollyksi.

Minulla on nimittäin usein hankalaa sosiaalisessa tilanteissa. On kuin kaikki pelaisivat mutkikasta peliä, jonka konstikkaat säännöt ovat heille tuttuja, kun taas minä olen aina mukana ensimmäistä kertaa. Loukkaan vaikka tarkoitukseni on kehua, tulkitsen kehonkieltä väärin, sanon vääriä asioita väärään aikaan. On pelkästää mummun ansiota, että tiedän, ettei hymyä aina kannata tulkita iloisuuden merkiksi. Joskus ihmiset hymyilevät, kun joku on heidän mielestään naurettava.

Hänen mummunsa on vuosien aikana opettanut Mollylle mielenhallintaa siten, että hän mielessänsä pyyhkii muiden ikävät puheet ja teot.  Ja korvaa ne miellyttävillä tapahtumilla ja siten auttaen lieventämään omaa mielipahaansa. 

Mollyn toinen tehokas selviytymiskeino on hänen mummunsa opettamat sutkautukset ja niitä Molly käyttää omassa mielessänsä.

Et voi kuin tehdä parhaasi! Mitä teetkin, tee se hyvin! Kova työ palkitaan!

Mummo myös painottanut sitä, että kaikissa tilanteissa pitää osata käyttäytyä mallikkaasti. Ja siten Molly toimii: hän on äärimmäisen kohtelias kaikkia kohtaan riippumatta siitä, miten ihmiset häntä kohtelevat; ihan ihmisten ällistymiseen asti tilanteissa, joissa ei uskoisi, että joku voisi käyttäytyä kohteliaasti.

Mollyllä on ystäviä hotellin työntekijöissä: ovimies Preston ja Juan astioiden pesiä keittiössä. Ja Rodney baarimikkona työskentelevä "komistus", kuten Molly hänet näkee.

Mollylle ystävät ovat tärkeitä ja toimivat perheen vastineena. Kun Rodney pyytää Mollyltä apua niin toki hän auttaa, vaikka avun antaminen hieman rikkookin sääntöjä. Mutta, koska pyytäjänä on nimenomaan Rodney niin Molly ei voi kuin suostua.

"Et ilmeisesti tiedä kaikkea kaveristasi Juanista", Rodney sanoi. "Hänellä ei itseasiassa juuri nyt ole oleskelulupaa. Hänen työvoimassaoloaika loppui ja hän työskentelee hotellissa laittomasti. Rodney jatkaa, "Katsos, olen joka ilta salaa järjestänyt Juanille aina eri huoneen hotellista, jotta hänen ei tarvitse nukkua kadulla. Kukaan ei saa tietää tästä, tajuathan? 

Molly on niin silmät ja suu täynnä Rodneytä ja tämä upeutta hyvänä ihmisenä ja niin hän järjestää joka ilta Juanille ja myös hänen kahdelle ystävälleen vapaan huoneen. Heti aamusta hän siivoaa miesten käyttämän huoneen ihmetellen, miten tomuisia ne miehet voivatkaan olla.

Molly myös hieman lähentyy VIP asiakas pariskunnan nuoren vaimon, Gisellen, kanssa. Aviomies Herra Black on tyly, epäkohtelias ja Molly saa selville, että hän pahoinpitelee vaimoansa. 

Gisella vastaavasti kohtelee Mollya kuin vertaisenaan ja Molly ihaillen toivoisi, että hänelläkin olisi ne ominaisuudet mitä Gisella on:kaunis, tyylikäs, hienostunut ja sujuvapuheinen.

Sitten alkaakin yllättävien tapahtumien sarja: Molly löytää Herra Blackin kuolleena vuoteesta vaatteet päällänsä, tosin Molly ei heti sitä tajua vaan alkaa siivoamaan. Mutta kun Herra Black ei tunnu reagoivan mihinkään ääniin niin Molly päättää tarkistaa hänen vointinsa ja toteaa hänen kuolleen. Se sekoittaa Mollyn. Hänellä ei ole ohjeita, miten toimia täysin uudessa tilanteessa. Ja lopulta hän hätääntyy niin paljon, että pökertyy.

Lopulta viranomaiset saadaan paikalle ja ensin oletetaan, että Herra Black on kuollut luonnollisesti, mutta sitten alkaakin epäilykset heräämään. Vaimo, Gisella, on kadonnut ja Molly löytää itsensä sellien takaa. 

Kekseliäitä käänteitä alkaa tapahtumaan toinen toisensa jälkeen kuin villa lankarulla purkautuessaan - no sotkuhan siitä tulee. Miten käy sympaattisen ja herkkä uskoisen Mollyn, kun häntä syytetään murhasta?

                     Aika on koittanut.


Näkemyksiä: 

Pidin todella paljon kirjasta ja luin sen siltä istumalta, kun en malttanut pistää pois. Se hieman häiritsi, että Mollyn erikoisuutta ei selkeästi selvitetty vaan hänen käytöksessään oli ristiriitaisuuksia, mutta suotakoot, kun oli muutoin erinomainen juoneltaan.

Ehkä oli minun pikkutarkkuuttani, että mielestäni kirjassa epäsuorasti painotettiin hyvän ja pahan eroa, jollei ihan suoraankin. Riippuu tulkitsijasta. 

Mutta se ei haitannut juonikuvioita vaan se enempi vahvisti kirjan juonen erilaisuutta. Sillä - jos Molly olisi ollut täysin sellainen millaisia ihmisen nyt karkealla kädellä yleistäen ovat - niin tämä kirja olisi ollut ihan tusina tavaraa vaan kun ei ole.

Olihan tässä ihan ponttikin, joka hyvin alleviivattiin: se miten tietyssä ammatissa toimivat ihmiset ovat tietyille ihmisryhmittymille elottomia ja siten heitä voi kohdella kuin sitä kuuluisaa kapista koiraa.

Olin ihan varma, että arvaa miten kirja loppuu, mutta en onnistunut. Kirja loppui aivan loistavasti!


Mielenkiintoisia lukuhetkiä

✿⊱╮ Kirjamummi


#psykologinen #jännitys #rikos #murha #petos #cosycrime


Ps.kirjasta on suunnitteilla Hollywoodin tekemä elokuva. 




sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Tess Gerritsen: Syytön


 Tess Gerritsenin Syytön: (e-kirja)

Miranda Wood luulee saaneensa vihdoinkin Richard Tremainin, rikkaan ja naimisissa olevan entisen rakastajansa, ymmärtämään, että heidän suhteensa on ohitse – kunnes löytää tämän puukotettuna kuoliaaksi Mirandan omasta sängystä. Hänen omalla keittiöveitsellään!

Miranda on ilmeinen epäilty, ja hän näyttää vielä syyllisemmältä, kun anonyymi maksaa hänen sadantuhannen dollarin takuunsa.

Oliko tämä ystävällinen teko, jonka tarkoituksena oli ostaa hänelle aikaa nimensä puhdistamiseen?

Vai yrittääkö joku manipuloida Mirandaa ja vetää hänet murhatun miehen pimeään ja salaiseen maailmaan, jossa kaikkien oletetaan olevan syyllisiä?

Maailman kaatuessa hänen ympärillään Miranda on siitäkin huolimatta päättänyt selvittää, kuka tappoi Richardin. Mutta syyttömyytensä todistamisesta voi tulla toissijaista, kun pitäisi pysyä hengissä voidakseen tehdä sen.


Näkemyksiä:

On mennyt vuosia, kun olen viimeksi lukenut Gerritsenin kirjoja. Miten olenkin saattanut unohtaa hänet. Höpsö minä! Hänen jännäri-kirjansa ovat juuri minulle sopivia, koska hänen kirjoissaan aivot eivät lentele seinätapeeteiksi tai suolet pursu vatsasta.Yök!

Gerritsen tekee kunnon avauksen raalla murhalla ja sitten alkaakin jännittävin osuus. Visuaalisena näin tämän kirjan ikään kuin palapelinä.

Osia on riittävästi ja monet tuntuvat hyvinkin sopivilta juuri siihen koloon ja muotoon, mutta juju onkin siinä, että ne vaan tuntuvat siltä, mutteivat ole sitä. Hah.Uusiksi meni!

Ai, että pidän tällaisesta lukijan harhauttamisesta. Saa oikein nauttia aivoparkani höyrytessä ratkaisua miettiessä ja samalla koettaa edes vilaukselta nähdä millaiselta kokonaiskuvan pitäisi näyttää. Eli kuka on murhaaja vai onko kuvassa kenties joku toinenkin.

Juoni ei polje paikallaan eikä ollut mitään turhaa vetkuttelua, vaan eteni välillä tasaisesti ja välillä vähän poukkoillen, kun jotain yllättävää tapahtui.

Roolihahmona Miranda on helposti pidettävä. Haavoittuvainen, mutta sitkeä kuin paljun oksa: taipuu vaan ei katkea.

Välillä oli niin jännittävää, että oikein säpsähdin lukemaani, että olin kaataa kuuman cappuccinoni suoraan syliini, kun en saanut katsetta irti läppäristä.


Antoisia lukuhetkiä

✿⊱╮ Kirjamummi


#psykologinen #jännitys #rikos #murha #cosycrime #kosto #romanssi


ps kirja on saatavissa kirjastosta


lauantai 15. lokakuuta 2022

John Grishman: Tuomarin lista


 John Grishmanin Tuomarin lista: (e-kirja)


Lacy Stoltzin työnä on tutkia, saatuaan ilmiannon lainrikkomuksista. Tapaukset ovat enimmälteen mm.korruptiotuneita poliiseja. 

Hän lähentelee 40 vuoden ikää ja alkaa jo tuntemaan ikäkriisin oireita, kuten kyllästymistä työhönsä ja hän kaipaisi muutosta työnkuvaansa. 

Hänen toiveisiinsa vastataan salamyhkäisen, pelokkaan Jeri Crosbyn muodossa, joka käyttää useita aliaksia. Jerin isä murhattiin yli 20 vuotta sitten. Syyllistä ei koskaan löydetty, joten aktiiviset tutkimukset ovat loppuneet ja tapaus on päätynyt Cold Case-mappiin.

Jeri Crosby ei ole antanut periksi vaan on jatkanut, jopa pakkomielteisenomaisesti omia tutkimuksiaan ja hän on löytänyt epäilyn, joka onkin sarjamurhaaja, sillä Jeri on matkan varrella löytänyt muitakin uhreja.

Ongelma onkin siinä miten todistaa epäilty sarjamurhaajaksi, sillä se tuntuu mahdottomalta, kun vastassa on nerokas ja tunnontarkka tappaja, joka ei jätä jälkiä.

Hän on aina murhattuaan jonkun - askeleen ellei kaksi edellä tutkijoita. Hän tuntee hyvin oikeuslääketieteen- ja poliisien menettelyt ja mikä tärkeintä: hän tuntee lait!

Sillä tämä mies on istuva tuomari Floridassa!

Tuomarilla on luettelo, jossa on uhrien ja tulevien kohteiden nimet ja kukaan heistä ei ole edes tiedä olevansa tappolistalla. Ei uhrit eikä tulevat uhrit. 

Tuomarilla on epäinhimillinen kärsivällisyys. Hän voi odottaa likemmäs 20 vuottakin ennen kuin murhaa listalla olevan uhrinsa. Hänen ainoa motiivinsa on kosto. 

Hän on aloittanut jo nuorena miehenä pitämään kostolistaansa ja etenee hitaasti, mutta tuloksellisesti.

Kuinka Lacy voi saada hänen vastuuseen teoistaan, ilman, ettei hänestä tule seuraava nimi tuomarin listalle?


Näkemyksiä:

Tämä on aitoa Grishmania, hänen juonikkuutensa loistava tuotos. Hän onnistuu taas. Olen lukenut lukemattomia hänen kirjojansa ja katsonut kaikki niistä tehdyt leffat. Hän on eräänlainen  velho keksimään, mitä hohdokkaampia eri juonikuvioita.

Tarina etenee verkkaiseen tahtiin, sillä tämä ei ole mikään action tekele, vaan erinomainen kuvaus siitä, miten sarjamurhaaja voi onnistua tekemään täydellisen murhan kerta toisena jälkeen. 

Tämä myös kertoo poskettoman sinnikkäästä naisesta, joka uhraa yli 20 vuotta elämästään halutessaan saada oikeuttaa murhatulle isälleen.

Tämä on ikään kuin Jerin ja tuomarin, kahden erittäin omistautuneen ihmisen kaksitaistelu, joka käydään aseinaan älykkyys, pitkäjänteisyys ja tunnollisuus.

Lacyn ominaisuudessa tulee tai ei tule ratkaisu näiden kahden välille, sillä lukijaa pompotellaan melkoisesti loppu kohden. 

Ja miten yllättävä loppu. En ollut lainkaan varautunut tämänlaiseen The Endiin!

Tämä on psykologisesti jännittävä, muttei perinteiseen tyyliin eikä raskassoutuinen vaan hyvin johdonmukainen ja sujuva juonnikuudessaan.


Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi 


#psykologinen #jännitys  #rikos  #kosto  #murha #nerokkuus #cosycrime

ps kirja löytyy kirjastosta




keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Raastava Suru On Loputon Tanssi


 

Raastava Suru On Loputon Tanssi

Riutunut sydämeni
kuoli
hitaan kuoleman.

Siivu siivulta

hän veisti
rakastavan sydämeni
tunteet.

Viipale kerrallaan

heittäen häikäilemättä
olkansa yli.

Nyt muistutan

kelopuuta
seisten juurtuneena
pakoilleen.

Elottomana.

Elän ajassa, missä

ei ole jäljellä mitään.

Ei rakkautta.

Ei intohimoa.
Ei toiveita.

Vain tuskan tulisilla kekäleillä poltettu

elin, mikä oli joskus sydän.

Luotu 17.5.2009

Muistivihosta teille luettavaksi

✿⊱╮ Kirjamummi

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Martta Kaukonen: Terapiassa



Martta Kaukosen Terapiassa:

20-vuotias Ira on salamurhaaja. Syyt ovat hänen menneisyydessään, lapsuudessa, joka julmasti riistettiin häneltä. Ei ollut sattumaa, että hänen vanhempansa antoivat hänelle nimen, joka merkitsee latinaksi vihaa. 

Clarissa on keski-ikäinen psykoterapeutti, alansa huippu Suomessa. Hän on kaikille tuttu tv:stä ja naisenlehdistä, onnekkaimmille jopa hänen tyylikkäältä vastaanotoltaan. Kun Ira ryhtyy Clarissan potilaaksi, alkaa kissa ja hiiri- leikki, jonka sääntöjä ei kumpikaan tunnista. Sellainen ei juuri koskaan pääty hyvin.(takakansi)  

Kirjan takakannen teksti ei annan oikeutta kirja juonikuvioille. Se on huomattavasti monimutkaisempi ja siten kiinnostavampi. Tämä ei ole mikään oppikirja vaan todellinen hieman pelottava psykologinen trilleri. 

Nyt minun on taisteltava aikaa vastaan, mikäli aion ehtiä toteuttaa suunnitelmani ennen kuin joku alkaisi ihmetellä uhrini katoamista. Ensimmäistä kertaa murhareissulla minusta tuntui, etten voinut luottaa itseeni. Sydämeni alkoi lyödä kiivaammin. Paniikkihäiriökohtaus tästä vielä puuttuikin. Minun saatava itseni rauhoittumaan.

Minä-kertoja muotoon kirjoitettu ja heitä on neljä. Päähenkilöt salamurhaaja Ira ja hänen terapeutti, Clarissa, ovat keskeisiä hahmoja, mutta Artolla ja Pekalla on omat tärkeät osuudet. Nämä naiset eivät ole ihan perinteisiä naisia vaan hyvinkin nokkelia ja kekseliäitä. 

Mikä on pahinta? Unettomat yöt , häpeä, soimaava omatunto? Itsesyytökset, joiden kuoroa en saa vaiennettua edes öisin? Ajatukset, jotka kiertävät loputonta kehää? Jäytävä katumus, joka nakertaa sieluani? Ääni, joka ilkkuu minua päässäni? Pelko siitä, että tämä tulee jatkumaan ikuisesti enkä enää koskaan tule saamaan rauhaa? Se, että menetin kaiken?

Kirja alkaa ikään kuin takaperin, kun syyllinen tiedetään jo heti ensimmäisestä sivusta lähtien vai onko kaikki niin yksinkertaista. Sen verran voin paljastaa:ei ole!

Lukijaa pyöritellään juonikuvioissa. Ihmiset eivät ole niin ennalta-arvattavia kuin voisi helposti olettaa vaan heissä on toinenkin puoli kuin se mitä julkisuuteen näytetään: se raadollinen puoli, ja sitä väläytellään juonessa yllätyksellisesti ja moninaisesti.

Kohtalo on tuonut meidän yhteen. 

Minun elämälläni oli jälleen tarkoitus. 

Hänet minä pelastaisin.


Näkemyksiä: 

Olen etsinyt ja lukenut koko syksyn lukemattomia kirjoja. Lähinnä dekkareita, kun se buumi on ollut nyt päällä. Samalla olen etsinyt toiveitani vastaavaa kirjaa: psykologisen trillerin ja suomeksi kirjoitettu. 

No tässä se nyt on! 

Tämä kirja on ihan oikeanlainen psykologinen trilleri. En päässyt irti kirjasta ennen kuin olin sen kokonaan lukenut - suorastaan ahmin koko kirjan kansineen päivineen. Jännitys tuntui koko kehossani ja mieleni rallatti hyvin käytetystä kauniista suomen kielestämme.

Vaikka olin täydellisen keskittynyt kirjaan niin silti kirjailija, ihana ovelus, pääsi yllättämään minut ihan puun takaa! Loppua kohden juoni tiivistyy ja sitten hokkuspokkus asetelmat muovautuvat uudestaan. Miten herkullista. 

Kirjailija ei sorru raakuuksilla mässäilyyn dekkareiden tyyliin vaan luo jännityksen, sillä mihin hirveyksiin ihmismieli on kykenevä, kun se ensin kuvataan ajatuksen tasolla. Minusta se on vieläkin pelottavampaa kuin, että joka kymmenellä sivulla on lahdattu ihminen palasiksi. 

En muista koska viimeksi, ja luen todella paljon kirjoja vuotta kohden, olisin jäänyt kaipaamaan kirjaa. Harmittelin, että miksi luin sen niin nopeasti. Miksi en malttanut makustella.

En ole kirjailija, mutta hyvin kriittinen lukija. Ja en usko, että psykologisen kirjan kirjoittaminen näin intensiivisenä ja moniulotteisena, on mikään helppo työ. 

Siksi annan suuren arvon tällä kirjailijalle. En arvostele kirjoja numeroittain vain sanoilla, mutta tämä on täyden 10-kirja, ja tämä oli likimain pakko tuoda julki.

Suosittelen kirjaa kaikille teille, ketkä haette psykologista trilleriä, jossa syvennytään - hieman pintaa syvemmälle - ihmismielen mielenkiintoiseen labyrinttiin. 

Kerkesin jo kuvitella, etten löytäisi Erin Kellyn Myrkkypuun ja Alex Michaelidesin Hiljainen potilaan veroisia psykologisia trillereitä ja vielä suomeksi kirjoitettuna, mutta onnekseni olin väärässä. 

ps. em. kirjoista olen tehnyt bloggauksen.


Nautinnollisen jännittäviä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

 #psykologinentrilleri #jännitys #rikos #petos #drauma 

perjantai 7. lokakuuta 2022

Walter Tevis: Musta kuningatar


 Walter Tevisin Musta kuningatar: 

Beth Harmon on vain kahdeksan, kun hän tekee ensimmäiset siirtonsa shakkilaudalla. 1960-luvulla tytöt eivät pelaa shakkia, mutta pelatessaan orpo ja hyljeksitty Beth tuntee heräävänsä eloon. Siitä hetkestä lähtien shakki on hänen elämänsä tärkein asia, ja kahdeksantoistavuotiaana hän jo osallistuu USA:n avoimeen mestaruuuskilpailuihin. Beth uneksi venäläisen maailmanmestarin voittamista, mutta pelille omistautuminen käy yhä raskaammaksi ja selviytymiskeinot yhä vaarallisemmaksi. Kun ratkaiseva ottelu lähestyy, vastustajia tuntuukin olevan kaksi - venäläinen mestari ja Beth itse.(takakansi)

 

Kahdeksanvuotiaan Bethin tarina alkaa siitä, kun hänen äitinsä ajaa autokolarin ja menehtyy siinä. Beth lähetetään orpokotiin, Methueniin. 

Shakkiin Bethin tutustuttaa talonmies Herra Shaibell, hiljainen ja hieman synkähkö hahmo, joka on ensimmäinen, jonka Beth ällistää shankin peluun lahjakkuudellaan. Beth itselle avautuu aivan uusi maailma. Herra Shaibell kutsuu kellariin Herra Ganzin shakkikerhosta pelamaan Bethiä vastaan.

Ottelun ollessa suunnilleen puolivälissä Beth tuijotti ulos ikkunasta pensasta, jossa oli vaaleanpunaiset kukinnot, kun hän kuuli Herra Ganzin äänen sanovan:"Beth, olen siirtänyt lähettini c-viitoseen", ja Beth vastaa kuin unessa:"Ratsu e-viitoseen."  - Lähetti b-neloseen, herra Ganz. - Kuningatar d-neloseen, Beth katsomatta vieläkään. - Ratsu c-kuutoseen, herra Ganz. - Lähetti b-viitoseen Beth. - Sotilas b-kutoseen, herra Ganz. - Kuningatar a-neloseen, shakki, Beth sanoo. Hän kuuli herra Ganzin vetävän henkeä äkisti. Hetken päästä tämä sanoi: -Kuningas f-kahdeksaan. - Matti kolmen siirron jälkeen, Beth sanoi kääntymättä. Ja jatkaa - Ensimmäinen shakki on ratsulla. Kuninkaalla on nuo kaksi mustaa ruutua, ja lähetti shakkaa sitä. Sitten ratsuu tekee siitä matin. Herra Ganz päästi hitaasti ilman keuhkoistaan. - Varjelkoon! hän sanoi.

Siitä alkaakin, muutaman välivuoden jälkeen, lumipallovyöry-ilmiö Beth valloittaessa shakki maailmaa aina vaan laajemmalle ja laajemmalle. Sen mahdollistamisessa on adoptioäiti Rouva Wheatley vahvasti mukana suvaitsevaisella elämänkatsomuksellansa ja Beth saa tilaisuuden loistaa lahjakuudellaan. Ja vaikka shakkipelit kuljettavat Bethiä adoptioäitinsä kanssa pitkin USA:ta, ei kouluaineet tuota Bethille vaikeuksia vaan selviytyy niistä mainiosti ihan valmistumiseen asti.

"Katselijat ällistyivät tytön hienoa strategian hallintaa. Hän osoittaa varmuutta, jota normaalisti on vasta kaksi kertaa vanhemmilla pelaajilla," Rouva Wheatley oli haltioissaan. Tällä kertaa hän luki äänettömästi ennen kuin sanoi melkein kuiskaten: - Tämä on kansallinen tunnustus, kultaseni.

Beth tapaa hyvää tarkoittaviakin ihmisiä, mutta hän ei osaa pitää heitä pitkiä aikoja elämässänsä. Vaikeinta Bethille on häviäminen. Shakki on hänen persoonansa jatke ja hän kokee hyvin syvästi häviämisen. Ja se lisää itsetuhoisuutta alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Rauhoittavien lääkkeiden käytön hän oppi jo orpokodissa, missä niitä jaettiin kaikille lapsille. Adoptioäiti sattumoisin käytti samoja lääkkeitä. 

Hän otti purkin yöpöydältä ja ravisti käteensä kolme vihreää pilleriä ja sitten vielä neljännen. Oli kurjaa olla yksin. Hän nieli kaikki neljä pilleriä ilman vettä, samalla tavoin kuin lapsena. Iltapäivällä hän osti itselleen pihvin ja ison pussillisen perunaa Krogersilta. Ennen kuin työnsi kärrynsä kassalle, hän meni viini- ja olutlaatikon luo ja otti siitä pienen pullon bourgognea. Hän nukahti sohvalle, kun oli ensin vaivoin kompuroinut TV:n luo sulkeakseen sen.

Shakin pelaamisen ohella tämä on vahvasti kasvutarina, miten elämän vaikeutuessa, ainoa mikä lopulta pitää Bethin pään pinnalla on shakki, joka on kaksiteräinen miekka: sen mitä se antaa - sen se ottaa takaisin korkoineen. 

Mietteitä:

Sain isältäni tämän kirjan lahjaksi nuorena aikuisena ja kirja teki lähtemättömän vaikutuksen. Isäni itse oli pelannut jo vuosia pienissä piireissä shakkia ja oli voittamaton, mutta ujoutensa takia ei suostunut lähtemään pelaamaan isommille areenoille. Kun olin vielä koulussa ja pärjäsin hyvin matematiikassa, isä väitti, että oppisin pelaamaan hyvin shakkia. Mutta minua ei kiinnostanut, sillä urheilu vei mielenkiintoni. 

Luettuani lahjakirjani myönsin isälleni, että olisi sittenkin kannattanut opetella, vaikkei tarkoituksena ollut, että minusta olisi jotain ihmelasta tullut vaan olisin päässyt osaksi upeaa peliä. Aikuisena pelin opettelu ei ole sama asia kuin lapsena, minkä tulin ymmärtämään tyttärieni kautta. Isäni opetti molemmille jo lapsena shakin pelaamisen. He ovat ihan keskinkertaisia pelaajia, parempia kuin minä mutta huonompia kuin isä.

Nyt monen vuosikymmenen jälkeen luin kirjan uudestaan ja se on edelleenkin vaikuttava. Se harmitti, että ehdin katsoa ennen uudelleen lukua minisarjan kirjasta, koska ajoitus oli mielestäni väärä. Ensin kirja ja sitten sarja. Se olisi ollut se oikea järjestys. Sillä nyt en osaa enää ajatella Bethinä ketään muuta kuin Anyaa!

Sarja oli erinomaisen hyvin tehty ja pääosanesittäjät hyvin valittu. Nuorta Bethiä näytellyt Isla Johnston ja vanhempaa Bethiä, Anya Taylor-Joy, tekevät molemmat loistaa näyttelijä työtä. 

Suosittelen kirjan lukemista, vaikkei tietäisi shakista hölkäsen pöläystäkään. On tämä vaan niin hyvä ja viihteellinen kirja luettavaksi esim.selviytymis- tai kasvutarinana. Ja kyllä nuo pelikohdat ovat jännittäviäkin. 


Lukuiloa shankin parissa

 ✿⊱╮ Kirjamummi 


#draama #kasvukivut #selvityminen #jännitys #ihmissuhteet #shakki #orpous 

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

C. J. Tudor: Liitu-ukko


 C. J. Tudorin Liitu-ukko: 

Kukaan heistä ei tiennyt mistä kaikki alkoi. Oliko se silloin kun aloimme piirrellä liitu-ukkoja vai silloin kun ne alkoivat ilmestyä kuin itsestään?

Alkoiko kaikki siitä hirvittävästä onnettomuudesta?

Vai sitä kun ensimmäinen ruumis löytyi?(takakansi) 

Viikkojen kirjastossa jonottamisen jälkeen sain vihdoinkin käsiini C.J. Tudorin Liitu-ukko, joka oli tituleerattu ilmestymisvuotensa pelottavimmaksi kirjaksi. Siitä on maininta kirjan etukannessakin. Kirja on englantilainen C.J.Tudorin esikoisteos, ja jonka oikeudet on myyty 40 maahan.

Mietin vielä kahdesti, että uskallanko lukea näin pelottavan kirjan, jota joku jopa on verrannut Stephen Kingiin! 

Juonikuvio:

Tarinan päähenkilö ja minä-kertoja on 40 vuotias Eddie, hän on naimaton ja lapseton opettaja, jolle maistuu viinakset ehkä liiankin hanakasti. Hänen tylsän arkensa pysäyttää lapsuudenajan kaveri, Mickey, joka tulee yllättäen vieraisille tehden hämmentävän tarjouksen Eddielle.

Otan hänen takkinsa, ripustan sen eteisen naulakkoon ja viittaan sitten kohti olohuonetta, vaikka olenkin aika varma, että Mickey muistaa missä se on. Mahdollisesti siksi, että vertailukohtana on Mickeyn kaikkinainen puhtoisuus, huomioni kiinnittyy siihen kuinka pimeältä ja nuhruiselta olohuoneeni näyttää.

Mickey pelkällä läsnäolollansa herättää muistoja lapsuudenajan kaveriryhmän muissakin jäsenissä, erityisesti Gavinissa, jonka pyörätuoliin joutumisen on aiheuttanut Mickey typeryyttään. Porukkaan kuuluvat myös David ja Nicky, ainoana tyttönä.

Ei nyt. Ei taas. En halua, että minut vedetään takaisin mukaan.

Vuoteen 1986 palauttaa se, että jokainen heistä saa kirjeen, jossa on liitu-ukon kuva. Viestintätapa minkä he olivat 12-vuotiaina porukassaan kehittänneet piirtäen esim. tapaamiskutsuja liidulla asfalttiin ja jokaisella oli oma värinsä. 

Menin lähemmäs ja kumarruin katsomaan. Ihoni meni kananlihalle, ja tunsin kuinka päänahkaani alkoi kiristää. Hautakiveen oli piirretty liidulla tikku-ukko, jonka kädet olivat koholla. Suu oli pienen o-kirjaimen muotoinen, aivan kuin hahmo olisi huutanut jotain.

Kun liitu-ukot johdattavat heidät raasti murhatun ruumiin luokse. Kukaan heistä ei ole ollut piirtäjänä tai niin kaikki vakuuttivat. Kaikkien mieltään jäi kaivelemaan: kuka muu saattoi tietää heidän liitu-ukko-viestinnästä! He päättivät yhdessä lopettaa koko touhun. Mutta silti liitu-ukkoja löytyy milloin mistäkin. Joku jatkaa niiden piirtämistä! Pelko tehnyt pesänsä jokaiseen heistä.

En sanonut mitään. En pystynyt. Kaikki sanat tuntuivat juuttuneen kurkkuuni, niin että olin tukehtua...Pyyhin piirrokset nopeasti pois hihallani, niin että lattia oli lopulta yhtä valkoista tuhrua.

Nykyajassa pian kirjeiden saannin jälkeen yksi kaveri porukan jäsenistä tapetaan ja niin alkaa trilleri, jossa liikutaan kahdessa ajassa. 

Näkemyksiä:

Olin mielissäni siitä, ettei tämä ollut kauhukirja, paremminkin psykologinen jännitys kirja. Kingin kirjojen parantumattomien ystävien ei kannata tätä kirjaa lukea. En löytänyt King aineksia tästä, tosin pitää ottaa huomioon se tosiseikka, että olen hyvin vähän lukenut Kingin kirjoja - kuullut niistä sitäkin enempi.

Olen parempiakin kirjoja lukenut, joten tämä ei pääse kovinkaan korkealle arvostus asteikoissani, mutta ihan luettava oli. Juonen kuljetus ei ole hidasta ja aika meni lukiessa jouheasti.

Pahin virhe mitä voi tehdä, on nostaa oma odotusarvonsa arvoon arvaamattomaan asiassa kuin asiassa ja sitten sieltä tullaan äkkipudotuksena alas - liki poikkeuksetta. Näin tässä kävi minulle.


Kivoja lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi


#jännitys #kaverit #rikos #lapsuus #aikuisuus #psykologinen