perjantai 9. syyskuuta 2022

Syysruno: Perkuleen Kivet

 

Perkuleen Kivet

Potkaisen.
Potkin.
Perkuleen kivet!

Miksi ette muutu!
Miksi minä en muutu!
Perkuleen kivet!

Unelmia.
Oi. Onhan niitä,
mutta nekin ovat kuin kiviä!
Perkuleen kivet!

Etäisiä.
Muuttumattomia.
Perkuleen kivet!

Laulussa lauletaan "Hiljainen on kylätie."
Näenkö oman lauluni kuvassa?
Kivinen on nyt tieni...?!

Kuiskaan: perkuleen kivet

by me

2 kommenttia:

  1. Voi, että muistan kun minulle oli tehty polvileikkaus. Kyllä sattui jokainen kivenmurikka. Asuin silloin Oulussa ja siellähän on keskustan kadut päällystetty kivillä. Kyllä sattui.
    Hieno runo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai <3 Toi oli tuollainen mielialaruno, kun olen taas niin kyllästynyt itseeni ja pääni hakkaamiseen seinään. Kovapäisyys ei ole kaikin paikoin hyvä piirre :D

      Poista