torstai 22. syyskuuta 2022

Max Seeck: Uskollinen lukija






Max Seeckin Uskollinen Lukija:

Menestyskirjaijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopoitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. "takakansi"

Näppärästi lähti kirja liikkeelle. Siinä ei kauaa näprätty,  kun ensimmäinen murha todettiin ja lyhyellä aikajänteellä toinen heti perään. 

Kirjailija Roger Koponen on esiintymässä  Savonlinnassa, konferenssitalon pääauditoriossa, mikä kerännyt suuren määrän ihmisiä. 

Koposen kirjat ovat menestyneet hyvin, jopa kansainvälisestikin, mutta Noitavainot-triologia on saanut erityisesti huomiota. 

Koponen on tahkonut itselleen melkoisen omaisuuden kirjoillaan, kun hänellä on varaa 35000 euron keittiöön koneineen päivineen. 

Esiintyminen etenee luonnolliseen tahtiin Pave Koskisen luotsaamana, kunnes eräs katsomossa oleva mies kysyy Koposelta "Pelkäättekö te sitä mitä kirjoitatte?" herättäen hieman hämmennystä, mutta siitäkin selvitään. 

Samaan aikaan toisaalla, Helsingin suunnalla, rikosylikonstaapeli Jessica Niemi, on kollegoineen löytäneet Roger Koposen vaimon irvokkaalla tavalla murhattuna.

Siitä alkaa tipahdella, mitä omituisimmista paikoista ruumiita rivakkaan tahtiin. Poliisit ovat aivan ymmällään yhdistääkö murhat ja silloin olisi kyse sarjamurhaajasta vai pitääkö murhat erillisinä siitäkin huolimatta, että jotain yhteisiä tekijöitä löytyy.

Rinnalla kulkee takaumana, kun nuori Jessica kokee kiihkeän romanssin Venetsiassa karismaattisen ja komean miehen kanssa, joilla on lopulta tuhoisat seuraukset.

Nykyajassakin sekalaiset juonikuviot alkavat kohdentumaan, sen voisi sanoa yllättävästi, Jessicaan. Henki alkaa olemaan vaarassa, mitä ilmeisemmin myös poliiseillakin.

Älä lue eteen päin, jos et kestä kritiikkiä tai pieniä paljastuksia!

Näkemyksiä:

Aluksi innostuin ihan jo vaan pelkästään siitä, ettei kyseessä ollut käännöskirjallisuutta vaan ihan meidän omalla kauniilla suomen kielellä kirjoitettu tarina. 

Mutta. Jonkin ajan päästä pisti silmiin, että lauserakenteet olivat hyvin helppoja suomen kieleksi kirjoitettuna. Värikkyys, sanarikkaus ja pitkät lauseet puuttuivat. En voinut välttyä ajatukselta, että tämän kirjan tekstiä ei olisi vaikea kääntää englanniksi. 

Juoni alkoi puuduttaa, vaikka kirjassa kyllä tapahtui, mutta silti vaan ei tarina lähtenyt mielestäni lehtoon. Kirja kiirehti hitaasti, muttei liian nopeasti. Uskoisin, että monille tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla, vaikka yleinen jäykkyys kerronnassa häiritseekin.

Itselläni haalistui kiinnostus mitä pidemmälle edettiin Suomen maankamaralla, mutta Venetsian tapaukset alkoivat vetää mielenkiintoa itseensä ja siellä loppu oli yllättävä ja mielestäni todella omituinen. Ei uskottava.

Suomen päässä alettiin örveltää oikein urakalla, kun uskonnolliset riitit tulivat mukaan naisten ja miesten koikkelehtien sarvet päässä ja alasti. Ja jos oli tarkoitus olla ns.luonnonmukaisessa olotilassa - niin sarvet? Minua sitten häiritsee epäjohdonmukaisuudet näemmän kirjoissakin.

Siellä sitten piirileikeissä heilui kaikki, mikä roikkui, kuten esim. jos on työntänyt kielensä ulos suustaan oikein pitkälle niin heiluuhan se. No ei eivät niin tehneet tuo nyt oli vaan esimerkki ja se lähinnä viitoitti sitä miten ....pysähdyin oikein miettimään, mitä sanaa uskaltaisin käyttää...hölmöltä. Kyllä. Päädyin tuohon sanaa. Elikä kuinka hölmöltä nuo hömpötykset minusta tuntuivat. 

Ja latinaa on hyvä heittää sekaan, kun sehän on niin hirmu pelottavaa. Ja höpsistä. Eikä ole kuin kaunista. Jos tarkoitus oli saada lukija pelkäämään tai jännittämään niin kohdallani siinä epäonnistuttiin. Jos haluttiin lukija saada hämmästelemään niin siinä onnistuttiin mainiosti. 

En voi mitenkään uskoa, että tämä kirja on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta!

Kaikesta huolimatta

mielenkiintoisia lukuhetkiä 

toivoo ✿⊱╮Kirjamummi

#dekkari #trilleri #suomalainenkirjailija #maxseeck #latina #venetsia #uskonnollisetriitit



 


 

2 kommenttia:

  1. Olen tykännyt myös tästä sarjasta. Tykkään muutenkin siitä, että kirjoissa mennään normielämän ulkopuolelle eli tarinoiden ei tarvitse olla ns. uskottavia, sillä nehän ovat fiktiota. Mutta minähän tykkään myös saduista ja fantasiasta ja scifistä jne. Hyvä kun genret sekoittuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän myös kaikista noista mainitsemistasi genreistä, mutta ei maistunut, kun se yliluonnollisuus sekoitettiin tämän tyyliseen tarinaan. Olen muutoin moniruokainen genreiden suhteen. Enne korona luin ahminen dystopiaa ja sen jälkeen seurasi hullaantuminen historiallisiin romaaneihin. Nuo kaksi genrettä luin vain englanniksi E-kirjana, kun suomeksi julkaistaan kumpaakin aivan liian vähän. Eli en ole yleensä ihan näin jyrkkä, mutta nyt huomaan, että tämä kirja herätti tietynlaisia fiiliksiä, kuten tuo edellinenkin kirja. Koin mauttomiksi, kun sitä vastoin esim. B.A.Parisin molemmat (ne, joista olen tehnyt bloggauksen) olivat erinomaisia kirjoja.

      Itse epäilen, että taustalla myös vaikutti se, että etteivät esim. B. A. Pariksen kirjat ole saaneet sitä arvostusta, minkä ne olisi mielestäni ansainneet. Mutta onneksi nämä ovat vain minun mielipiteitä. Olisi pitelemätön paikka joutua päättämään, mille kirjalle palkinnon antaisi huhuh :O

      Poista