Andy Weir: Yksin Marsissa

 

Andy Weir: Yksin Marsissa

Yksin Marsissa kertoo Punaiselle planeetalle yksin jäävän Mark Watneyn uskomattoman tarinan. Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lopultakin onnistunut suorittamaan miehitettyjä lentoja Marsiin, mutta kolmannella tutkimusmatkalla kaikki meneekin sitten komeasti mönkään.

Ares 3 -aluksen miehistö joutuu hiekkamyrskyn kouriin ja keskeyttämään tehtävänsä. Evakuoinnin aikana Mark loukkaantuu vakavasti ja tiimellyksessä hänen avaruuspukunsa hajoaa niin, että kommunikointi muiden areslaisten kanssa ei onnistu, ja he luulevat Watneyn kuolleen. Niinpä Mark jää yksin Marsiin ryhmän jättämien varusteiden kanssa ilman mitään mahdollisuutta päästä omin neuvoin kotiin. Kun NASA:n satelliitit havaitsevat uunituoreen ”marsilaisen” liikkuvan planeetan kamaralla, pelastustoimet käynnistyvät – mutta miten Mark meinaa pärjätä vaatimattomin ruokavarannoin usean vuoden ajan Marsissa?

Näkemyksiä:

Jos joku olisi sanonut esim. muutama vuosi sitten, että lukisin Scifi-kirjan aiheena Mars ja vielä, että nauraisin ääneen niin olisin väittänyt, ettei sellaista kirjaa olisi olemassakaan.

Vaan nyt on. 

Sarkasmilla väritetty selviytymistarina kaikkine avaruusteknisine yksityiskohtineen oli vaan niin hyrisyttävän hauska. 

Olen melkoisessa kusessa.

Tämä on harkittu mielipiteeni.

Kusessa.

Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.

En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.

Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”

Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.

      Katsotaanpa... mistä aloittaisin? (s.9.)

Minä niin rakastuin Weirin ja hänen roolihahmonsa Markin kuivaan huumoriin. Weir onnistuu myös kuvaamaan ympäristön kokonaisuudessaan Marssia myöten niin eläväiseksi, että tunsin olevani siellä. 

En yleensä pidä juurikaan päiväkirja-tyyppisesti kirjoitetuista  kirjoista. Ne ovat yleensä hieman tylsiä lukea. 

Mutta.

Markin logipäivityksistä on tylsyys kaukana. 

Kun hän kertoilee tarkasti miten hän ensin ideoi ja sitten toteuttaa perunan kasvatuksen, ettei kuolisi nälkään, käyttäen lannotteena miehistön ja omaa jätöstään 💩

Siis ihan oikeasti. 

Ihan sitä itseänsä! 

Ei hitsi mikä oivallus kirjailijalta!

Yksi pikku juttu: veden vapauttaminen hydratsiinista on… siis… raketit toimivat sillä tavalla. Tulee kirjaimellisesti kuumat paikat. Ja vaaralliset. Jos teen tämän happipitoisessa ilmassa, vastavapautunut kuumentunut vety räjähtää. Vettä syntyy roppakaupalla mutta minä olen liian kuollut arvostaakseni sitä.
 Prosessiin kuuluu ammoniakkinen välivaihe. Kemia, vetelä hutsu kun on, pitää huolta, ettei ammoniakki reagoi hydratsiinin kanssa vaan pysyy vain ammoniakkina. Pidättekö ammoniakin tuoksusta? No, siitä tulee yhä helvetillisemmäksi käyvän olemassaoloni vallitseva haju [s.37]

 

Sitten vielä pitää saada happi ja hiilidioksiini tasot kohdilleen, että kasvit viihtyy ja siinähän saattuu pikku onnettomuuskin (yksi monista), kun on jätkä räjäyttää itsensä seinätauluksi. 

No selviää onneksi kirjaimellisesti kovapäisyydellä ja vuorokauden tajuttomuudella. Kirjalla on hyvä opetuskin:"Ei saa leikkiä tulella. Varsinkaan Marsissa olevassa avaruusteltassa, jossa kaikki on tulelta suojattua."

Tervetuloa takaisin”, Cathy sanoi kameralle. ”Jututamme Yhdysvaltain postiviraston Marcus Washingtonia. Herra Washington, ymmärätääkseni operaatio Ares 3 on aiheuttanut ainutlaatuisen tilanteen koko postin historiassa. Voisitko selittää mistä oikein on kysymys?”

”Tuota, kyllä”, Marcus sanoi. ”Aluksi kaikki luulivat, että Mark Watney oli ollut kuolleena jo yli kaksi kuukautta. Sinä aikana posti julkaisi sarjan muistomerkkejä hänen kunniakseen. Kaksikymmentätuhatta merkkiä painettiin ja lähetettiin postitoimistoihin ympäri maan.”
”Ja sitten paljastui, että hän olikin elossa”, Cathy sanoi.
”Joo”, Marcus sanoi. ”Mehän emme siis paina postimerkkejä elävistä ihmisistä. Me pysäytimme jakelun välittömästi ja perimme merkkejä takaisin mutta tuhansia oli jo myyty.”
”Onko näin käynyt koskaan aikaisemmin?” Cathy kysyi.
”Ei. Ei kertaakaan Yhdysvaltain postin historiassa.”
”Merkeistä on arvatenkin tullut melkoisen arvokkaita.”
Marcus hekotteli ääneen. ”Ehkä näin. Mutta kuten sanoin, tuhansia on jo myyty. Ne ovat harvinaisia mutta eivät huippuharvinaisia.” [s.100]

 

Markin keskustelu Houstonin kanssa, kun viimein saatiin puheyhteys:

    [08:41] MN: Ette voi vittu olla tosissanne? 

[08:55] HOUSTON: Myönnetään että ne ovat rajuja muutoksia mutta ne on tehtävä. Dokumentissa, jonka lähetimme, on ohjeet jokaiseen työvaiheeseen. Sinun on myös erotettava vetyä veden elektrolyysillä saadaksesi polttoainetta. Liitämme ohjeet siihenkin. 

[09:09] MN: Te lähetätte minut avaruuteen avoaluksella. 
[09:24] HOUSTON: Moduulikangas peittää reikiä. Se on aerodynaamisesti kestävä ratkaisu Marsin ilmastossa. 
[09:38] MN: Se on siis rättikatto. Johan helpottaa.

 

Riemastuttavaa luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#jännitys #scifi #avaruusmatka #psykologinen  

#viljelyysavaruudessa #humoristinen #Mars

ps. suosittelen leffaa Yksin Marsissa (The Martian), jossa Matt Damon tekee loistavan roolisuorituksen Mark Watneyna ja ohjauksesta vastaa Ridley Scott.