Päähenkilö on hieman yli kolmekymppinen Cass. Hän on naimisissa Matthewin kanssa, joka vaikuttaa tyypilliseltä aviomieheltä. Cassin paras ystävä ja siskon virkaatekevä on viisi vuotta Cassia vanhempi Rachel. Naisten äidit olivat olleet hyvin läheisiä ystäviä ja kun Rachelin isä hylkää perheensä ja äitinsä joutuessa olemaan koko ajan töissä, elää Rachel vakavaraisen Cassin perheessä ikään kuin toisena tyttärenä.
Cassin vanhemmat ovat jo menehtyneet ja erityisen lujille on ottanut Cassille, hänen äitinsä varhaisessa vaiheessa dementiaan sairastuminen ja se on jättänyt hänelle pelon, että hänellekin kävisi samoin.
Cass on palaamassa tuttaviltaan ja on alkanut myrskyämään. Matthew neuvoo kotoa käsin, ettei Cass ajaisi oikotietä, koska se olisi vaarallisen metsän läpi ajettava pikkutie tällaisella ukkosilmalla. Cass kuitenkin päättää ajaa oikotietä. Näkyvyys auton ikkunasta on heikkoa sateen piiskatessa tuulilasiin. Tiehen on keräytynyt isoja vesilätäköitä, myrskyn antaessaan raivonsa näkyä salamointina ja rankkasateena, joka on pehmittänyt tien niin, että Cass on jäädä jumiin autonsa kanssa. Cassia alkaa jo arveluttamaan oliko hänen päätös ihan viisas, kunnes on törmätä pysäköityyn autoon. Salaman valossa Cass näkee, ettei sisällä istuva tuntematon nainen näytä hätääntyneeltä tai niin Cass selittää itselleen ja jonkin aikaa harkittuaan päättää jatkaa vaivalloista matkaansa.
....nainen on löydetty kuolleena autostaan Blackwather Linella varhain aamulla. Hänen kuolemaansa tutkitaan epäilyttävänä. Yksityiskohtia ei ole vielä julkaistu, mutta poliisi kehottaa alueella asuvia ihmisiä valppauteen.
Yleensä luonteeltaan auttavainen ja hyväntahtoinen Cass järkyttyy lukemastaan. Hänen mielikuvituksensa lähtee täyteen laukkaan kuvitellen miten hänen olisi käynyt, jos olisi noussut autonsa ja mennytkin tutkimaan lähemmin naisen tilannetta niin joku olisi väijynyt pensaikossa odottamassa seuraavaa uhriaan, jonka pääsisi surmaamaan. Toisaalta. Päivien kuluessa häntä alkaa jäytämään huono omatunto, että hän olisi pitänyt tehdä jotain auttaakseen naista ja se jää Cassia kaivelemaa.
Selviää, että kyseinen nainen on Jane Walters kenen kanssa Cass oli käynyt kerran kahvilla. Hän ei vain ollut tätä tunnistanut myrskyssä. Juuri naisten poistuessa kahvilasta yllättäen Cassin aviomies näyttäytyy kauempana näkemättä naisia ja Cass jää hetkeksi ihmettelemään, miksi Jane tuijottaa niin oudosti Matthewtä ja lopulta Cass kuittaa sen vain siksi, että naisilla on tapana tuijolla hänen todella komeaa miestään. Jane Walter on myös Rachel uusi työkaveri kenen kanssa Rachel on ollut riita parkkipaikasta.
Vähitellen Cassin muisti alkaa takkuamaan. Ei muista tilaneensa lastenvaunuja, korvakoruja, kaksia helmiä, mihin parkkeerasi autonsa. Hän saa puheluita, joissa kukaan ei puhu. Hän ei muista edes käyttäneensä pesukonetta. Hän näkee keittiön pöydällä suuren veitsen, joka ei ole heidän ja näyttäessään veistä Matthewlle, se onkin vain pieni ja tavallinen veitsi. Heidän oma veitsi. Cass järkyttyy ja pelästyy ja hän uskoo kammoksuen olevansa tulossa hulluksi! Cass myös alkaa olla ihan varma, että hänelläkin on varhaisiän dementia, kuten äidillänsä oli. Rachel käy välillä tapaamassa Cassia, mutta hänen käyntinsä ovat lyhyitä ja Cass kaipailee hänen seuraansa, kuten myös koko ajan työasioissa viilettävää aviomiestään. Cassin päivät ovat yhtä yksinäisyyttä pelkojensa jauhamista ja peläten puhelimen soimista. Matthew suosituksesta Cass suostuu lääkitykseen, joka kyllä auttaa pelkoihin, sillä sen sivuvaikutuksena on, että Cass vetelee tirsoja liki koko päivän ja on lääketoukkurainen.
Kunnes yhtenä päivänä Cass tuupertuu kotiin ja Matthew soittaa ampulanssin ja Cass löytää itsensä sairaalasta ja epäilynä on, että hän on yrittänyt itsemurhaa, Cassin kuitenkaan muistamatta, että olisi tarkoituksella ottanut liikaa lääkkeitä. Matthew ja Rachel hössöttävät itsemurhaepäilystä. Matthew ehdottaa, että Cass menisi tutkimuksiin dementia epäilystä ja ehdottelee jotain tuntemaansa lääkäriä. Cass suostuu ehdotukseen siitäkin huolimatta miten paljon hänen pelkää tulevaa diagnoosia.
Kun Cass on kahvittelemassa Rachelin kanssa, joka ei ehdi olla kuin hetken, tuo ranskalainen nuori nainen pienen kännykän Cassille pahoitellen, että hän miespuoleinen ystävänsä oli leikillään varastanut Rachelin laukusta. Ja siitä alkaakin melkoinen maanvyörymä, kun tapahtuma ketjut alkavat pyöriä ja Cass tulee, omaksi hämmästykseen, löytämään itsestään aivan toisen puolen, minkä olosta hänellä ei ollut mitään tietoakaan.
Näkemyksiä:
On melko vaikea nyt kertoilla näkemyksiä, sillä sitä tulisi aikaslailla spoilattua koko tarina. Kirja on helppolukuinen ja hidastempoinen. Kirjailijat vievät lukijan pelonkeskeisen ihmisen maailmaan ja kevyellä kädellä sitä hieman mähkitään. Ei mitenkään syväluotaavasti niin että tämä tuskin aiheuttaa kenessäkään pelkoa tai ahdistusta - myötätuntoa kylläkin ja tietenkin jännitystä.
Loppua kohden jo otetaankin kunnollinen loppukiri, sillä minusta tämän kirjan loppuhuipentuma on kerrassaan mainio. Se palkitsee kärsivällisen lukijan.
Jännittäviä lukuhetkiä
✿⊱╮Kirjamummi
#B.A.Paris #psykologinentrilleri #jännitys #kosto #dementianpelko #mielenterveytensämenettämisenpelko #draama
ps. Bernadette MacDougall on tämän B.A.Paris salanimen takana oleva Iso-Britanniassa asuva kirjailija. Olen lukenut häneltä kirjan: Suljettujen ovien takana, mutten ole tehnyt siitä bloggausta - vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti