maanantai 12. syyskuuta 2022

Runo: Ystäväni Syksy


Ystäväni Syksy 

Havahduin vaahteran

lehtien putoiluun,

mitkä kutsuivat mieleeni

elämää sykkivän raudikon

levahtelevine häntineen


Räpistelin ripsiäni kuin pöllö

juuri valveunestani heränneenä

Nosteli luomiani

silmiäni varjostamasta

Kun.

Tietoisuuden tähtiaalto lainehti

kristallin kirkkaalla lähdevedellä

Tuoden sydämeni puutarhaan

kadottamani ilon ja naurun

ymmärtäessäni:

Ystäväni Syksy on

tulossa luokseni - jälleen!


by me

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti