Havahduin vaahteran
lehtien putoiluun,
mitkä kutsuivat mieleeni
elämää sykkivän raudikon
levahtelevine häntineen
Räpistelin ripsiäni kuin pöllö
juuri valveunestani heränneenä
Nosteli luomiani
silmiäni varjostamasta
Kun.
Tietoisuuden tähtiaalto lainehti
kristallin kirkkaalla lähdevedellä
Tuoden sydämeni puutarhaan
kadottamani ilon ja naurun
ymmärtäessäni:
Ystäväni Syksy on
tulossa luokseni - jälleen!
by me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti