Stephen King: Mersumies
"Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu, joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee. Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen. Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle."
Näkemyksiä:
Viime talven pimeinä päivinä uskaltauduin, vuosien karttelun jälkeen, viimein lukemaan The Kingiä, sillä ehkä nuorena nähnyt Hohto-leffa oli jättänyt liian pelottavan vaikutuksen. Siis tietenkin näitä lukiessa saa pelon väristyksiä, jännityksen virittämän kehon ja ahmivat silmät. King kuvaa hahmot ja tapahtumat runsas kielisellä ja elävällä tavalla suoraan verkkokalvoille visuaalisiksi eläviksi tyypeiksi. Ja sitä tempautuu tapahtumiin mukaan.
King vie lukijan psykopaatin pään sisälle katselemaan (lukemaan), ikään kuin akvaarion kautta, miten nautiskellen sairas mieli kehittelee nerokasta ideaansa. Erittäin rikas mielikuvitus hahmottelee mitä irvokkaampia verisiä kuvitelmia: nautiskellen ja herkutellen. Ja samalla hän hymyilee lauhkeasti fyysisessä maailmassaan juttelemalleen ihmiselle. Näille ihmisille ei voisi tulla hurjemmissaan kuvitelmissa mieleen, että juuri tuo tuossa hiukan ujohkon ja vaatimattoman oloinen eli toisin sanoen vaarattoman oloinen tyyppi on brutaaleilla mielikuvilla varustettu samanaikaisesti, kun hän kommunikoi sinun kanssasi. King kuvailee hyytävällä tavalla nämä rinnakkaiset tapahtumat vuorotellen minä-kirjoittajaa käyttäen.
Mersumies eli Brady Hartsfield on oikeasti nerokas keksijä jo lapsesta lähtien ja käyttää taitojaan keksintöihin vain todetakseen, että joku muu on ehtinyt ensin. Ja se turhautuminen ei tee hyvää Bradyn sisällä asustelevalle kuningas-kompleksille eikä myöskään miten hän hallitsee tietotekniikan niin vaivattomasti kuin me Kimble-pelin ja silti hän työskentelee vain ATK-tukihenkilönä pienssä mitättömässä firmassa. Missä ei ole riittäviä haasteita kyvykkäälle nuorelle miehelle. Hän on rakentanut kotitalonsa kellarikerrokseen melkoisen tietokoneaseman ja varustanut sen äänikäyttöisin salasanoin, suojatoimeksi siellä on myös pommi viritettynä, jos joku ulkopuolinen sattuisi eksymään sinne, koska siellä on koko Bradyn synkkä maailma ja todisteet kaikesta. Hän asuu äitinsä kanssa ja se suhde on pahasti kieroutunut, seksuaalisella viriteisyydellä maustettuna, äidin ollessa kokopäiväinen alkoholisti. King osaa tuokin kuvailla niin irvokkaasti, ettei voi välttyä yökötykseltä. Äiti hankkii elantonsa satunnaisilla mies asiakkaillaan, joilta saa rahaa ja ainakin kaksi isätöntä lasta. Brady hän hoitaa pikkuveljensä hengiltä äidin hyväksynnällä, kun oli itsekin vielä lapsi ja pikkuveli vain pieni ipana. Karmaisevaa toimintaa, mikä on omiaan sitomaan Bradyn lujasti äitiinsä.
Joukkomurhan tehtyään Mersulla Brady haluaa haastaa älylliseen kisailuun, nyt eläköityneen ja erittäin ansioituneen Bill Hodgesin ja vain siksi, että hän on hyvin tietoinen millaiseen jamaan Hodgesin on ajautunut. Hän ryyppää,turpoo kuin Michelin-ukko, kun istuu kaiket päivä telkkarin edessä ase sylissään ja leikittelee ajatuksissaan itsemurhalla. Hänen ihmissuhteen ovat pahasti kariutuneet. Brady lähettää Mersumiehen nimissä Hodgesille chat-keskustelukutsun ja siitä alkaakin kuolettava kissa-hiiri-leikki.
Hodges ymmärtää hyvin pian, että hän on tekemisissä erittäin vaarallisen, häikäilemättömän ja älykkään psykopaatin kanssa. Hän päättää saada Mersu-murhaajan kiinni vaikka siinä menisi omakin henki. Tietokoneasioissa hänelle on tukena nuoria afroamerikkalainen Jerome, joka on hyvästä perheestä ja rakastaa heittäytyä, Hodgesin harmiksi, puhumaan kuin kadun mustat kundit. Hodges ja Brandy aloittaa chat-keskustelun, joissa ei oikein ole aina varmaa, kuka manipuloi milloin ketäkin. Hodges myös hoksaa, että Mersumurhaaja suunnittelee seuraavaa iskuaan, joka tulisi olemaan eeppinen ja siinä alkaa jo kiire kutittelemaan Hodgesinkin jalkapohjia, kun muista etsivistä ei nyt ole oikein apua, kun lailliset keinot eivät enää riitä tällaisen vastuksen kanssa.
#stephenking #psykologinen #trilleri #psykopaatti #neurous #äitipoikasuhde #jännitys
Jännittäviä lukuhetkiä
✿⊱╮Kirjamummi
PS. tämä on ensimmäinen osa Bill Hodges-trilogiaa. Kakkos osassa, Etsivä löytää on juoneltaan erillinen Mersumies-kirjaan. Kolmas ja samalla päätösosa, Viimeinen vartio, on mielestäni Mersumies-kirjan jatko-osa. En ole siitä tehnyt bloggausta - vielä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti