perjantai 7. lokakuuta 2022

Walter Tevis: Musta kuningatar


 Walter Tevisin Musta kuningatar: 

Beth Harmon on vain kahdeksan, kun hän tekee ensimmäiset siirtonsa shakkilaudalla. 1960-luvulla tytöt eivät pelaa shakkia, mutta pelatessaan orpo ja hyljeksitty Beth tuntee heräävänsä eloon. Siitä hetkestä lähtien shakki on hänen elämänsä tärkein asia, ja kahdeksantoistavuotiaana hän jo osallistuu USA:n avoimeen mestaruuuskilpailuihin. Beth uneksi venäläisen maailmanmestarin voittamista, mutta pelille omistautuminen käy yhä raskaammaksi ja selviytymiskeinot yhä vaarallisemmaksi. Kun ratkaiseva ottelu lähestyy, vastustajia tuntuukin olevan kaksi - venäläinen mestari ja Beth itse.(takakansi)

 

Kahdeksanvuotiaan Bethin tarina alkaa siitä, kun hänen äitinsä ajaa autokolarin ja menehtyy siinä. Beth lähetetään orpokotiin, Methueniin. 

Shakkiin Bethin tutustuttaa talonmies Herra Shaibell, hiljainen ja hieman synkähkö hahmo, joka on ensimmäinen, jonka Beth ällistää shankin peluun lahjakkuudellaan. Beth itselle avautuu aivan uusi maailma. Herra Shaibell kutsuu kellariin Herra Ganzin shakkikerhosta pelamaan Bethiä vastaan.

Ottelun ollessa suunnilleen puolivälissä Beth tuijotti ulos ikkunasta pensasta, jossa oli vaaleanpunaiset kukinnot, kun hän kuuli Herra Ganzin äänen sanovan:"Beth, olen siirtänyt lähettini c-viitoseen", ja Beth vastaa kuin unessa:"Ratsu e-viitoseen."  - Lähetti b-neloseen, herra Ganz. - Kuningatar d-neloseen, Beth katsomatta vieläkään. - Ratsu c-kuutoseen, herra Ganz. - Lähetti b-viitoseen Beth. - Sotilas b-kutoseen, herra Ganz. - Kuningatar a-neloseen, shakki, Beth sanoo. Hän kuuli herra Ganzin vetävän henkeä äkisti. Hetken päästä tämä sanoi: -Kuningas f-kahdeksaan. - Matti kolmen siirron jälkeen, Beth sanoi kääntymättä. Ja jatkaa - Ensimmäinen shakki on ratsulla. Kuninkaalla on nuo kaksi mustaa ruutua, ja lähetti shakkaa sitä. Sitten ratsuu tekee siitä matin. Herra Ganz päästi hitaasti ilman keuhkoistaan. - Varjelkoon! hän sanoi.

Siitä alkaakin, muutaman välivuoden jälkeen, lumipallovyöry-ilmiö Beth valloittaessa shakki maailmaa aina vaan laajemmalle ja laajemmalle. Sen mahdollistamisessa on adoptioäiti Rouva Wheatley vahvasti mukana suvaitsevaisella elämänkatsomuksellansa ja Beth saa tilaisuuden loistaa lahjakuudellaan. Ja vaikka shakkipelit kuljettavat Bethiä adoptioäitinsä kanssa pitkin USA:ta, ei kouluaineet tuota Bethille vaikeuksia vaan selviytyy niistä mainiosti ihan valmistumiseen asti.

"Katselijat ällistyivät tytön hienoa strategian hallintaa. Hän osoittaa varmuutta, jota normaalisti on vasta kaksi kertaa vanhemmilla pelaajilla," Rouva Wheatley oli haltioissaan. Tällä kertaa hän luki äänettömästi ennen kuin sanoi melkein kuiskaten: - Tämä on kansallinen tunnustus, kultaseni.

Beth tapaa hyvää tarkoittaviakin ihmisiä, mutta hän ei osaa pitää heitä pitkiä aikoja elämässänsä. Vaikeinta Bethille on häviäminen. Shakki on hänen persoonansa jatke ja hän kokee hyvin syvästi häviämisen. Ja se lisää itsetuhoisuutta alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Rauhoittavien lääkkeiden käytön hän oppi jo orpokodissa, missä niitä jaettiin kaikille lapsille. Adoptioäiti sattumoisin käytti samoja lääkkeitä. 

Hän otti purkin yöpöydältä ja ravisti käteensä kolme vihreää pilleriä ja sitten vielä neljännen. Oli kurjaa olla yksin. Hän nieli kaikki neljä pilleriä ilman vettä, samalla tavoin kuin lapsena. Iltapäivällä hän osti itselleen pihvin ja ison pussillisen perunaa Krogersilta. Ennen kuin työnsi kärrynsä kassalle, hän meni viini- ja olutlaatikon luo ja otti siitä pienen pullon bourgognea. Hän nukahti sohvalle, kun oli ensin vaivoin kompuroinut TV:n luo sulkeakseen sen.

Shakin pelaamisen ohella tämä on vahvasti kasvutarina, miten elämän vaikeutuessa, ainoa mikä lopulta pitää Bethin pään pinnalla on shakki, joka on kaksiteräinen miekka: sen mitä se antaa - sen se ottaa takaisin korkoineen. 

Mietteitä:

Sain isältäni tämän kirjan lahjaksi nuorena aikuisena ja kirja teki lähtemättömän vaikutuksen. Isäni itse oli pelannut jo vuosia pienissä piireissä shakkia ja oli voittamaton, mutta ujoutensa takia ei suostunut lähtemään pelaamaan isommille areenoille. Kun olin vielä koulussa ja pärjäsin hyvin matematiikassa, isä väitti, että oppisin pelaamaan hyvin shakkia. Mutta minua ei kiinnostanut, sillä urheilu vei mielenkiintoni. 

Luettuani lahjakirjani myönsin isälleni, että olisi sittenkin kannattanut opetella, vaikkei tarkoituksena ollut, että minusta olisi jotain ihmelasta tullut vaan olisin päässyt osaksi upeaa peliä. Aikuisena pelin opettelu ei ole sama asia kuin lapsena, minkä tulin ymmärtämään tyttärieni kautta. Isäni opetti molemmille jo lapsena shakin pelaamisen. He ovat ihan keskinkertaisia pelaajia, parempia kuin minä mutta huonompia kuin isä.

Nyt monen vuosikymmenen jälkeen luin kirjan uudestaan ja se on edelleenkin vaikuttava. Se harmitti, että ehdin katsoa ennen uudelleen lukua minisarjan kirjasta, koska ajoitus oli mielestäni väärä. Ensin kirja ja sitten sarja. Se olisi ollut se oikea järjestys. Sillä nyt en osaa enää ajatella Bethinä ketään muuta kuin Anyaa!

Sarja oli erinomaisen hyvin tehty ja pääosanesittäjät hyvin valittu. Nuorta Bethiä näytellyt Isla Johnston ja vanhempaa Bethiä, Anya Taylor-Joy, tekevät molemmat loistaa näyttelijä työtä. 

Suosittelen kirjan lukemista, vaikkei tietäisi shakista hölkäsen pöläystäkään. On tämä vaan niin hyvä ja viihteellinen kirja luettavaksi esim.selviytymis- tai kasvutarinana. Ja kyllä nuo pelikohdat ovat jännittäviäkin. 


Lukuiloa shankin parissa

 ✿⊱╮ Kirjamummi 


#draama #kasvukivut #selvityminen #jännitys #ihmissuhteet #shakki #orpous 

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

C. J. Tudor: Liitu-ukko


 C. J. Tudorin Liitu-ukko: 

Kukaan heistä ei tiennyt mistä kaikki alkoi. Oliko se silloin kun aloimme piirrellä liitu-ukkoja vai silloin kun ne alkoivat ilmestyä kuin itsestään?

Alkoiko kaikki siitä hirvittävästä onnettomuudesta?

Vai sitä kun ensimmäinen ruumis löytyi?(takakansi) 

Viikkojen kirjastossa jonottamisen jälkeen sain vihdoinkin käsiini C.J. Tudorin Liitu-ukko, joka oli tituleerattu ilmestymisvuotensa pelottavimmaksi kirjaksi. Siitä on maininta kirjan etukannessakin. Kirja on englantilainen C.J.Tudorin esikoisteos, ja jonka oikeudet on myyty 40 maahan.

Mietin vielä kahdesti, että uskallanko lukea näin pelottavan kirjan, jota joku jopa on verrannut Stephen Kingiin! 

Juonikuvio:

Tarinan päähenkilö ja minä-kertoja on 40 vuotias Eddie, hän on naimaton ja lapseton opettaja, jolle maistuu viinakset ehkä liiankin hanakasti. Hänen tylsän arkensa pysäyttää lapsuudenajan kaveri, Mickey, joka tulee yllättäen vieraisille tehden hämmentävän tarjouksen Eddielle.

Otan hänen takkinsa, ripustan sen eteisen naulakkoon ja viittaan sitten kohti olohuonetta, vaikka olenkin aika varma, että Mickey muistaa missä se on. Mahdollisesti siksi, että vertailukohtana on Mickeyn kaikkinainen puhtoisuus, huomioni kiinnittyy siihen kuinka pimeältä ja nuhruiselta olohuoneeni näyttää.

Mickey pelkällä läsnäolollansa herättää muistoja lapsuudenajan kaveriryhmän muissakin jäsenissä, erityisesti Gavinissa, jonka pyörätuoliin joutumisen on aiheuttanut Mickey typeryyttään. Porukkaan kuuluvat myös David ja Nicky, ainoana tyttönä.

Ei nyt. Ei taas. En halua, että minut vedetään takaisin mukaan.

Vuoteen 1986 palauttaa se, että jokainen heistä saa kirjeen, jossa on liitu-ukon kuva. Viestintätapa minkä he olivat 12-vuotiaina porukassaan kehittänneet piirtäen esim. tapaamiskutsuja liidulla asfalttiin ja jokaisella oli oma värinsä. 

Menin lähemmäs ja kumarruin katsomaan. Ihoni meni kananlihalle, ja tunsin kuinka päänahkaani alkoi kiristää. Hautakiveen oli piirretty liidulla tikku-ukko, jonka kädet olivat koholla. Suu oli pienen o-kirjaimen muotoinen, aivan kuin hahmo olisi huutanut jotain.

Kun liitu-ukot johdattavat heidät raasti murhatun ruumiin luokse. Kukaan heistä ei ole ollut piirtäjänä tai niin kaikki vakuuttivat. Kaikkien mieltään jäi kaivelemaan: kuka muu saattoi tietää heidän liitu-ukko-viestinnästä! He päättivät yhdessä lopettaa koko touhun. Mutta silti liitu-ukkoja löytyy milloin mistäkin. Joku jatkaa niiden piirtämistä! Pelko tehnyt pesänsä jokaiseen heistä.

En sanonut mitään. En pystynyt. Kaikki sanat tuntuivat juuttuneen kurkkuuni, niin että olin tukehtua...Pyyhin piirrokset nopeasti pois hihallani, niin että lattia oli lopulta yhtä valkoista tuhrua.

Nykyajassa pian kirjeiden saannin jälkeen yksi kaveri porukan jäsenistä tapetaan ja niin alkaa trilleri, jossa liikutaan kahdessa ajassa. 

Näkemyksiä:

Olin mielissäni siitä, ettei tämä ollut kauhukirja, paremminkin psykologinen jännitys kirja. Kingin kirjojen parantumattomien ystävien ei kannata tätä kirjaa lukea. En löytänyt King aineksia tästä, tosin pitää ottaa huomioon se tosiseikka, että olen hyvin vähän lukenut Kingin kirjoja - kuullut niistä sitäkin enempi.

Olen parempiakin kirjoja lukenut, joten tämä ei pääse kovinkaan korkealle arvostus asteikoissani, mutta ihan luettava oli. Juonen kuljetus ei ole hidasta ja aika meni lukiessa jouheasti.

Pahin virhe mitä voi tehdä, on nostaa oma odotusarvonsa arvoon arvaamattomaan asiassa kuin asiassa ja sitten sieltä tullaan äkkipudotuksena alas - liki poikkeuksetta. Näin tässä kävi minulle.


Kivoja lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi


#jännitys #kaverit #rikos #lapsuus #aikuisuus #psykologinen



maanantai 3. lokakuuta 2022

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon?


 Alexandra Andrewsin Kuka on Maud Dixon? :

Kirjailijaurasta haaveileva Florence saa uskomattoman työtarjouksen ja pääsee salanimellä kirjoittavan Maud Dixonin assistentiksi. Hän ottaa kaiken irti unelmatyöstään, kunnes loistelias elämäntyyli alkaa saada painajaismaisia piirteitä.

Mitä Maud Dixon on tehnyt saavuttaakseen valtavan menestyksen, ja miksi hän piiloutuu salanimen taakse? Entä miten pitkälle Florence on valmis menemään tavoitellessaan unelmiaan? (takakansi) 

Tämä on tarina kaikkinielevästä kunnianhimosta ja naisten kyvystä muuntautua tilanteiden mukaan. Menestyminen vaatii suhteutettuna vertaisensa teot. Ei ole olemassa oikoteitä.  Ja tämän hyvin tietää salanimen takaa kirjoittava Helen Wilcox. 

Florence tuntee saavansa aloittelija kirjailijan lottovoiton, kun hän pääsee suuresti arvostamansa Maud Dixonin assentiksi. Ajatella hän saa tietää, kuka oikeasti kirjoittaa sen nimen takaa. Onko hän kenties mies?  

Helen osoittautui , jonkin vuoden vanhemmaksi Florencea, joka on 26 vuotias alisuorittaja. Vuodet ovat menneet hänen ollessa lähinnä muiden kynnysmattomana. 

Helen on kaikkea sitä mitä Florence haluaisi olla: rohkea, itsevarma, ihmiset lakoavat hänen edessään, kun hän saapuu paikalle. Helen on myös äärimmäisen itsekeskeinen ja pysyttelee enimmäkseen omassa talossa sijaitsevassa työhuoneessaan ja pomottaa muita. Naiset asustelevat pienessä talossa hyvin syrjäisellä alueella, jossa yksityisyys on taattua. Kumpikin keskittyen omaan työhönsä.

Poliisit pistäytyvät kyselemässä vanhojen maksamattomien sakkojen perään, Helen sanojen mukaan, Florencen ihmetellessä heidän käyntiään.

Ei kauaakaan, kun Helen ilmoittaa, että on aika siirtyä Marokkoon, Marrakechiin ja sieltä pienen pieneen kylään Sematiin, josta Helen on vuokrannut pienen talon. Florence on aivan täpinöissään. Matkustamaan! 

Kyllä 14 tunnin uni maittaa, kun ryytyneet naiset saapuvat päämäänsä. 

Rutiinit löytyvät hyvin nopeasti. Ja yhtenä iltana joidenkin päivien päästä, Helen haluaa lähteä juhlimaan. Florence on mykkänä ihailusta Helenen asusta. Aina niin tyylikäs ja itsevarma Helen!

Ilta päättyy naisen kannalta inhottavasti: Flonrence on sairaalassa pökerryksissä ja viimeinen muistikuva on hänellä, että hän on hukkumassa. Joku yrittää puhua hänelle:"Madame Wiil-kok?" 

Asioiden laita selviää Florencelle nopeasti ja hän tekee radikaalin ratkaisun: hän ei korjaa poliisin virheellistä oletusta.

Tästä lähteekin psykologisen trilleri ainekset jyllämään nopeaan tahtiin kuin tehosekoitin. Ruumiltakaan ei vältytä. Mutta kuka on se joka sanoo viimeisen sanan?


Näkemyksiä:

Tarina lähtee yhtä hitaasti liikkeelle kuin hämäläisten riiureissut ennen vanhaan. Aikaa käytetään paljon siihen, että lukija tutustuu mahdollisimman hyvin päähenkilöihin, Heleniin ja Florenceen, ja myös naisten erovaisuuksiin. 

Niin. Onko se kiveen hakattua, että ihminen aina pysyy samanlaisena.

Saamme tehdä pienen sukelluksen ihmisten moraalikäsityksiin, miten jäykät tai miten joustavat ne voivat olla. Jos tarjous hyvästä on kaikkea sitä mitä tahdot niin otatko sen itsellesi? Ja mitä olet valmis tekemään pitääksesi sen, mikä sinulla jo on?

Kaksi naista ja sama unelma, sama kunnianhimo; mutta jomman kumman on siitä luovuttava. Kuka se tulee olemaan?

Kirjan juoni on sekä mutkikas että suora. Psykologisen jännityksen varmistaa sen, ettei mikään ole varmaa, mutta paljon on vihjailuja. 


Jännittävää lukuiloa 

✿⊱╮ Kirjamummi 

#rikos #psykologinentrilleri #jännitys #moraali #kunnianhimo #unelmat #petos



lauantai 1. lokakuuta 2022

Ruth Ware: Synkän metsän varjossa


 
Ruth Warenin Synkän metsän siimeksessä:

Englantilaisen Waren ensimmäinen psykologinen jännitys kirja. Hän on myös kirjoittanut Nainen hytissä 10 (2017), Valhepeli (2018), Rouva Westaway on kuollut (2019) ja Lukitut ovet (2020). Hän tullut tituleeratuksi suljettujen paikkojen tarinoiden taitajaksi. Hän omaa kyvyn saada lukijan tuntemaan ahtaanpaikankammoa. 

Kirja alkaa vauhdikkaasti, kun joku on juoksemassa henkensä edestä. Lukijalle paljastetaan, että yksi päähenkilöstä, Nora, herää tajuttomuudesta sairaalassa muistamatta, miten sinne joutui ja mitä on tapahtunut. Hän on minäkertoja, joten tapahtumat suodattuvat hänen silmien ja hänen tunteiden kautta.

Aikajana kulkee ennen ja jälkeen Noran jouduttua sairaalaan.  

Tapahtumat alkavat siitä, kun Nora saa ryhmäkutsun teiniajoilta, vanhan ystävän, Claren, kaasolta  Florencelta polttarijuhliin. 

Kutsuun vastanneet ovat: Melanie, Tom, Liz ja Nina, johon Nora ottaa yhteyttä ja kysyy aikooko tämä mennä mukaan. Onhan sentään kulunut kymmenen vuotta, kun Nora, Clare ja Nina ovat toisiaan tavanneet niin polttari kutsu tulee aivan yllätyksenä kummallekin. Yhdessä se sopivat lähtevänsä jo pelkästään uteliaisuudesta.

Polttari paikaksi on valittu siihen tarkoitukseen outo: kookas, kokonaan lasitettu, moderni ja kallis pytinki keskelle syrjäistä metsää. 

Takan yläpuolella seinällä on haulikko, joka kertoo siitä, että asumusta käytetään metsästysmajana ja sen Florencekin vahvistaa kertoessaan, että talo kuuluu hänen varakkaalle sukulaiselleen.

Noralle ei yllätykset lopu, sillä hänelle selviää, että Clare on menossa naimisiin Noran teiniajan rakkauden, Jamesin, kanssa. Heidän rakkaussuhteensa katkesi epäselvissä olosuhteissa. 

Ja eikä aikaakaan, kun Nora jo näkeekin Jamesin - silloin jo upean ja suositun Claren - seurassa ja tekee siitä omat päätelmänsä. Hän muuttaa pois ja pyrkii unohtamaan Jamesin.

Hän ei ole kuitenkaan selvinnyt siitä suhteesta ja ei siksi ole seurustellut vaan elänyt hissukseen töissä käyden. Hiljaista kaunaa kantaen Clarea ja Jamesia kohtaan.

Claren kaaso Florence on neuroottisen tarkka siitä, että kaikki suunnitelmat etenevät, kuten hän on suunnitellut. Muita ärsyttävä hahmo, joka palvoo Clarea ja tämä taas ei juurikaan anna arvoa Florencen palvonnalle, miten tyypillinen asetelma tiettyjen naisten keskuudessa.


Näkemyksiä:

Kirjailija alkaa hiljaksiin kuroa tapahtumat ja ihmiset yhdeksi nipuksi, vaikka ympärillä on tilaa yllin kyllin, tosin se on sankkaa metsää, ja pelko on varsin vahva yhteinen nimittäjä. 

Nimittäin heti alusta lähtien selviää, että siellä on joku muukin. Joku joka kuljeskelee varjoissa. Tarkkailee heitä kuin akvaariossa ja ihmiset alkavat tuntea itsensä yhä enempi ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. Nukutaan ovet lukossa. 

Kirjailija pienillä vippaskonsteilla saa henkilöiden mielikuvituksen laukkaamaan täydellä teholla eikä syyttä.

Välillä käydään sairaalassa, missä Nora epätoivoisesti yrittää muistaa; mitä on tapahtunut ja miksi hän on verisenä ja huonokuntoisena joutunut sairaalaan.

Hänen mielessään pyörii ajatus murhasta. Murha! Kuka on murhattu? Miten? Kuka on murhaaja? Minäkö?

Ware kiristää juonta kuin pussin naruja ja tapahtumiin saada kunnolla potkua. Tämä on totisesti psykologisesti hermoja raastavaa jännitystä ja se venytetään aivan kirjan loppuun asti. 

Keneen sinä voit oikeasti luottaa? Kun kukaan ei oikeasti tunnekaan toisiaan niin hyvin kuin kuvitellut! Ihmisistä alkaa paljastumaan asioita, jotka voivat olla hyvin pelottavia. Kuolettavan pelottavia! 


Ihastuvan jännittäviä lukuhetkiä 

✿⊱╮ Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #katkeruus #viha #rikos #ystävyys #nuoruus #aikuisuus




sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Erin Kelly: Myrkkypuu


 Erin Kellyn Myrkkypuu: 

Vangitseva trilleri nuoruuden kiihkosta, intohimosta ja parhaista ystävistä.

Lontoon kesä on kuumimmillaan vuonna 1997, kun Karen tutustuu Bibaan, boheemiin ja hohdokkaaseen näyttelijättäreen, joka aloittelee uraansa. Biban vetovoima saa Karenin pauloihinsa, ja hetken koko elämä on loppumatonta rakkautta, juhlaa ja huumaavaa rappiota. Jokainen kesä kuitenkin päättyy vääjäämättä. Heidän kesänsä loppuu kahden ihmisen kuolemaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin menneisyys kolkuttaa ovella – ja Karenin on viimein kohdattava se silmästä silmään.

Erin Kelly nousi bestseller-listoille ja suuren yleisön tietoisuuteen jo esikoisellaan Myrkkypuu. Ilmestymisvuonnaan Britanniassa vuoden parhaiden kirjojen joukkoon valikoitu trilleri sai ylistävät arviot, ja sen pohjalta on tehty tv-sarja.

Lukija ikään kuin ajetaan sisään kirjan juoneen huolellisesti, kiirehtimättä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja kertojana on Karen, yksi päähenkilöistä. Hänen kouluaikaisesta kesästä kerrotaan, miten hän tutustuu omalaatuiseen Bibaan ja tämän veljeen Rex, kenen kanssa hän kokee kiihkeän ensirakkauden huumaan.

Karen on ollut stipendi oppilaana arvostetussa Lontoolaisessa yliopistossa jo jonkin vuoden ennen kuin törmää sattumalta Bibaan koululla, joka kutsuu Karen kotiinsa. 

"Haluatko sätkän", Biba kysyy hulauttessaan viiniä kumpaakin lasiin. "En kiitos, en polta." "Oletpa sinä onnekas", Biba sanoo kaihoisasti. (s.33) 

Sisarukset asustavat kesän keskenään rempallaan olevassa, isossa talossa - rajoituksista vapaata nuorten aikuisten elämää - sillä heidän isänsä tuntuu olevan hyvin vapaamielinen.

"Oliko se ensimmäinen nappi?, nyökkäsin. "Tuo kannattaa tanssia pois.OK:?", Biba ilmaantui kaiuttimen takaa. Rakkaus ja itsevarmuus tuntuivat hyökyvän ylitseni, ja tunsin että kaikki tulisi menemään hyvin. (s.51)

Karen häikäistyy heidän boheemista elämästä ja alkaa viettää kaiken aikansa heidän luonaan ja imeytyy mukaan. Nuoren naisen elämä on auvoista kaiken vapauden keskellä. Hän nauttii täysin siemauksin railakkaasta kesästä. hyvän ystävyyden innoittamana ja nuoruuden huolettomuuden sokeuttamana ja kiihkeiden tunteiden juovuttamana.

Levitän käsivarteni, ja Rex rojahtaa syliini. Uinuva himo kuplii ja kiehuu yli yhtä äkillisenä ja väistämättömänä....(s.62)

Mutta. Muhimassa on trilleri, jossa ihmishenki on pienestä kiinni ja se miten salaisuudet jäävät kytemään vuosikausiksi hiljaksiin syöden ihmistä.

Välillä käydään nykyajassa, missä Karenin elämä on ajautunut tavanomaisiin uomiinsa: työn, miehen ja lapsen muodossa. Karenin elämä on kuitenkin pintapuolista siten, että hän kantaa mukanaan salaisuuksien taakkaa, mikä vuosi vuodelta käy raskaammaksi. Aviomiehelleen hän ei voi kaikkea kertoa Siitä Kesästä.

Ollaan nykyajassa ja Bibalta tulee yllättäen kutsu tulla käymään kymmenen vuoden jälkeen. Karen ei voi olla menemättä, vaikka hän ei haluaisi ja häntä pelottaa kohdata ne asiat, joita hän on pyrkinyt unohtamaan kaikki nämä vuodet.

"Voisin ilmiantaa sinut", sanon epätoivoissani. "Kun käy ilmi, mitä olet tehnyt, sinua ei päästetä viittä metriä lähemmäksi....(s.368) 

Trilleri on riittävän kauan muhinut ja nyt alkaa keitos kuohua ylitse, kun alkaa salaisuudet avautua.

Näkemyksiä:

Todella pidin tästä psykologisesta trilleristä ja sen viipyilevästä tyylistä. Ei aina tarvitse pläjäyttää kaikkea kirjan alkupuolella vaan voi hissukseen ripotella kuin niitä kuuluisia leivänmuruja ja lukijan niitä keräillessä ja koota tarina.

Juoni on kuin hienovarainen seitti, punottu niin kuin vain hämähäkki voi sen tehdä. Tietyllä tapaa tahmainen ja se ottaa osittain kiinni ja lähtee sinulle salaisuudeksi mukaan - minne sitten menetkin.

Erin Kelly pääsee yllättämään kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta, mikä oli aivan raivostuttavan ihastuttavaa! 


Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #huumeita #ystävyys #nuoruus




perjantai 23. syyskuuta 2022

Runo trilogia vuodelta 2009: Epäilyksen Tuhoisa Voima

 

Epäilyksen Tuhoisa Voima 1


Epäilys pusersi mieltäni
koko lyijynraskaalla painollaan
silmieni iskiessä vihan tulta

Valheellisilla sanojeni lingolla
iskin suoraan häntä päin
Syösten itseni syvään
turtuneisuuden kuiluun.
Sinetöiden suljetun oven
meidän välillemme

Ylpeyden järkkymätön käsi
sen pirullinen mahti
Sai minut kieltämään oman sydämeni,
mikä oli hetken veistetty marmorista

Luotu 11.5.2009 by me


****


Epäilyksen Tuhoisa Voima 2


Epätietoisuuden jäätävän kylmä
tuulenpuuska puhalsi sydämeeni
synnyttäen haluni pysyä tunteettomana
Sen tuoma sisäinen kylmyys
sai olemukseni, joka säikeen värisemään

Tunsin tunnetikarin leppymättömän
metallisen kylmän terän
omien sanojeni hävityksessä
Sisimmässäni uinui halu tuhoon
polttaen sydämeni tuhkaksi

Luotu 11.5.2009 by me


****


Epäilyksen Tuhoisa Voima 3


Vihlovat iskuni runtelevat sydänjuuriani
lävistäen kyynelieni usvan
Sieluani raastava valitus
kaikuna sydämessäni itkee
Tunnen luitteni pehmenevän hyytelöksi
peruuttamattomien sanojeni
syöksyessä minut pimeyteen

Nousi muisto värisevän sieluni verhosta
tulikirjaimin kirjoitettuna
kuin salaman välähdyksessä
Tunnen olevani ajan ulkopuolella
kuullen kaiun kuin toisesta maailmasta.
Missä oli menetetyn häikäisevän ilon hohto
jonka kätken kuin aarteen sydämeeni


Luotu 11.5.2009 by me


Runo vihostansa teille

luettavaksi ✿⊱╮ Kirjamummi



torstai 22. syyskuuta 2022

Max Seeck: Uskollinen lukija






Max Seeckin Uskollinen Lukija:

Menestyskirjaijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopoitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. "takakansi"

Näppärästi lähti kirja liikkeelle. Siinä ei kauaa näprätty,  kun ensimmäinen murha todettiin ja lyhyellä aikajänteellä toinen heti perään. 

Kirjailija Roger Koponen on esiintymässä  Savonlinnassa, konferenssitalon pääauditoriossa, mikä kerännyt suuren määrän ihmisiä. 

Koposen kirjat ovat menestyneet hyvin, jopa kansainvälisestikin, mutta Noitavainot-triologia on saanut erityisesti huomiota. 

Koponen on tahkonut itselleen melkoisen omaisuuden kirjoillaan, kun hänellä on varaa 35000 euron keittiöön koneineen päivineen. 

Esiintyminen etenee luonnolliseen tahtiin Pave Koskisen luotsaamana, kunnes eräs katsomossa oleva mies kysyy Koposelta "Pelkäättekö te sitä mitä kirjoitatte?" herättäen hieman hämmennystä, mutta siitäkin selvitään. 

Samaan aikaan toisaalla, Helsingin suunnalla, rikosylikonstaapeli Jessica Niemi, on kollegoineen löytäneet Roger Koposen vaimon irvokkaalla tavalla murhattuna.

Siitä alkaa tipahdella, mitä omituisimmista paikoista ruumiita rivakkaan tahtiin. Poliisit ovat aivan ymmällään yhdistääkö murhat ja silloin olisi kyse sarjamurhaajasta vai pitääkö murhat erillisinä siitäkin huolimatta, että jotain yhteisiä tekijöitä löytyy.

Rinnalla kulkee takaumana, kun nuori Jessica kokee kiihkeän romanssin Venetsiassa karismaattisen ja komean miehen kanssa, joilla on lopulta tuhoisat seuraukset.

Nykyajassakin sekalaiset juonikuviot alkavat kohdentumaan, sen voisi sanoa yllättävästi, Jessicaan. Henki alkaa olemaan vaarassa, mitä ilmeisemmin myös poliiseillakin.

Älä lue eteen päin, jos et kestä kritiikkiä tai pieniä paljastuksia!

Näkemyksiä:

Aluksi innostuin ihan jo vaan pelkästään siitä, ettei kyseessä ollut käännöskirjallisuutta vaan ihan meidän omalla kauniilla suomen kielellä kirjoitettu tarina. 

Mutta. Jonkin ajan päästä pisti silmiin, että lauserakenteet olivat hyvin helppoja suomen kieleksi kirjoitettuna. Värikkyys, sanarikkaus ja pitkät lauseet puuttuivat. En voinut välttyä ajatukselta, että tämän kirjan tekstiä ei olisi vaikea kääntää englanniksi. 

Juoni alkoi puuduttaa, vaikka kirjassa kyllä tapahtui, mutta silti vaan ei tarina lähtenyt mielestäni lehtoon. Kirja kiirehti hitaasti, muttei liian nopeasti. Uskoisin, että monille tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla, vaikka yleinen jäykkyys kerronnassa häiritseekin.

Itselläni haalistui kiinnostus mitä pidemmälle edettiin Suomen maankamaralla, mutta Venetsian tapaukset alkoivat vetää mielenkiintoa itseensä ja siellä loppu oli yllättävä ja mielestäni todella omituinen. Ei uskottava.

Suomen päässä alettiin örveltää oikein urakalla, kun uskonnolliset riitit tulivat mukaan naisten ja miesten koikkelehtien sarvet päässä ja alasti. Ja jos oli tarkoitus olla ns.luonnonmukaisessa olotilassa - niin sarvet? Minua sitten häiritsee epäjohdonmukaisuudet näemmän kirjoissakin.

Siellä sitten piirileikeissä heilui kaikki, mikä roikkui, kuten esim. jos on työntänyt kielensä ulos suustaan oikein pitkälle niin heiluuhan se. No ei eivät niin tehneet tuo nyt oli vaan esimerkki ja se lähinnä viitoitti sitä miten ....pysähdyin oikein miettimään, mitä sanaa uskaltaisin käyttää...hölmöltä. Kyllä. Päädyin tuohon sanaa. Elikä kuinka hölmöltä nuo hömpötykset minusta tuntuivat. 

Ja latinaa on hyvä heittää sekaan, kun sehän on niin hirmu pelottavaa. Ja höpsistä. Eikä ole kuin kaunista. Jos tarkoitus oli saada lukija pelkäämään tai jännittämään niin kohdallani siinä epäonnistuttiin. Jos haluttiin lukija saada hämmästelemään niin siinä onnistuttiin mainiosti. 

En voi mitenkään uskoa, että tämä kirja on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta!

Kaikesta huolimatta

mielenkiintoisia lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#dekkari #trilleri #suomalainenkirjailija #maxseeck #latina #venetsia #uskonnollisetriitit