Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

 

Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä:

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.

Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Näkemyksiä:

Tämä on nyt jo toinen kirja pienen ajan sisällä, että takakannen esittely kirjasta on tietyllä tapaa liian vähäinen. Tämäkin kirja oli jäädä minulta lukematta, koska aihepiiri on hirvittävä juuri mihin takakannen teksti viittaa, mutta onneksi kun olin lukenut reilut kymmenen eri blokkausta niin minulle alkoi hahmottua, ettei tämä kirja olekaan surukertomus vaan ihan oikeasti psykologinen trilleri. Ja millainen trilleri! Todella kiero juoni. Voisin jopa sanoa: tässä on tuplakierteisen juonikkuuden huipentuma. 

Takamukseni ei ollut pysyä lepotuolissani, välillä käperryin keräksi pelosta, kirahtelin, vähän väliä vaihdoin asentoa jännityksestä, rakkoni jännitti myös ja juoksutti vesassa. Ja aivan älytön hinku kurkkia loppusivuille - onneksi maltoin. Erinomainen loppu! Harvoin hyväksyn niin ehdottomana lopun kuin nyt.

Kirjan alku oli surullinen, mutta siinä ei ryvetä. En itse asiassa edes muista kauheasti mitä alussa tapahtui, sillä minulle kirja tosissaan alkoi toisessa osassa; kun ääneen pääsee minä-kirjoittaja ja sitten kyyti olikin kylmää. Jääkylmää. On kuin maajyrä olisi pärähtänyt käyntiin ja maa olisi myllätty ihan uuteen uskoon niin kävi tälle kirjallekin. Tällä toisella osalla ei ole yhteyttä ensimmäiseen osaan kuin nimellisesti. On kuin olisi samoissa kansissa kaksi kirjaa. Miten ihastuttavan kieroa kirjailijalta!

Ja nyt olen pilattu. Tuntuu kuin mikään tämän jälkeen lukemani kirja ei maistuisi miltään - puuttuu maut, säväykset, ihan kaikki. 

Mutta. 

Kuten nuorimainen tyttäreni pienenä tokaisi "Periksi ei anneta!", niin otan siitä kiitollisena äitinä mallia hyvästä neuvosta.

Jänniä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi 

#claremackintosh #psykologinentrilleri #jännitys #petos #juoniminen #psykopaatti #vainoharhaisuus 

ps. äänikirjojen lukijoita varottaisin sen verran, että jos et ole aiemmin tottunut, että kuulemasi tulee iholle ja sen allekin niin älä kuuntele vaan lue kirja.