C. J. Tudor: Liitu-ukko

 C. J. Tudorin Liitu-ukko: 

Kukaan heistä ei tiennyt mistä kaikki alkoi. Oliko se silloin kun aloimme piirrellä liitu-ukkoja vai silloin kun ne alkoivat ilmestyä kuin itsestään?

Alkoiko kaikki siitä hirvittävästä onnettomuudesta?

Vai sitä kun ensimmäinen ruumis löytyi?(takakansi) 

Viikkojen kirjastossa jonottamisen jälkeen sain vihdoinkin käsiini C.J. Tudorin Liitu-ukko, joka oli tituleerattu ilmestymisvuotensa pelottavimmaksi kirjaksi. Siitä on maininta kirjan etukannessakin. Kirja on englantilainen C.J.Tudorin esikoisteos, ja jonka oikeudet on myyty 40 maahan.

Mietin vielä kahdesti, että uskallanko lukea näin pelottavan kirjan, jota joku jopa on verrannut Stephen Kingiin! 

Juonikuvio:

Tarinan päähenkilö ja minä-kertoja on 40 vuotias Eddie, hän on naimaton ja lapseton opettaja, jolle maistuu viinakset ehkä liiankin hanakasti. Hänen tylsän arkensa pysäyttää lapsuudenajan kaveri, Mickey, joka tulee yllättäen vieraisille tehden hämmentävän tarjouksen Eddielle.

Otan hänen takkinsa, ripustan sen eteisen naulakkoon ja viittaan sitten kohti olohuonetta, vaikka olenkin aika varma, että Mickey muistaa missä se on. Mahdollisesti siksi, että vertailukohtana on Mickeyn kaikkinainen puhtoisuus, huomioni kiinnittyy siihen kuinka pimeältä ja nuhruiselta olohuoneeni näyttää.

Mickey pelkällä läsnäolollansa herättää muistoja lapsuudenajan kaveriryhmän muissakin jäsenissä, erityisesti Gavinissa, jonka pyörätuoliin joutumisen on aiheuttanut Mickey typeryyttään. Porukkaan kuuluvat myös David ja Nicky, ainoana tyttönä.

Ei nyt. Ei taas. En halua, että minut vedetään takaisin mukaan.

Vuoteen 1986 palauttaa se, että jokainen heistä saa kirjeen, jossa on liitu-ukon kuva. Viestintätapa minkä he olivat 12-vuotiaina porukassaan kehittänneet piirtäen esim. tapaamiskutsuja liidulla asfalttiin ja jokaisella oli oma värinsä. 

Menin lähemmäs ja kumarruin katsomaan. Ihoni meni kananlihalle, ja tunsin kuinka päänahkaani alkoi kiristää. Hautakiveen oli piirretty liidulla tikku-ukko, jonka kädet olivat koholla. Suu oli pienen o-kirjaimen muotoinen, aivan kuin hahmo olisi huutanut jotain.

Kun liitu-ukot johdattavat heidät raasti murhatun ruumiin luokse. Kukaan heistä ei ole ollut piirtäjänä tai niin kaikki vakuuttivat. Kaikkien mieltään jäi kaivelemaan: kuka muu saattoi tietää heidän liitu-ukko-viestinnästä! He päättivät yhdessä lopettaa koko touhun. Mutta silti liitu-ukkoja löytyy milloin mistäkin. Joku jatkaa niiden piirtämistä! Pelko tehnyt pesänsä jokaiseen heistä.

En sanonut mitään. En pystynyt. Kaikki sanat tuntuivat juuttuneen kurkkuuni, niin että olin tukehtua...Pyyhin piirrokset nopeasti pois hihallani, niin että lattia oli lopulta yhtä valkoista tuhrua.

Nykyajassa pian kirjeiden saannin jälkeen yksi kaveri porukan jäsenistä tapetaan ja niin alkaa trilleri, jossa liikutaan kahdessa ajassa. 

Näkemyksiä:

Olin mielissäni siitä, ettei tämä ollut kauhukirja, paremminkin psykologinen jännitys kirja. Kingin kirjojen parantumattomien ystävien ei kannata tätä kirjaa lukea. En löytänyt King aineksia tästä, tosin pitää ottaa huomioon se tosiseikka, että olen hyvin vähän lukenut Kingin kirjoja - kuullut niistä sitäkin enempi.

Olen parempiakin kirjoja lukenut, joten tämä ei pääse kovinkaan korkealle arvostus asteikoissani, mutta ihan luettava oli. Juonen kuljetus ei ole hidasta ja aika meni lukiessa jouheasti.

Pahin virhe mitä voi tehdä, on nostaa oma odotusarvonsa arvoon arvaamattomaan asiassa kuin asiassa ja sitten sieltä tullaan äkkipudotuksena alas - liki poikkeuksetta. Näin tässä kävi minulle.

Kivoja lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#jännitys #kaverit #rikos #lapsuus #aikuisuus #psykologinen

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon?

 Alexandra Andrewsin Kuka on Maud Dixon? :

Kirjailijaurasta haaveileva Florence saa uskomattoman työtarjouksen ja pääsee salanimellä kirjoittavan Maud Dixonin assistentiksi. Hän ottaa kaiken irti unelmatyöstään, kunnes loistelias elämäntyyli alkaa saada painajaismaisia piirteitä.

Mitä Maud Dixon on tehnyt saavuttaakseen valtavan menestyksen, ja miksi hän piiloutuu salanimen taakse? Entä miten pitkälle Florence on valmis menemään tavoitellessaan unelmiaan? (takakansi) 

Tämä on tarina kaikkinielevästä kunnianhimosta ja naisten kyvystä muuntautua tilanteiden mukaan. Menestyminen vaatii suhteutettuna vertaisensa teot. Ei ole olemassa oikoteitä.  Ja tämän hyvin tietää salanimen takaa kirjoittava Helen Wilcox. 

Florence tuntee saavansa aloittelija kirjailijan lottovoiton, kun hän pääsee suuresti arvostamansa Maud Dixonin assentiksi. Ajatella hän saa tietää, kuka oikeasti kirjoittaa sen nimen takaa. Onko hän kenties mies?  

Helen osoittautui , jonkin vuoden vanhemmaksi Florencea, joka on 26 vuotias alisuorittaja. Vuodet ovat menneet hänen ollessa lähinnä muiden kynnysmattomana. 

Helen on kaikkea sitä mitä Florence haluaisi olla: rohkea, itsevarma, ihmiset lakoavat hänen edessään, kun hän saapuu paikalle. Helen on myös äärimmäisen itsekeskeinen ja pysyttelee enimmäkseen omassa talossa sijaitsevassa työhuoneessaan ja pomottaa muita. Naiset asustelevat pienessä talossa hyvin syrjäisellä alueella, jossa yksityisyys on taattua. Kumpikin keskittyen omaan työhönsä.

Poliisit pistäytyvät kyselemässä vanhojen maksamattomien sakkojen perään, Helen sanojen mukaan, Florencen ihmetellessä heidän käyntiään.

Ei kauaakaan, kun Helen ilmoittaa, että on aika siirtyä Marokkoon, Marrakechiin ja sieltä pienen pieneen kylään Sematiin, josta Helen on vuokrannut pienen talon. Florence on aivan täpinöissään. Matkustamaan! 

Kyllä 14 tunnin uni maittaa, kun ryytyneet naiset saapuvat päämäänsä. 

Rutiinit löytyvät hyvin nopeasti. Ja yhtenä iltana joidenkin päivien päästä, Helen haluaa lähteä juhlimaan. Florence on mykkänä ihailusta Helenen asusta. Aina niin tyylikäs ja itsevarma Helen!

Ilta päättyy naisen kannalta inhottavasti: Flonrence on sairaalassa pökerryksissä ja viimeinen muistikuva on hänellä, että hän on hukkumassa. Joku yrittää puhua hänelle:"Madame Wiil-kok?" 

Asioiden laita selviää Florencelle nopeasti ja hän tekee radikaalin ratkaisun: hän ei korjaa poliisin virheellistä oletusta.

Tästä lähteekin psykologisen trilleri ainekset jyllämään nopeaan tahtiin kuin tehosekoitin. Ruumiltakaan ei vältytä. Mutta kuka on se joka sanoo viimeisen sanan?

Näkemyksiä:

Tarina lähtee yhtä hitaasti liikkeelle kuin hämäläisten riiureissut ennen vanhaan. Aikaa käytetään paljon siihen, että lukija tutustuu mahdollisimman hyvin päähenkilöihin, Heleniin ja Florenceen, ja myös naisten erovaisuuksiin. 

Niin. Onko se kiveen hakattua, että ihminen aina pysyy samanlaisena.

Saamme tehdä pienen sukelluksen ihmisten moraalikäsityksiin, miten jäykät tai miten joustavat ne voivat olla. Jos tarjous hyvästä on kaikkea sitä mitä tahdot niin otatko sen itsellesi? Ja mitä olet valmis tekemään pitääksesi sen, mikä sinulla jo on?

Kaksi naista ja sama unelma, sama kunnianhimo; mutta jomman kumman on siitä luovuttava. Kuka se tulee olemaan?

Kirjan juoni on sekä mutkikas että suora. Psykologisen jännityksen varmistaa sen, ettei mikään ole varmaa, mutta paljon on vihjailuja. 

Jännittävää lukuiloa 

✿⊱╮ Kirjamummi 

#rikos #psykologinentrilleri #jännitys #moraali #kunnianhimo #unelmat #petos

Ruth Ware: Synkän metsän varjossa

 Ruth Warenin Synkän metsän siimeksessä:

Englantilaisen Waren ensimmäinen psykologinen jännitys kirja. Hän on myös kirjoittanut Nainen hytissä 10 (2017), Valhepeli (2018), Rouva Westaway on kuollut (2019) ja Lukitut ovet (2020). Hän tullut tituleeratuksi suljettujen paikkojen tarinoiden taitajaksi. Hän omaa kyvyn saada lukijan tuntemaan ahtaanpaikankammoa. 

Kirja alkaa vauhdikkaasti, kun joku on juoksemassa henkensä edestä. Lukijalle paljastetaan, että yksi päähenkilöstä, Nora, herää tajuttomuudesta sairaalassa muistamatta, miten sinne joutui ja mitä on tapahtunut. Hän on minäkertoja, joten tapahtumat suodattuvat hänen silmien ja hänen tunteiden kautta.

Aikajana kulkee ennen ja jälkeen Noran jouduttua sairaalaan.  

Tapahtumat alkavat siitä, kun Nora saa ryhmäkutsun teiniajoilta, vanhan ystävän, Claren, kaasolta  Florencelta polttarijuhliin. 

Kutsuun vastanneet ovat: Melanie, Tom, Liz ja Nina, johon Nora ottaa yhteyttä ja kysyy aikooko tämä mennä mukaan. Onhan sentään kulunut kymmenen vuotta, kun Nora, Clare ja Nina ovat toisiaan tavanneet niin polttari kutsu tulee aivan yllätyksenä kummallekin. Yhdessä se sopivat lähtevänsä jo pelkästään uteliaisuudesta.

Polttari paikaksi on valittu siihen tarkoitukseen outo: kookas, kokonaan lasitettu, moderni ja kallis pytinki keskelle syrjäistä metsää. 

Takan yläpuolella seinällä on haulikko, joka kertoo siitä, että asumusta käytetään metsästysmajana ja sen Florencekin vahvistaa kertoessaan, että talo kuuluu hänen varakkaalle sukulaiselleen.

Noralle ei yllätykset lopu, sillä hänelle selviää, että Clare on menossa naimisiin Noran teiniajan rakkauden, Jamesin, kanssa. Heidän rakkaussuhteensa katkesi epäselvissä olosuhteissa. 

Ja eikä aikaakaan, kun Nora jo näkeekin Jamesin - silloin jo upean ja suositun Claren - seurassa ja tekee siitä omat päätelmänsä. Hän muuttaa pois ja pyrkii unohtamaan Jamesin.

Hän ei ole kuitenkaan selvinnyt siitä suhteesta ja ei siksi ole seurustellut vaan elänyt hissukseen töissä käyden. Hiljaista kaunaa kantaen Clarea ja Jamesia kohtaan.

Claren kaaso Florence on neuroottisen tarkka siitä, että kaikki suunnitelmat etenevät, kuten hän on suunnitellut. Muita ärsyttävä hahmo, joka palvoo Clarea ja tämä taas ei juurikaan anna arvoa Florencen palvonnalle, miten tyypillinen asetelma tiettyjen naisten keskuudessa.

Näkemyksiä:

Kirjailija alkaa hiljaksiin kuroa tapahtumat ja ihmiset yhdeksi nipuksi, vaikka ympärillä on tilaa yllin kyllin, tosin se on sankkaa metsää, ja pelko on varsin vahva yhteinen nimittäjä. 

Nimittäin heti alusta lähtien selviää, että siellä on joku muukin. Joku joka kuljeskelee varjoissa. Tarkkailee heitä kuin akvaariossa ja ihmiset alkavat tuntea itsensä yhä enempi ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. Nukutaan ovet lukossa. 

Kirjailija pienillä vippaskonsteilla saa henkilöiden mielikuvituksen laukkaamaan täydellä teholla eikä syyttä.

Välillä käydään sairaalassa, missä Nora epätoivoisesti yrittää muistaa; mitä on tapahtunut ja miksi hän on verisenä ja huonokuntoisena joutunut sairaalaan.

Hänen mielessään pyörii ajatus murhasta. Murha! Kuka on murhattu? Miten? Kuka on murhaaja? Minäkö?

Ware kiristää juonta kuin pussin naruja ja tapahtumiin saada kunnolla potkua. Tämä on totisesti psykologisesti hermoja raastavaa jännitystä ja se venytetään aivan kirjan loppuun asti. 

Keneen sinä voit oikeasti luottaa? Kun kukaan ei oikeasti tunnekaan toisiaan niin hyvin kuin kuvitellut! Ihmisistä alkaa paljastumaan asioita, jotka voivat olla hyvin pelottavia. Kuolettavan pelottavia! 

Ihastuvan jännittäviä lukuhetkiä 

✿⊱╮ Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #katkeruus #viha #rikos #ystävyys #nuoruus #aikuisuus

Erin Kelly: Myrkkypuu

 Erin Kellyn Myrkkypuu: 

Vangitseva trilleri nuoruuden kiihkosta, intohimosta ja parhaista ystävistä.

Lontoon kesä on kuumimmillaan vuonna 1997, kun Karen tutustuu Bibaan, boheemiin ja hohdokkaaseen näyttelijättäreen, joka aloittelee uraansa. Biban vetovoima saa Karenin pauloihinsa, ja hetken koko elämä on loppumatonta rakkautta, juhlaa ja huumaavaa rappiota. Jokainen kesä kuitenkin päättyy vääjäämättä. Heidän kesänsä loppuu kahden ihmisen kuolemaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin menneisyys kolkuttaa ovella – ja Karenin on viimein kohdattava se silmästä silmään.

Erin Kelly nousi bestseller-listoille ja suuren yleisön tietoisuuteen jo esikoisellaan Myrkkypuu. Ilmestymisvuonnaan Britanniassa vuoden parhaiden kirjojen joukkoon valikoitu trilleri sai ylistävät arviot, ja sen pohjalta on tehty tv-sarja.

Lukija ikään kuin ajetaan sisään kirjan juoneen huolellisesti, kiirehtimättä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja kertojana on Karen, yksi päähenkilöistä. Hänen kouluaikaisesta kesästä kerrotaan, miten hän tutustuu omalaatuiseen Bibaan ja tämän veljeen Rex, kenen kanssa hän kokee kiihkeän ensirakkauden huumaan.

Karen on ollut stipendi oppilaana arvostetussa Lontoolaisessa yliopistossa jo jonkin vuoden ennen kuin törmää sattumalta Bibaan koululla, joka kutsuu Karen kotiinsa. 

"Haluatko sätkän", Biba kysyy hulauttessaan viiniä kumpaakin lasiin. "En kiitos, en polta." "Oletpa sinä onnekas", Biba sanoo kaihoisasti. (s.33) 

Sisarukset asustavat kesän keskenään rempallaan olevassa, isossa talossa - rajoituksista vapaata nuorten aikuisten elämää - sillä heidän isänsä tuntuu olevan hyvin vapaamielinen.

"Oliko se ensimmäinen nappi?, nyökkäsin. "Tuo kannattaa tanssia pois.OK:?", Biba ilmaantui kaiuttimen takaa. Rakkaus ja itsevarmuus tuntuivat hyökyvän ylitseni, ja tunsin että kaikki tulisi menemään hyvin. (s.51)

Karen häikäistyy heidän boheemista elämästä ja alkaa viettää kaiken aikansa heidän luonaan ja imeytyy mukaan. Nuoren naisen elämä on auvoista kaiken vapauden keskellä. Hän nauttii täysin siemauksin railakkaasta kesästä. hyvän ystävyyden innoittamana ja nuoruuden huolettomuuden sokeuttamana ja kiihkeiden tunteiden juovuttamana.

Levitän käsivarteni, ja Rex rojahtaa syliini. Uinuva himo kuplii ja kiehuu yli yhtä äkillisenä ja väistämättömänä....(s.62)

Mutta. Muhimassa on trilleri, jossa ihmishenki on pienestä kiinni ja se miten salaisuudet jäävät kytemään vuosikausiksi hiljaksiin syöden ihmistä.

Välillä käydään nykyajassa, missä Karenin elämä on ajautunut tavanomaisiin uomiinsa: työn, miehen ja lapsen muodossa. Karenin elämä on kuitenkin pintapuolista siten, että hän kantaa mukanaan salaisuuksien taakkaa, mikä vuosi vuodelta käy raskaammaksi. Aviomiehelleen hän ei voi kaikkea kertoa Siitä Kesästä.

Ollaan nykyajassa ja Bibalta tulee yllättäen kutsu tulla käymään kymmenen vuoden jälkeen. Karen ei voi olla menemättä, vaikka hän ei haluaisi ja häntä pelottaa kohdata ne asiat, joita hän on pyrkinyt unohtamaan kaikki nämä vuodet.

"Voisin ilmiantaa sinut", sanon epätoivoissani. "Kun käy ilmi, mitä olet tehnyt, sinua ei päästetä viittä metriä lähemmäksi....(s.368) 

Trilleri on riittävän kauan muhinut ja nyt alkaa keitos kuohua ylitse, kun alkaa salaisuudet avautua.

Näkemyksiä:

Todella pidin tästä psykologisesta trilleristä ja sen viipyilevästä tyylistä. Ei aina tarvitse pläjäyttää kaikkea kirjan alkupuolella vaan voi hissukseen ripotella kuin niitä kuuluisia leivänmuruja ja lukijan niitä keräillessä ja koota tarina.

Juoni on kuin hienovarainen seitti, punottu niin kuin vain hämähäkki voi sen tehdä. Tietyllä tapaa tahmainen ja se ottaa osittain kiinni ja lähtee sinulle salaisuudeksi mukaan - minne sitten menetkin.

Erin Kelly pääsee yllättämään kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta, mikä oli aivan raivostuttavan ihastuttavaa! 

Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #huumeita #ystävyys #nuoruus

Runo trilogia vuodelta 2009: Epäilyksen Tuhoisa Voima

 

Epäilyksen Tuhoisa Voima 1

Epäilys pusersi mieltäni
 koko lyijynraskaalla painollaan
 silmieni iskiessä vihan tulta
 
 Valheellisilla sanojeni lingolla
 iskin suoraan häntä päin
 Syösten itseni syvään 
 turtuneisuuden kuiluun.
 Sinetöiden suljetun oven
 meidän välillemme
 
 Ylpeyden järkkymätön käsi
 sen pirullinen mahti
 Sai minut kieltämään oman sydämeni,
 mikä oli hetken veistetty marmorista

Luotu 11.5.2009 by me

****

Epäilyksen Tuhoisa Voima 2

Epätietoisuuden jäätävän kylmä
 tuulenpuuska puhalsi sydämeeni
 synnyttäen haluni pysyä tunteettomana
 Sen tuoma sisäinen kylmyys
 sai olemukseni, joka säikeen värisemään
 
 Tunsin tunnetikarin leppymättömän
 metallisen kylmän terän
 omien sanojeni hävityksessä
 Sisimmässäni uinui halu tuhoon
 polttaen sydämeni tuhkaksi

Luotu 11.5.2009 by me

****

Epäilyksen Tuhoisa Voima 3

Vihlovat iskuni runtelevat sydänjuuriani
 lävistäen kyynelieni usvan
 Sieluani raastava valitus
 kaikuna sydämessäni itkee
 Tunnen luitteni pehmenevän hyytelöksi
 peruuttamattomien sanojeni
 syöksyessä minut pimeyteen
 
 Nousi muisto värisevän sieluni verhosta
 tulikirjaimin kirjoitettuna 
 kuin salaman välähdyksessä
 Tunnen olevani ajan ulkopuolella
 kuullen kaiun kuin toisesta maailmasta.
 Missä oli menetetyn häikäisevän ilon hohto
 jonka kätken kuin aarteen sydämeeni

Luotu 11.5.2009 by me

Runo vihostansa teille

luettavaksi ✿⊱╮ Kirjamummi

Max Seeck: Uskollinen lukija

Max Seeckin Uskollinen Lukija:

Menestyskirjaijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopoitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. "takakansi"

Näppärästi lähti kirja liikkeelle. Siinä ei kauaa näprätty,  kun ensimmäinen murha todettiin ja lyhyellä aikajänteellä toinen heti perään. 

Kirjailija Roger Koponen on esiintymässä  Savonlinnassa, konferenssitalon pääauditoriossa, mikä kerännyt suuren määrän ihmisiä. 

Koposen kirjat ovat menestyneet hyvin, jopa kansainvälisestikin, mutta Noitavainot-triologia on saanut erityisesti huomiota. 

Koponen on tahkonut itselleen melkoisen omaisuuden kirjoillaan, kun hänellä on varaa 35000 euron keittiöön koneineen päivineen. 

Esiintyminen etenee luonnolliseen tahtiin Pave Koskisen luotsaamana, kunnes eräs katsomossa oleva mies kysyy Koposelta "Pelkäättekö te sitä mitä kirjoitatte?" herättäen hieman hämmennystä, mutta siitäkin selvitään. 

Samaan aikaan toisaalla, Helsingin suunnalla, rikosylikonstaapeli Jessica Niemi, on kollegoineen löytäneet Roger Koposen vaimon irvokkaalla tavalla murhattuna.

Siitä alkaa tipahdella, mitä omituisimmista paikoista ruumiita rivakkaan tahtiin. Poliisit ovat aivan ymmällään yhdistääkö murhat ja silloin olisi kyse sarjamurhaajasta vai pitääkö murhat erillisinä siitäkin huolimatta, että jotain yhteisiä tekijöitä löytyy.

Rinnalla kulkee takaumana, kun nuori Jessica kokee kiihkeän romanssin Venetsiassa karismaattisen ja komean miehen kanssa, joilla on lopulta tuhoisat seuraukset.

Nykyajassakin sekalaiset juonikuviot alkavat kohdentumaan, sen voisi sanoa yllättävästi, Jessicaan. Henki alkaa olemaan vaarassa, mitä ilmeisemmin myös poliiseillakin.

Älä lue eteen päin, jos et kestä kritiikkiä tai pieniä paljastuksia!

Näkemyksiä:

Aluksi innostuin ihan jo vaan pelkästään siitä, ettei kyseessä ollut käännöskirjallisuutta vaan ihan meidän omalla kauniilla suomen kielellä kirjoitettu tarina. 

Mutta. Jonkin ajan päästä pisti silmiin, että lauserakenteet olivat hyvin helppoja suomen kieleksi kirjoitettuna. Värikkyys, sanarikkaus ja pitkät lauseet puuttuivat. En voinut välttyä ajatukselta, että tämän kirjan tekstiä ei olisi vaikea kääntää englanniksi. 

Juoni alkoi puuduttaa, vaikka kirjassa kyllä tapahtui, mutta silti vaan ei tarina lähtenyt mielestäni lehtoon. Kirja kiirehti hitaasti, muttei liian nopeasti. Uskoisin, että monille tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla, vaikka yleinen jäykkyys kerronnassa häiritseekin.

Itselläni haalistui kiinnostus mitä pidemmälle edettiin Suomen maankamaralla, mutta Venetsian tapaukset alkoivat vetää mielenkiintoa itseensä ja siellä loppu oli yllättävä ja mielestäni todella omituinen. Ei uskottava.

Suomen päässä alettiin örveltää oikein urakalla, kun uskonnolliset riitit tulivat mukaan naisten ja miesten koikkelehtien sarvet päässä ja alasti. Ja jos oli tarkoitus olla ns.luonnonmukaisessa olotilassa - niin sarvet? Minua sitten häiritsee epäjohdonmukaisuudet näemmän kirjoissakin.

Siellä sitten piirileikeissä heilui kaikki, mikä roikkui, kuten esim. jos on työntänyt kielensä ulos suustaan oikein pitkälle niin heiluuhan se. No ei eivät niin tehneet tuo nyt oli vaan esimerkki ja se lähinnä viitoitti sitä miten ....pysähdyin oikein miettimään, mitä sanaa uskaltaisin käyttää...hölmöltä. Kyllä. Päädyin tuohon sanaa. Elikä kuinka hölmöltä nuo hömpötykset minusta tuntuivat. 

Ja latinaa on hyvä heittää sekaan, kun sehän on niin hirmu pelottavaa. Ja höpsistä. Eikä ole kuin kaunista. Jos tarkoitus oli saada lukija pelkäämään tai jännittämään niin kohdallani siinä epäonnistuttiin. Jos haluttiin lukija saada hämmästelemään niin siinä onnistuttiin mainiosti. 

En voi mitenkään uskoa, että tämä kirja on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta!

Kaikesta huolimatta

mielenkiintoisia lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#dekkari #trilleri #suomalainenkirjailija #maxseeck #latina #venetsia #uskonnollisetriitit

 

 

Tove Alsterdal: Juurakko

 Tove Alsterdalin Juurakko: 

Neljätoistavuotiaana Olof tunnustaa murhanneensa teini-ikäisen Lina Stavredin.Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin hän kääntyy lapsuudenkotiinsa johtavalle pikkutielle Pohjois-Ruotsissa. Suihkusta hän löytää isänsä kuolleena, metsästysveitsellä murhattuna.Konstaapeli Eira Sjödin on juuri palannut kotiseudulleen Kramforsiin voidakseen olla äitinsä apuna. Olofin isän murhan tutkimukset vievät hänet lähelle omaa lapsuuttaan.Eira oli yhdeksän, kun Lina murhattiin. Olof oli hänen painajaistensa poika.

Juurakko aloittaa Ådalen-sarjan, joka sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, Höga kustenin alueelle. Teos sai Ruotsin dekkaripalkinnon vuonna 2020 sekä vuosittain parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2021. Tove Alsterdal on Ruotsin johtavia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on ilmestynyt 25 kielellä. 

Lopeta lukeminen tähän, jos et halua lukeaa vahvaa kritiikkiä ja jonkin verran juonipaljastuksia!

Näkemyksiä:

Näin suitsutetaan tätä kirjaa ja en voi ymmärtää miksi. Tove Alsterdal on minulle uusi tuttavuus, joten en voi tätä kirjaa verrata hänen aiempiin kirjoihin. Voin verrata muihin dekkareihin ja tämä jää toiseksi monelle. Rehellisyyden nimissä pitää kertoa, etten ole vuosia dekkareita lukenut vain harvakseltaan vuosien aikana ja nyt on ollut kaksi kuukautta dekkari-genre-huuma päällä. Huumani vaihtelee genreittäin ajallisesti täysin sattumanvaraisesti.

Mielestäni tämä kirja ei eronnut mitenkään edukseen aiempiin dekkareihin, mitä tässä olen lukenut. Jos jokin on erilaisuus muihin pitää löytää, on se, että kirjalla ei ole lopetusta. Ensin luulin, että oli sivu kadoksissa. Mutta oli siten vaan pakko uskoa, että kirja jäi ikään kuin kesken. 

Otin selvää muilta bloggareilta ja selvisi, että tällä kirjailijalla on tällainen tyyli jättää ns. cliffhanger.  Pidän sitä kaupallisena kieroutena, että tuolla tavoin ikään kuin lukijoita "pakotetaan" lukemaan seuraavakin kirja. 

Juonikuvio oli tyypillinen. Uhrit ihmisinä jäivät vajaiksi yhtä lukuun ottamatta, Linaa. 32-vuotiaana konstaapelina, Eira Sjödin, ei ollut mitenkään erityisen nokkela, mikä häiritsi minua melkoisesti. Olisi hänellä nyt voinut vähän säteillä. 

Hän on palannut kotikonnuille takaisin äitinsä muistisairauden pahennettua ja hänellä vuosia vanhempaan isoveljeensä etäiset välit. Miten kliseistä! Ja veli on myös pikkurikollinen, joten Eira ei ole hänestä kertonut kollegoilleen mitään. Sinne jäänyt asustamaan myös Eiran ensirakkaus, Ricken. ARG! Kliseistä!  

Reilut kaksikymmentä Linan murhasta istunut Olof Hagström pääsee vapaaksi ja hän tulee tapaamaan isänsä Sven Hagströmiä vain löytääkseen hänet istualleen suihkutuoliin puukotettuna. Tietysti Olof on välitön epäilty, johon Eiran työryhmä pureutuu. AUTS! Kliseistä! 

Siis ihan oikeasti! Lopetin jo tässä kohtaa hetkeksi lukemisen, kun en jaksanut nieleskellään enempää kliseitä. Luin välissä toisen kirjan ja aloitin tämän uudelleen.

Eipä tuo jatkokaan tuonut parempaa esiin. Oikea murhaaja lopulta selviä muka mutkikkaiden kuvioiden kautta. Ei voinut olla ovelaa, kun minäkin arvasin murhaajan. Lienee vihjeet liian hyvät, tosin lähinnä mielestäni kertoo vain siitä, että kirjassa yllätyksellisyys loisti poissaolollaan.

Plussaa annan ympäristön kuvauksesta, mutta muuten tämän lukeminen meni minulla pakkopullaksi. Tyyliin, koska tämä oli saanut Lasiavain-palkinnon 2021, niin tämän täytyy olla hyvä!

Tunnen tulleeni nenästä vedetyksi. Huijatuksi. Suodatan tässä melkoista pettymystä. Mitä opimme tästä? No emme sitten mitään :D

Erityismaininnan annan siitä, että tähän kirjaan oli otettu juoni kuvioon mukaan tosielämän järkyttävä ja raaka, Piitimen Vallsbergetin, joukkoraiskaus vuonna 1985. Syylliset saivat vain vuoden tuomion. Aivan liian lievät tuomiot rikoksen brutaalisuuten nähden ja sai ihmiset reagoimaan äänekkäästi ja lopulta johti lakimuutokseen! Tuosta asiasta saankin kaahia kirjoissakin!  

Toinen, erityismaininnan arvoinen, tosielämän tapahtumista on myös kirjassa otettu osaksi tarinaa. Nimittäin n. 12-15-vuotiaiden lasten tunnustukseen johtaneet kyseenalaiset kuulustelut - toimittajien tutkittua vuosia rikoksia tarkemmin - todettiin syyttömiksi. Nämä tapahtuivat Arvikassa 1998 ja Hovsjössä 20001. Pidän siitä, että tuon tyylisiä otteita elävästä elämästä otetaan osaksi tarinaa, sillä ne toimivat hyvinä muistuksina meille kaikille, että oikeus voi olla myös sokea. 

Pettynein tuntein lukemisen iloa 

 ✿⊱╮Kirjamummi

#murhia #konstaapeli #naispoliisi #ihmissuhteet #menneisyys/nykyisyys