Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

 

Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä:

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.

Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Näkemyksiä:

Tämä on nyt jo toinen kirja pienen ajan sisällä, että takakannen esittely kirjasta on tietyllä tapaa liian vähäinen. Tämäkin kirja oli jäädä minulta lukematta, koska aihepiiri on hirvittävä juuri mihin takakannen teksti viittaa, mutta onneksi kun olin lukenut reilut kymmenen eri blokkausta niin minulle alkoi hahmottua, ettei tämä kirja olekaan surukertomus vaan ihan oikeasti psykologinen trilleri. Ja millainen trilleri! Todella kiero juoni. Voisin jopa sanoa: tässä on tuplakierteisen juonikkuuden huipentuma. 

Takamukseni ei ollut pysyä lepotuolissani, välillä käperryin keräksi pelosta, kirahtelin, vähän väliä vaihdoin asentoa jännityksestä, rakkoni jännitti myös ja juoksutti vesassa. Ja aivan älytön hinku kurkkia loppusivuille - onneksi maltoin. Erinomainen loppu! Harvoin hyväksyn niin ehdottomana lopun kuin nyt.

Kirjan alku oli surullinen, mutta siinä ei ryvetä. En itse asiassa edes muista kauheasti mitä alussa tapahtui, sillä minulle kirja tosissaan alkoi toisessa osassa; kun ääneen pääsee minä-kirjoittaja ja sitten kyyti olikin kylmää. Jääkylmää. On kuin maajyrä olisi pärähtänyt käyntiin ja maa olisi myllätty ihan uuteen uskoon niin kävi tälle kirjallekin. Tällä toisella osalla ei ole yhteyttä ensimmäiseen osaan kuin nimellisesti. On kuin olisi samoissa kansissa kaksi kirjaa. Miten ihastuttavan kieroa kirjailijalta!

Ja nyt olen pilattu. Tuntuu kuin mikään tämän jälkeen lukemani kirja ei maistuisi miltään - puuttuu maut, säväykset, ihan kaikki. 

Mutta. 

Kuten nuorimainen tyttäreni pienenä tokaisi "Periksi ei anneta!", niin otan siitä kiitollisena äitinä mallia hyvästä neuvosta.

Jänniä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi 

#claremackintosh #psykologinentrilleri #jännitys #petos #juoniminen #psykopaatti #vainoharhaisuus 

ps. äänikirjojen lukijoita varottaisin sen verran, että jos et ole aiemmin tottunut, että kuulemasi tulee iholle ja sen allekin niin älä kuuntele vaan lue kirja.

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Camilla Läckbergin Kultahäkki :

"Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa."

Näkemyksiä:

Minulle ensimmäinen Camilla Läckbergin kirja. Tässä jokin aika sitten häntä tituleerattiin Ruotsin dekkarikuningattareksi. Läckbergin tuotantoa on käännetty yli 40 eri kielelle, niin kyllähän hän on jotakin varmaan tehnyt oikein. Eivätkä miljoonat ihmismassat voi olla väärässä - eiväthän? Näin mietin, kun venkoilin laitanko kirjan kirjastoon varaukseen vai en. Sitten tuli eteen ikään kuin pakko päätös, kun ei juuri silloin löytynyt muita psykologista trilleriä luettavaksi. Ja mikä onnen kantamoinen! Tämä olikin hyvä kirja!

Tuo kirjan juoni esittely on turhan bliisu - vaikkakin tapahtuu hyvin kliseinen tapahtuma - mutta se ei ole kirjan sisältö vaan laukaisin kirjojen varsinaisille mieltä kutkuttaville tapahtumille. Hahmot ovat kirjan alussa kuvaitu kovin yksioikoiseksi, mutta juonikuvion alkaessa pyörittää rattaitaan alkavat ihmisetkin värittymään. On kuin alku olisi ollut alun perin mustavalkoinen.

Faye on perinteinen kotirouva, joka hoitaa tytärtään Juliennea ja kotia aviomiehen Jackin käydessä töissä. Faye on "näyttelyvaimo", jota aviomies kiikuttaa mukanaan vain tärkeissä kokouksissa - muihin "kokouksiin" ei vaimon läsnäoloa tarvita. Faye on onnellisen tietämätön Jackin toimista, muiden tietäessä, jopa vaimojen tietäessä "kuviot". Vaimo saa tietää viimeisenä-klisee pääsee mukaan tekemään tarinasta tavallisempaa, sillä siihen se sitten jääkin. Se tavallisuus.

Sattumien kautta Jack jää kirjaimellisesti rysän päältä kiinni kotoaan nuoren kollegansa kanssa. Faye koettaa kerätä täydellisen nöyryytyksen rippeistä omanarvontunteensa ja käskee nuorta naista poistumaan heidän kotoaan. Mutta Jack osoittaa olevansa klassinen mulkvisti ja rapiat päälle, käskiessään Fayeta poistumaan ja sellaisin saatesanoin, että niitä oli hirvittävää lukea.

Jack pitää itsellään myös Juliennen syystä ja siitä, että Faye on niin huono ja kelpaamaton äidiksi (mikä todellisuudessa on aivan päinvastoin), sillä naulaten viimeisen naulan Fayen itseinhoarkkuun.

Onnekseen Fayella on lujatekoinen ja kärkeväkielinen ja ennen kaikkea lojaali ystävä Chris, jonka luokse Faye pääsee rypemään itsesäälissänsä, mutta Chris ei sitä rauhaa hänelle suo pitkäksi aikaa vaan alkaa herättelemään Fayessä kostonhimoa ja ruokkimaan sitä. Ja siitä alkaa aivan uusi kausi Fayen elämässä.

Yllättävästi Fayesta kuoriutuu pienessä ajassa aivan kuin toinen nainen, joka on ollut vuosia piilossa Jackin jatkuvan ja tehokkaan sadistisen tyyliin lannistaen Fayeta aivan kaikessa mm. sanoen, ettei Fayeta kukaan muu hänen läskiensä takia huolisi kuin hän Jack ja kuitenkin kyllä Faye kelpaa hänelle sänkypuuhiin, minkä epäloogisuutta Faye itse ei ymmärrä silloin. Uusiutunut Faye ei todellakaan väheksy Jack seksiriippuvuudeksi tulkittavaa loputonta tarvetta seksiin: kaikki käy, joilla on pulssi-tyyliin.

Faye osoittautuu nokkelaksi naiseksi, kun hän pääsee vauhtiin, Chris ollessa myös mukana taloudellisesti - varakas nainen kun on. Faye havahtuu ymmärtämään tuntevansa lukuisia oman yhteiskuntaluokkansa naisia, ketkä ovat saman kohtalon kokeneita, kuten hän itse ja näillä naisilla on omaa rahaa. Faye kehittää kolmessa vuodessa erittäin menestyvän Revenge-yrityksen, joka myy ihotuotteita ja hajuvesiä. Yritysmaailman Tuhkimo-tarina sellaiselta tämä kuulostaa, mutta se on sivu seikka jopa ajatuksissa, sillä muhimassa on sellainen kostohimoisen naisen hekumallinen paukku ja siinä kyydissä alkaa jo ihmishenki olla löysässä hirressä roikkumassa. Ja vaikka olin loppu huipentumaan varautunut niin Camilla Läckbergin pääsi minut sittenkin täydellisesti yllättämään.

Naisellisen kostonhimoisia lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#naisenviha #kosto #psykologinen #jännitys #draama #camillaläckberg

ps. Camilla Läckeberg on kirjoittanut myös toisen osan nimeltään, Hopeasiivet, joka mielestäni on aivan turha kirja. Koen, että koska tämä, Kultahäkki, sai niin suuren suosion, niin kakkoskirjalla on koetettu ratsastaa ja siten saada kaupallista voittoa.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

 

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä:

Naisapteekki annostelee salaa myrkkyjä vapauttaakseen naiset miehistä, jotka ovat tehneet heille vääryyttä, mutta sääntöjen mukaan kuitenkin toimitaan:

Sääntö 1: Myrkkyä ei saa koskaan käyttää vahingoittamaan toista naista.

Sääntö 2: Murhaajan ja hänen uhrinsa nimet on kirjattava apteekin rekisteriin.

Eräänä kylmänä helmikuun iltana vuonna 1791 pimeän Lontoon kujan takaosassa piilotetussa apteekissa Nella odottaa uusinta asiakastaan.

Kerran arvostettu parantaja Nella käyttää tietojaan kasveista ja rohdoista synkempään tarkoitukseen - hyvin naamioitujen myrkkyjen myymiseen epätoivoisille naisille, jotka tappavat päästäkseen eroon elämäänsä vahingoittavista miehistä. Mutta, kun hänen uudeksi asiakkaaksi paljastuu varhaiskypsä 12-vuotias Eliza Fanning, odottamaton ystävyys saa liikkeelle tapahtumien sarjan; mikä vaarantaa Nellan maailman ja uhkaa paljastaa monet naiset, joiden nimet on kirjoitettuna hänen rekisteriinsä.

Nykyajassa Lontoossa aloitteleva historioitsija Caroline Parcewell viettää kymmenettä hääpäiväänsä yksin miehensä jäätyään kiinni uskottomuudestaan. Caroline löytää vanhan apteekkipullon Thames-joesta ja hän ei voi vastustaa uteliaisuuttaan hoksatessaan, että on löytänyt linkin ratkaisemattomiin "apteekkimurhiin", jotka kummittelivat Lontoossa yli kaksi vuosisataa sitten.

Carolinen uppoutuessaan yhä syvemmälle tutkimuksissaan hän törmää Nellan ja Elizan elämään hämmästyttävässä kohtalon käänteessä - eivätkä kaikki selviä hengissä.

Näkemyksiä:

Kerrassaan uskomattoman hyvin nyplätty monimutkaiselta tuntuva juonikuvio. Nellaa 1791 vuodessa voisi kutsua feministien esiäidiksi, siksi vahvat ovat hänen motiivinsa keitoksillensa. Naisen asema ja erityisesti oman puolensa pitäminen tuona aikana naisille oli lähes mahdotonta - ihan sama mihin yhteiskuntaluokkaan nainen kuului. Miesten valta oli erehtymätön ja kyseenalaistamaton. Eli eipä ihme, että Nellalla riitti asiakkaita. Nuori Eliza on häkellyttävä aikakautensa lapsi, joka ei pienistä hätkähdä ja toisaalta äidinmaidossa saadut uskomukset elävät syvästi hänessä. Älykäs ja nokkela 12-vuotias tyttönen viehättyy Nella touhuista ja sitten alkaakin melkoinen tapahtuminen myllerrys.

Nykyajassa Carolinelle on käynyt tyypillinen elämää koetteleva kokemus, kun aviomies on jäänyt housut kintuissa kiinni ja juuri, kun piti lähteä ns. toiselle kuherruskuukaudelle Lontooseen muistelemaan ensimmäistä.

Suivaantunut Caroline lähteekin yksin reissuun ja historiasta kiinnostuneena alkaa - ensin unohtaakseen petetyksi tulemisen tunteensa ja sittemmin innostuen - astuu hän polulle, mikä vie syvälle vuoteen 1791 ja Nellan ja Elizan mysteeriseen elämään. Caroline ei hellitä vaan sukeltaa hyvä syvemmälle ja syvemmälle ja löytääkseen...

Sitä ihmettelen miten kirjailija on saanut pidettyä seitinohuet langat käsissänsä sotkeutumatta niihin vaan ihailtavan sujuvasti liikuttaa tarinaa kahdessa eri aikakaudessa. Etten sanoisi: sovitellen ja sommitellen.

Elähdyttäviä lukuelämyksiä

✿⊱╮Kirjamummi

#sarahpenner #naiskohtalot #psykologinen #trilleri #jännitys #feminisminesiäiti #draama

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Alex Michaelidesin Hiljainen potilas:

Alussa on Alician päiväkirjaote, mutta koko kirja ei ole sitä vaan niitä käytetään ikään kuin vihjeinä juonikuviolle.
Alicia Berenson on lahjakas taidemaalari, joka elää hiljaista ja tasokasta elämää Lontoossa miehensä Gabrielin kanssa. Sinä yönä, kun Gabriel murhataan julmasti, lopettaa Alicia kokonaan puhumisen.
Alicia todetaan syylliseksi miehensä murhaan ja suljetaan psykiatriseen laitokseen, Groveen. Tapaus saa paljon mediahuomiota. Kuluu vuosia eikä Alicia edellekään puhu.
Theo Faber, rikollinen psykoterapeutti, on päättänyt ottaa tavoitteekseen saada Alicia puhumaan siitä, mitä todella tapahtui sinä yönä, kun hänen miehensä kuoli väkivaltaisesti.
Kirja on kirjoitettu Theon toimisessa minä-äänenä. Pian hän kuitenkin tajuaa, että vastausten etsintä saa hänet vaaralliselle tielle - painajasimaiselle vuoristoradalle, josta hän ei ehkä koskaan pääse pakoon.

Näkemyksiä:
Kirjailija pureutuu ihmismielen syövereihin reippaalla otteella. En ole itsekään aivan varma, mikä tässä kirjassa otti niin lujan niskalenkkiotteen, etten voinut lopettaa lukemista kesken vaan tarvoin kirjain kirjaimelta koko kirjan siltä istumalta. Pikalukijana siinä ei mennyt kauan. Kerrankin toivon, että olisi niin nopea lukemaan, koska tämä oli niin hiuksia nostavan jännä. Kirjailija punoo juonesta upean luomuksen kuin silkkitoukat luovat silkkiä. Luulet arvaavasi juonen vaan etpäs arvaa - on tämä vaan niin nerokkaasti neulottu. Tärpiksi on lisäilty jotain kliseen tapaisia, mutta ne ovat hämyjä.

Olen lukenut kyseistä genreetä lukemattomia kirjoja ja vuosikausia, mutta tällaiseen en ole törmännyt ennen. Kuinka saadakaan kirjasta näin upea niin tietyllä tavalla kuitenkin vähäeleisesti. Ei ole mitään huipentumia, joissa torvet soivat ja punaiset matot heitetään jalkoihin. Ei, ei. Tämä on ihmismielen kekseliäisyyttä parhaimmillaan.

En yhtään ihmettele, että tätä kirjaa on suitsutettu kansainvälisesti, sillä tämä on Alex Michaelidesin esikoiskirja ja oli myydyin kirja vuonna 2019. New York Times bestseller-listalla pysyi myydyimpänä vuoden ja ennätysmäärässään 49 eri maassa. Alex itse asuu Lontoossa ja syntyperältään kreikkalainen. Hulppea saavutus, tosin sain näistä tietää vasta kun olin lukenut kirjan, sillä yleensä olen sen verran uppiniskainen ja kartan kirjoja, joita kovasti mainostetaan.

Herttaisia ja jänskiä lukuhetkiä
✿⊱╮Kirjamummi

 #psykologinentrilleri #jännitys #mysteeri  #rikos

Blogin avaus ja esittely

 

ღ꧁ღ Hei teille, jotka tänne eksytte ღ꧂ღ

En ole aiemmin pitänyt minkäänlaista blogia, joten tämän on melkoista vägertämistä näin alkuun. Otan neuvoja vastaa mielihyvin!

Kimmokkeen tähän sain varmaan siksi, että kun tuli täyteen kuusi kokonaista kymmentä niin mieleen tuli tehdä niitä asioita, mitkä ovat kulkeneet alitajunnassa mukana ties kuinka ja kauan. Ja tämä blogi on yksi niistä.

Olen lukenut seitsemän vuotiaasta asti. Ensin lasten ja nuorten sarjoja ja kirjoja mm. Viisikko- ja Sos-sarjat, Tiina kirjat. Pieniä Naisia-kirjan sain isältäni joululahjaksi. Se oli mieltäni järkyttävä kirja, kun yksi tytöistä kuoli.

Kolme muskottisoturia-sarjan luin ollessani neljännellä luokkaa, kun se löytyi meidän omasta kirjahyllystä. Voi, että ne olivat jännittäviä. Äitini huolehti, tai paremminkin yritti huolehtia, että saisin unta riittävästi ja hän rajoitti lukemistani. Mutta olin mukamas ovela. Olin varannut tyyni alle taskulampun ja luin peiton alla piilossa sen valossa. Kuinkahan moni lapsi onkaan näin tehnyt. Sanoisin, että monet!

Murrosiässä viimein siirryin aikuisten kirjoihin. Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen teki valtavan vaikutuksen. Silloin myös löysin Agatha Christien dekkarit. Mikä löytö! Luin varmaan koko tuotannon, kun luin myös hänen salanimellä, Mary Westmacott, kirjat myös.

Muistan lapsuudestani, että isäni luki aina. Kirja kulki hänen mukaan milloin minnekin eli mitä ilmeisemmin sain häneltä innostukseni.

Olen ennen äidiksi tulemista matkustanut vuosia. Esim. kun olin Amerikassa, jossa asuin jonkin aikaa, niin hain kirjastokortin lähimpään kirjastoon.

80-luvun loppupuolella Thaimaassa, Ko Samui saarella, asuessani pengoin turisteilta jäämiä kirjoja ja löysin mm. ruotsiksi kirjoitetun Agatha Christien kirjan "Mordet på Orientexpressen", jos muistan nyt oikein.

Raskausaikanikin luin ison kasan kirjoja, kun ei saanut liikkua keskenmenouhan takia.

Eli käytännöllisesti olen lukenut läpi elämän. Välillä ihmettelen miten siinä on muutakin elämää väliin mahtunut.

En vielä tiedä millainen kirjablogi tästä kehkeytyy, kun mielessäni on paljon ideoita, mutta en tiedä miten ne toteutetaan. Tyttäreni ja lapsenlapseni ja kissani ovat suuressa roolissa elämässäni eli on hyvin todennäköistä, että jotain tulen heistä kertoilemaan. Runoja myös rustailen ja seuraan hieman taidetta.

Mutta pääsääntöisesti tämä on kirjablogi, johon pyrin tuomaan esille tuntemuksiani ja ajatuksiani lukemistani kirjoista, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet minuun vaikutuksen.

En ehdi bloggaan jokaista kirjaa, jonka luen. Luen siksi nopeasti, että en ehtisi sellaista määrää mitenkään bloggaamaan. Olen siis täysin parantumaton himolukuja. Saatan myös antaa jonkinlaista negatiivista palautettakin. Koetan olla spoilaamatta, mutta ehkä annan jotain hentoja vihjeitä kirjan juonesta, sillä sitä minä kaipasin kun luin tolkuttoman määrän blogeja etsiessäni kirjoja luettavakseni.

Iloisia kirjaelämyksiä

ja toivottavasti myös blogielämyksiä

Kirjamummi✿⊱╮