Erin Kelly: Myrkkypuu

 Erin Kellyn Myrkkypuu: 

Vangitseva trilleri nuoruuden kiihkosta, intohimosta ja parhaista ystävistä.

Lontoon kesä on kuumimmillaan vuonna 1997, kun Karen tutustuu Bibaan, boheemiin ja hohdokkaaseen näyttelijättäreen, joka aloittelee uraansa. Biban vetovoima saa Karenin pauloihinsa, ja hetken koko elämä on loppumatonta rakkautta, juhlaa ja huumaavaa rappiota. Jokainen kesä kuitenkin päättyy vääjäämättä. Heidän kesänsä loppuu kahden ihmisen kuolemaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin menneisyys kolkuttaa ovella – ja Karenin on viimein kohdattava se silmästä silmään.

Erin Kelly nousi bestseller-listoille ja suuren yleisön tietoisuuteen jo esikoisellaan Myrkkypuu. Ilmestymisvuonnaan Britanniassa vuoden parhaiden kirjojen joukkoon valikoitu trilleri sai ylistävät arviot, ja sen pohjalta on tehty tv-sarja.

Lukija ikään kuin ajetaan sisään kirjan juoneen huolellisesti, kiirehtimättä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja kertojana on Karen, yksi päähenkilöistä. Hänen kouluaikaisesta kesästä kerrotaan, miten hän tutustuu omalaatuiseen Bibaan ja tämän veljeen Rex, kenen kanssa hän kokee kiihkeän ensirakkauden huumaan.

Karen on ollut stipendi oppilaana arvostetussa Lontoolaisessa yliopistossa jo jonkin vuoden ennen kuin törmää sattumalta Bibaan koululla, joka kutsuu Karen kotiinsa. 

"Haluatko sätkän", Biba kysyy hulauttessaan viiniä kumpaakin lasiin. "En kiitos, en polta." "Oletpa sinä onnekas", Biba sanoo kaihoisasti. (s.33) 

Sisarukset asustavat kesän keskenään rempallaan olevassa, isossa talossa - rajoituksista vapaata nuorten aikuisten elämää - sillä heidän isänsä tuntuu olevan hyvin vapaamielinen.

"Oliko se ensimmäinen nappi?, nyökkäsin. "Tuo kannattaa tanssia pois.OK:?", Biba ilmaantui kaiuttimen takaa. Rakkaus ja itsevarmuus tuntuivat hyökyvän ylitseni, ja tunsin että kaikki tulisi menemään hyvin. (s.51)

Karen häikäistyy heidän boheemista elämästä ja alkaa viettää kaiken aikansa heidän luonaan ja imeytyy mukaan. Nuoren naisen elämä on auvoista kaiken vapauden keskellä. Hän nauttii täysin siemauksin railakkaasta kesästä. hyvän ystävyyden innoittamana ja nuoruuden huolettomuuden sokeuttamana ja kiihkeiden tunteiden juovuttamana.

Levitän käsivarteni, ja Rex rojahtaa syliini. Uinuva himo kuplii ja kiehuu yli yhtä äkillisenä ja väistämättömänä....(s.62)

Mutta. Muhimassa on trilleri, jossa ihmishenki on pienestä kiinni ja se miten salaisuudet jäävät kytemään vuosikausiksi hiljaksiin syöden ihmistä.

Välillä käydään nykyajassa, missä Karenin elämä on ajautunut tavanomaisiin uomiinsa: työn, miehen ja lapsen muodossa. Karenin elämä on kuitenkin pintapuolista siten, että hän kantaa mukanaan salaisuuksien taakkaa, mikä vuosi vuodelta käy raskaammaksi. Aviomiehelleen hän ei voi kaikkea kertoa Siitä Kesästä.

Ollaan nykyajassa ja Bibalta tulee yllättäen kutsu tulla käymään kymmenen vuoden jälkeen. Karen ei voi olla menemättä, vaikka hän ei haluaisi ja häntä pelottaa kohdata ne asiat, joita hän on pyrkinyt unohtamaan kaikki nämä vuodet.

"Voisin ilmiantaa sinut", sanon epätoivoissani. "Kun käy ilmi, mitä olet tehnyt, sinua ei päästetä viittä metriä lähemmäksi....(s.368) 

Trilleri on riittävän kauan muhinut ja nyt alkaa keitos kuohua ylitse, kun alkaa salaisuudet avautua.

Näkemyksiä:

Todella pidin tästä psykologisesta trilleristä ja sen viipyilevästä tyylistä. Ei aina tarvitse pläjäyttää kaikkea kirjan alkupuolella vaan voi hissukseen ripotella kuin niitä kuuluisia leivänmuruja ja lukijan niitä keräillessä ja koota tarina.

Juoni on kuin hienovarainen seitti, punottu niin kuin vain hämähäkki voi sen tehdä. Tietyllä tapaa tahmainen ja se ottaa osittain kiinni ja lähtee sinulle salaisuudeksi mukaan - minne sitten menetkin.

Erin Kelly pääsee yllättämään kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta, mikä oli aivan raivostuttavan ihastuttavaa! 

Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinen #trilleri #jännitys #huumeita #ystävyys #nuoruus

Runo trilogia vuodelta 2009: Epäilyksen Tuhoisa Voima

 

Epäilyksen Tuhoisa Voima 1

Epäilys pusersi mieltäni
 koko lyijynraskaalla painollaan
 silmieni iskiessä vihan tulta
 
 Valheellisilla sanojeni lingolla
 iskin suoraan häntä päin
 Syösten itseni syvään 
 turtuneisuuden kuiluun.
 Sinetöiden suljetun oven
 meidän välillemme
 
 Ylpeyden järkkymätön käsi
 sen pirullinen mahti
 Sai minut kieltämään oman sydämeni,
 mikä oli hetken veistetty marmorista

Luotu 11.5.2009 by me

****

Epäilyksen Tuhoisa Voima 2

Epätietoisuuden jäätävän kylmä
 tuulenpuuska puhalsi sydämeeni
 synnyttäen haluni pysyä tunteettomana
 Sen tuoma sisäinen kylmyys
 sai olemukseni, joka säikeen värisemään
 
 Tunsin tunnetikarin leppymättömän
 metallisen kylmän terän
 omien sanojeni hävityksessä
 Sisimmässäni uinui halu tuhoon
 polttaen sydämeni tuhkaksi

Luotu 11.5.2009 by me

****

Epäilyksen Tuhoisa Voima 3

Vihlovat iskuni runtelevat sydänjuuriani
 lävistäen kyynelieni usvan
 Sieluani raastava valitus
 kaikuna sydämessäni itkee
 Tunnen luitteni pehmenevän hyytelöksi
 peruuttamattomien sanojeni
 syöksyessä minut pimeyteen
 
 Nousi muisto värisevän sieluni verhosta
 tulikirjaimin kirjoitettuna 
 kuin salaman välähdyksessä
 Tunnen olevani ajan ulkopuolella
 kuullen kaiun kuin toisesta maailmasta.
 Missä oli menetetyn häikäisevän ilon hohto
 jonka kätken kuin aarteen sydämeeni

Luotu 11.5.2009 by me

Runo vihostansa teille

luettavaksi ✿⊱╮ Kirjamummi

Max Seeck: Uskollinen lukija

Max Seeckin Uskollinen Lukija:

Menestyskirjaijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopoitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. "takakansi"

Näppärästi lähti kirja liikkeelle. Siinä ei kauaa näprätty,  kun ensimmäinen murha todettiin ja lyhyellä aikajänteellä toinen heti perään. 

Kirjailija Roger Koponen on esiintymässä  Savonlinnassa, konferenssitalon pääauditoriossa, mikä kerännyt suuren määrän ihmisiä. 

Koposen kirjat ovat menestyneet hyvin, jopa kansainvälisestikin, mutta Noitavainot-triologia on saanut erityisesti huomiota. 

Koponen on tahkonut itselleen melkoisen omaisuuden kirjoillaan, kun hänellä on varaa 35000 euron keittiöön koneineen päivineen. 

Esiintyminen etenee luonnolliseen tahtiin Pave Koskisen luotsaamana, kunnes eräs katsomossa oleva mies kysyy Koposelta "Pelkäättekö te sitä mitä kirjoitatte?" herättäen hieman hämmennystä, mutta siitäkin selvitään. 

Samaan aikaan toisaalla, Helsingin suunnalla, rikosylikonstaapeli Jessica Niemi, on kollegoineen löytäneet Roger Koposen vaimon irvokkaalla tavalla murhattuna.

Siitä alkaa tipahdella, mitä omituisimmista paikoista ruumiita rivakkaan tahtiin. Poliisit ovat aivan ymmällään yhdistääkö murhat ja silloin olisi kyse sarjamurhaajasta vai pitääkö murhat erillisinä siitäkin huolimatta, että jotain yhteisiä tekijöitä löytyy.

Rinnalla kulkee takaumana, kun nuori Jessica kokee kiihkeän romanssin Venetsiassa karismaattisen ja komean miehen kanssa, joilla on lopulta tuhoisat seuraukset.

Nykyajassakin sekalaiset juonikuviot alkavat kohdentumaan, sen voisi sanoa yllättävästi, Jessicaan. Henki alkaa olemaan vaarassa, mitä ilmeisemmin myös poliiseillakin.

Älä lue eteen päin, jos et kestä kritiikkiä tai pieniä paljastuksia!

Näkemyksiä:

Aluksi innostuin ihan jo vaan pelkästään siitä, ettei kyseessä ollut käännöskirjallisuutta vaan ihan meidän omalla kauniilla suomen kielellä kirjoitettu tarina. 

Mutta. Jonkin ajan päästä pisti silmiin, että lauserakenteet olivat hyvin helppoja suomen kieleksi kirjoitettuna. Värikkyys, sanarikkaus ja pitkät lauseet puuttuivat. En voinut välttyä ajatukselta, että tämän kirjan tekstiä ei olisi vaikea kääntää englanniksi. 

Juoni alkoi puuduttaa, vaikka kirjassa kyllä tapahtui, mutta silti vaan ei tarina lähtenyt mielestäni lehtoon. Kirja kiirehti hitaasti, muttei liian nopeasti. Uskoisin, että monille tapahtumat etenivät sopivalla vauhdilla, vaikka yleinen jäykkyys kerronnassa häiritseekin.

Itselläni haalistui kiinnostus mitä pidemmälle edettiin Suomen maankamaralla, mutta Venetsian tapaukset alkoivat vetää mielenkiintoa itseensä ja siellä loppu oli yllättävä ja mielestäni todella omituinen. Ei uskottava.

Suomen päässä alettiin örveltää oikein urakalla, kun uskonnolliset riitit tulivat mukaan naisten ja miesten koikkelehtien sarvet päässä ja alasti. Ja jos oli tarkoitus olla ns.luonnonmukaisessa olotilassa - niin sarvet? Minua sitten häiritsee epäjohdonmukaisuudet näemmän kirjoissakin.

Siellä sitten piirileikeissä heilui kaikki, mikä roikkui, kuten esim. jos on työntänyt kielensä ulos suustaan oikein pitkälle niin heiluuhan se. No ei eivät niin tehneet tuo nyt oli vaan esimerkki ja se lähinnä viitoitti sitä miten ....pysähdyin oikein miettimään, mitä sanaa uskaltaisin käyttää...hölmöltä. Kyllä. Päädyin tuohon sanaa. Elikä kuinka hölmöltä nuo hömpötykset minusta tuntuivat. 

Ja latinaa on hyvä heittää sekaan, kun sehän on niin hirmu pelottavaa. Ja höpsistä. Eikä ole kuin kaunista. Jos tarkoitus oli saada lukija pelkäämään tai jännittämään niin kohdallani siinä epäonnistuttiin. Jos haluttiin lukija saada hämmästelemään niin siinä onnistuttiin mainiosti. 

En voi mitenkään uskoa, että tämä kirja on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta!

Kaikesta huolimatta

mielenkiintoisia lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#dekkari #trilleri #suomalainenkirjailija #maxseeck #latina #venetsia #uskonnollisetriitit

 

 

Tove Alsterdal: Juurakko

 Tove Alsterdalin Juurakko: 

Neljätoistavuotiaana Olof tunnustaa murhanneensa teini-ikäisen Lina Stavredin.Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin hän kääntyy lapsuudenkotiinsa johtavalle pikkutielle Pohjois-Ruotsissa. Suihkusta hän löytää isänsä kuolleena, metsästysveitsellä murhattuna.Konstaapeli Eira Sjödin on juuri palannut kotiseudulleen Kramforsiin voidakseen olla äitinsä apuna. Olofin isän murhan tutkimukset vievät hänet lähelle omaa lapsuuttaan.Eira oli yhdeksän, kun Lina murhattiin. Olof oli hänen painajaistensa poika.

Juurakko aloittaa Ådalen-sarjan, joka sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, Höga kustenin alueelle. Teos sai Ruotsin dekkaripalkinnon vuonna 2020 sekä vuosittain parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2021. Tove Alsterdal on Ruotsin johtavia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on ilmestynyt 25 kielellä. 

Lopeta lukeminen tähän, jos et halua lukeaa vahvaa kritiikkiä ja jonkin verran juonipaljastuksia!

Näkemyksiä:

Näin suitsutetaan tätä kirjaa ja en voi ymmärtää miksi. Tove Alsterdal on minulle uusi tuttavuus, joten en voi tätä kirjaa verrata hänen aiempiin kirjoihin. Voin verrata muihin dekkareihin ja tämä jää toiseksi monelle. Rehellisyyden nimissä pitää kertoa, etten ole vuosia dekkareita lukenut vain harvakseltaan vuosien aikana ja nyt on ollut kaksi kuukautta dekkari-genre-huuma päällä. Huumani vaihtelee genreittäin ajallisesti täysin sattumanvaraisesti.

Mielestäni tämä kirja ei eronnut mitenkään edukseen aiempiin dekkareihin, mitä tässä olen lukenut. Jos jokin on erilaisuus muihin pitää löytää, on se, että kirjalla ei ole lopetusta. Ensin luulin, että oli sivu kadoksissa. Mutta oli siten vaan pakko uskoa, että kirja jäi ikään kuin kesken. 

Otin selvää muilta bloggareilta ja selvisi, että tällä kirjailijalla on tällainen tyyli jättää ns. cliffhanger.  Pidän sitä kaupallisena kieroutena, että tuolla tavoin ikään kuin lukijoita "pakotetaan" lukemaan seuraavakin kirja. 

Juonikuvio oli tyypillinen. Uhrit ihmisinä jäivät vajaiksi yhtä lukuun ottamatta, Linaa. 32-vuotiaana konstaapelina, Eira Sjödin, ei ollut mitenkään erityisen nokkela, mikä häiritsi minua melkoisesti. Olisi hänellä nyt voinut vähän säteillä. 

Hän on palannut kotikonnuille takaisin äitinsä muistisairauden pahennettua ja hänellä vuosia vanhempaan isoveljeensä etäiset välit. Miten kliseistä! Ja veli on myös pikkurikollinen, joten Eira ei ole hänestä kertonut kollegoilleen mitään. Sinne jäänyt asustamaan myös Eiran ensirakkaus, Ricken. ARG! Kliseistä!  

Reilut kaksikymmentä Linan murhasta istunut Olof Hagström pääsee vapaaksi ja hän tulee tapaamaan isänsä Sven Hagströmiä vain löytääkseen hänet istualleen suihkutuoliin puukotettuna. Tietysti Olof on välitön epäilty, johon Eiran työryhmä pureutuu. AUTS! Kliseistä! 

Siis ihan oikeasti! Lopetin jo tässä kohtaa hetkeksi lukemisen, kun en jaksanut nieleskellään enempää kliseitä. Luin välissä toisen kirjan ja aloitin tämän uudelleen.

Eipä tuo jatkokaan tuonut parempaa esiin. Oikea murhaaja lopulta selviä muka mutkikkaiden kuvioiden kautta. Ei voinut olla ovelaa, kun minäkin arvasin murhaajan. Lienee vihjeet liian hyvät, tosin lähinnä mielestäni kertoo vain siitä, että kirjassa yllätyksellisyys loisti poissaolollaan.

Plussaa annan ympäristön kuvauksesta, mutta muuten tämän lukeminen meni minulla pakkopullaksi. Tyyliin, koska tämä oli saanut Lasiavain-palkinnon 2021, niin tämän täytyy olla hyvä!

Tunnen tulleeni nenästä vedetyksi. Huijatuksi. Suodatan tässä melkoista pettymystä. Mitä opimme tästä? No emme sitten mitään :D

Erityismaininnan annan siitä, että tähän kirjaan oli otettu juoni kuvioon mukaan tosielämän järkyttävä ja raaka, Piitimen Vallsbergetin, joukkoraiskaus vuonna 1985. Syylliset saivat vain vuoden tuomion. Aivan liian lievät tuomiot rikoksen brutaalisuuten nähden ja sai ihmiset reagoimaan äänekkäästi ja lopulta johti lakimuutokseen! Tuosta asiasta saankin kaahia kirjoissakin!  

Toinen, erityismaininnan arvoinen, tosielämän tapahtumista on myös kirjassa otettu osaksi tarinaa. Nimittäin n. 12-15-vuotiaiden lasten tunnustukseen johtaneet kyseenalaiset kuulustelut - toimittajien tutkittua vuosia rikoksia tarkemmin - todettiin syyttömiksi. Nämä tapahtuivat Arvikassa 1998 ja Hovsjössä 20001. Pidän siitä, että tuon tyylisiä otteita elävästä elämästä otetaan osaksi tarinaa, sillä ne toimivat hyvinä muistuksina meille kaikille, että oikeus voi olla myös sokea. 

Pettynein tuntein lukemisen iloa 

 ✿⊱╮Kirjamummi

#murhia #konstaapeli #naispoliisi #ihmissuhteet #menneisyys/nykyisyys

B. A. Paris: Suljettujen ovien takana

 

B. A. Parisin Suljettujen ovien takana

Jokainen tuntee Jack ja Grace Angelin kaltaisen pariskunnan. Jack on komea ja varakas lakimies, Grace hurmaava kodinhengetär, joka rakastaa kehitysvammaista pikkusiskoaan yli kaiken. He ovat niin täydellisiä, ettei heistä ehkä haluaisi edes pitää, mutta ei voi olla pitämättäkään.

Gracen haluaisi oppia tuntemaan paremmin, mutta se on hankalaa, koska he eivät koskaan ole erossa. Gracen ja Jackin liittoa voisi kutsua tosirakkaudeksi. Voi myös miettiä, miksei Grace koskaan vastaa puhelimeen tai miksei hän koskaan lähde lounaalle ilman Jackia. Ja miksi yhdessä makuuhuoneen ikkunoista on kalterit.

Joskus täydellinen avioliitto on täydellistä valetta.

B. A. Paris salanimen takana on englantilainen, Bernadette MacDougall, kerrassaan loistava kirjailija, joka osaa yllättää riemukkaalla tavalla.

Jack Angel on päässyt jo  neljänkymmenen vuoden kypsän miehen ikään ennen kuin löytää täydellisen vaimon aurinkoisesta ja hyvin pikkusiskostaan Milliestä, jolla on Darwinin syndrooma, huolehtivasta Gracestä. 

Elämästäni tuli täydellistä puolitoista vuotta sitten, silloin kun Jack tanssi Millien kanssa puistossa (s.25).

Gracelle Jack on kaikkea mitä miehestä voi toivoa: Jack on asianajaja, joka puolustaa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia. Hän on komea, hauska ja hellä. Hän hurmaan ihmiset rennosti ja sulavasti. Jack ei jätä ketään kylmäksi. 

"Tiesin sillä sekunnilla, kun näin sinut istumassa tuolla nurmella Millien kanssa, että sinä olet se nainen jota olen odottanut koko elämäni. En halua odottaa yhtään enempää, että saan sinut vaimokseni. Haluaisin tavata vanhempasi, jotta voisin pyytää isältäsi siunauksen aikeilleni (s.33)."

Grace on täydellinen vaimo. Hyvin hoikka, tyylikäs ja korrekti. Jack on menestyvä ja niin varakas, ettei Gracen tarvitse enää käydä töissä. He asustavat isossa ja arvokkaassa omakotitalossa ja Gracen toimiessa loistavana emäntänä. 

Avioparilla käy usein vieraita ja Grace paneutuu pakkomielteisen tarkasti jokaiseen yksityiskohtaan, että kaikki olisi tehty tunnontarkasti. mm.kohokkaiden tulee olla juuri oikeaan aikaan uuniin laitettu ja sieltä pois otettuna. 

"Minusta sinun pitäisi mennä", Jack ilmoittaa. "Olet perunut lounaan heidän kanssaan jo kahdesti." Ajatukseni ravaavat niin kauas tulevaisuuteen, että joudun muistuttamaan itseäni tiukasti kaikista muista kerroista, jotka ovat sittenkin päätyneet pettymykseen (s.55).

Grace ei omien sanojensa mukaan tarvitse omaa puhelinta ja heillä on yhteinen sähköpostikin ja he käyvät aina ulkonakin syömässä yhdessä - rakkausavioliitoissa on kaikki yhteistä.

Grace käy säännöllisesti tapaamassa pikkusiskoaan Millietä tämän sisäoppilaitoksessa ja Jackin toimiessa kuljettajana.

Mitään Grace ei pelkää niin paljoa kuin sitä päivää, kun Millie täyttää 18-vuotta ja muuttaa heidän luokseen asumaan - asia, josta Jack on erityisen iloinen ja innokas.

"Millien huone ei ole vielä aivan valmis. Minulla aivan valtavan hauskaa, kun laitan sitä kuntoon, eikö olekin, kulta?" Tunnen kauhukseni kuinka kyyneleet kihoavat silmiini ja painan pääni alas tuntisessani Esterin katseen. "Minkä värinen siitä tulee?" Diane kysyy. "Punainen", Jack vastaa. (s. 61)

Tarinassa liikutaan kahdessa ajassa, joilla ei ole eroa kuin puolitoista vuotta. Nykyajassa ja kuherruskuukauden ajassa Thaimassa. 

Jack virittää mielellään minulle ansoja heittämällä muina miehinä keskusteluun odottamattomia huomautuksia, ja sitten seuraa vierestä miten selviydyn niistä. (s.128)

Näkemyksiä:

Tämä on toinen kirja tältä kirjalta, jonka olen lukenut ja olen siitä tehnyt bloggauksen. Tämä kirjailija on nerokas, täyttä timanttia! Ehdoton Nro Uno tällä hetkellä. 

Hänen kirjat herättävät tietenkin monenlaisia mielipiteitä lukijoissa, mutta jos oikeasti on koukussa psykologiseen jännitykseen niin tässä kirjassa tarjotaan sitä.

Kirjailija leikittelee alussa hieman lukijan kärsivällisyydellä, mutta se tulee hyvinkin nopeasti palkituksi.

Tästä kirjasta on hyvin vaikea kirjoittaa, jottei spoilaisi liikaa, joten lukekaahan kirjasta otetut otteet ajatuksella niin ette voi olla etsimättä kirjaa käsiinne ;)

Yllättäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

 #psykologinen #jännitys #sisarusrakkaus #naisenkosto #rikos

Beth Lewis: Suden tie

 

Beth Lewisin Suden Tie

”Ansastaja oli koko perheeni. 

Hän ei ollut verisukulaiseni, ei ollut sukua,

hän oli minun valintani. Ja minä valitsin väärin.”

  

Elka ei muista aikaa ennen Ansastajaa. Hän oli seitsemänvuotias, nälkäinen ja eksyksissä, kun Ansastaja otti hänet siipiensä suojaan. Vuosien saatossa Ansastaja on opettanut hänet selviytymään villissä erämaassa, jossa sivilisaatio on muisto vain ja ihmiset luonnon ja toistensa armoilla. Mutta mies, jonka Elka on kuvitellut tuntevansa, on piilotellut kauhistuttavaa salaisuutta. Mies on tappaja. Hirviö. Elka ryntää pakomatkalle jäätävään erämaahan vakaana aikomuksenaan löytää oikeat vanhempansa ja vastaukset kysymyksiinsä. Mutta kummassa suunnassa todellinen vaara piilee – edessä vai takana?

Tämä on kertomus post-apokalyptisestä erämaasta ja on vahvasti tunteisiin vetoava ja samalla jännittävä selviytymistarina 17-vuotiaasta Elkasta.

Hän eksyy, ihmislasta riepottelevan myrskyn aikana, mummostaan ja törmää mieheen, jota myöhemmin alkaa kutsumaan nimeltä Ansastaja. 

Pieni tyttö joutuu turvautumaan mieheen ja hän elää miehen hoivissa 17-vuotiaaksi asti, oppien elämään metsässä. Jänikset, karhut ja sudet tulevat hänelle tutuksi ja niiden metsästäminen. 

Kunnes.

Rauhantuomari tulee kolkuttelemaan heidän ovellee etsiessään murhaajaa. Elka pelästyy miehen syyttelyistä ja kirmaisee metsään, eikä uskalla tulla takaisin. 

Hänelle tulee mieleen mummonsa puheet pohjoisen kullasta, jota etsimään olivat hänen vanhempansa lähteneet ja sille tielle jääneet. 

Elka päättää lähteä pitkälle ja raskaalle reissulle. Hän saa seurakseen suden, jolle juttelee ja joka suojelee häntä, kun Elka sairastuu kuumeeseen, muilta petoeläimiltä.

Hän löytää tiensä kaupunkiin, jossa ihmiset elävät kuin villissä lännessä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään. 

Elka joutuu surmaamaan väkivaltaisen miehen itsepuolustukseen ja pelastaa samalla tytön, Penelopen, joka lähtee hänen mukaansa vaellukseen kohden pohjoista. 

Penelope ei tiedä mitään metsässä selviämisestä, kun on kaupungissa kasvanut, joten Elka joutuu huolehtimaan hänestäkin. 

Matkan rasitus alkaa painamaan samoin kuin Elkan muisti alkaa palautumaan tukahdettuja muistoja, välähdyksin omaisin muistikuvin, jotka ovat aivan liian karmaisevia niin nuoren tytön uskoa todeksi. 

Elka alkaa kuitenkin hiljaksiin ymmärtämään mihin raakuuksiin Ansastaja on hänen pakottanut ja se saa hänet lähelle henkistä romahtamista. 

Istuin korkealla tammenoksa polvien välissä ja katsoin, kuinka tatuoitu mies kahlasi lumessa.

Eikä siinä kaikki! Ansastaja on lähtenyt jahtaamaan Elkaa ja hänen matkalaistaan. Sudesta on apua - sen toimiessa eräänlaisena eläintutkana.

Mutta.

Elkan ja Antastajan yhteenotolta on mahdotonta olla välttymättä - kumpi tulee sen taistelun voittamaan: nuoruus ja älykkyys vai raaka voima ja petetyn viha. 

Näkemyksiä:

Beth Lewisin kirja 'Suden tie' oli toisaalta trilleri ja samalla selviytymistarina ja tuo aisapari tekee kirjasta erittäin kiinnostavan. 

Minut erityisesti vangitsi päähenkilö 'Elka'. Millaiset suojarakenteet hänen psyyke kehittelee hänen lapsuuden kammottavia tapahtumia suojellakseen.

Raakuutta kuvataan kirjassa hieman ovelasti, sillä lukijan pitää olla hereillä, huomatakseen mitä tapahtuu. 

Kirjailija tarinan edetessä paljastaa kerros kerrokselta kaiken muun tarinan lomassa, mitä 'Elkan' mielen rakenne piilottelee. Lapsuuden aikaisia tapahtumia käsitellään takaumina. 

Sykähdyttävä on pätkä nuoren 'Elkan' kyvystä selviytyä metsässä vain siksi, että hänen luonteensa vahvuus vaatii sitä ja vain hieman kesyyntynyt susi seuranaan. 

Penelopesta huolehtimalla osoittaa Elka itselleen, että hän on inhimillinen ja empaattinen eikä hän ole kuin Ansastaja!

Loppua kohden mennäänkin lähes trillerimäistä vauhtia tapahtumasta toiseen. 

Tylsää hetkeä ei juurikaan koko kirjassa ole, koska se on kokonaisuutena rakennettu hyvin eheäksi. 

Mitä parhaimpia lukuelämyksiä

✿⊱╮Kirjamummi

#post-apokalypti #selviytymistarina #rikos #trilleri #susi 

Runo: Ystäväni Syksy

Ystäväni Syksy 

Havahduin vaahteran

lehtien putoiluun,

mitkä kutsuivat mieleeni

elämää sykkivän raudikon

levahtelevine häntineen

Räpistelin ripsiäni kuin pöllö

juuri valveunestani heränneenä

Nosteli luomiani

silmiäni varjostamasta

Kun.

Tietoisuuden tähtiaalto lainehti

kristallin kirkkaalla lähdevedellä

Tuoden sydämeni puutarhaan

kadottamani ilon ja naurun

ymmärtäessäni:

Ystäväni Syksy on

tulossa luokseni - jälleen!

by me