Luetut kirjat:

Luetut kirjat    2022: 

Listaan tähän kirjat, joista ne ole tehnyt bloggausta. Lista alkaa vuoden 2022 elokuun lopulta. Teen bloggauksia vain kirjoista, jotka ovat tehneet tavalla tai toisella vaikutuksen.                    

 

Clare Mackintosh:

• Anna minun olla 
• Minä näen sinut
• Panttivanki

Karen M. McManus: 

• Yksi meistä valehtelee 
• Yksi meistä on seuraava
• Kaksi voi säilyttää salaisuuden 
• Kolme pahan perii

Lisa Jewell: 

• Löysin sinut, 
• Joka askel jonka otat 
• Sitten hän oli poissa 
• Näkymätön tyttö 
• Kaikista synkimmät salaisuudet

Anna Ekberg: 

• Salattu nainen, 
• Uskottu nainen, 
• Kadotettu nainen 
• Vaarallinen nainen 

Robert Galbraith: 

• Silkkiäistoukka
• Pahan polku

Stephen King:

• Piina
• Kosketus

Camilla Grebe: 

• Varjokuvia 
• Levoton mieli

 Patricia Highsmith: 

• Tunari
• Merenneitoja golfkentällä 
• Omantunnon tuska 
• Öinen huuto 

Simona Ahrnstedt:

• Vain yksi mahdollisuus
• Vain yksi salaisuus

Caroline Kepnes: 

• Sinä
• Tosirakkaus

Harriet Tyce: 

• Kaikki valheesi
• Veriappelsiini

Ruth Ware: 

• Nainen hytissä 10
• Lumimyrsky
• Valhepeli

Camilla Läckberg:

• Naiset vailla armoa 
• Kivenhakkaaja
• Leijonankesyttäjä

Peter Mohlin:

• Viimeinen elämä
• Toinen sisko

Paula Hawkins:

• Nainen junassa
• Kuin kytevä tuli

Sofie Sarenbrant:

• Avoimet ovet
• Osasto 73
• Kerjäläinen
• Syntipukki
• Häpeänurkka

Muut kirjat:

• Klas Ekman: Ne jotka tappavat
• Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään 
• J.P. Delaney: Edellinen asukas
• Renee Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
• Camilla Sten: Perijä
• Pierre Lemaitre: Silmukka
• Nicci French: Pedon hymy
• Katie Lowe: Graham Cottonin murha 
• Takhar Monks: Kaikki mitä halusit
• Erin Kelly: Älä jää pimeään
• Zoe Sugg: Siivenisku
• Terry Hayes: Vaeltaja 
• Adrian McKinty: Ketju
• Robert Calbraith: Käen kutsu  
• Elisabeth Norebäck: Nadia 
• Erik Ax Sund: Varistyttö  
• Amanda Craig: Synkkäsopimus
• Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
• Elizabeth Kay: Seitsemän valhetta 
• Jim Thompron: Tappaja sisälläni 
• John Fowles: Neitoperho
• Tess Gerritsen: Valitse minut
• Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
• Anna Snoekstra: Peilikuva 
• Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
• Helene Flood: Terapeutti 
• Tove Alterdal: Vajoama

Syysruno: Perkuleen Kivet

 

Perkuleen Kivet

Potkaisen.

Potkin.

Perkuleen kivet!

Miksi ette muutu!

Miksi minä en muutu!

Perkuleen kivet!

Unelmia.

Oi. Onhan niitä,

mutta nekin ovat kuin kiviä!

Perkuleen kivet!

Etäisiä.

Muuttumattomia.

Perkuleen kivet!

Laulussa lauletaan "Hiljainen on kylätie."

Näenkö oman lauluni kuvassa?

Kivinen on nyt tieni...?!

Kuiskaan: perkuleen kivet

by me

Andy Weir: Yksin Marsissa

 

Andy Weir: Yksin Marsissa

Yksin Marsissa kertoo Punaiselle planeetalle yksin jäävän Mark Watneyn uskomattoman tarinan. Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lopultakin onnistunut suorittamaan miehitettyjä lentoja Marsiin, mutta kolmannella tutkimusmatkalla kaikki meneekin sitten komeasti mönkään.

Ares 3 -aluksen miehistö joutuu hiekkamyrskyn kouriin ja keskeyttämään tehtävänsä. Evakuoinnin aikana Mark loukkaantuu vakavasti ja tiimellyksessä hänen avaruuspukunsa hajoaa niin, että kommunikointi muiden areslaisten kanssa ei onnistu, ja he luulevat Watneyn kuolleen. Niinpä Mark jää yksin Marsiin ryhmän jättämien varusteiden kanssa ilman mitään mahdollisuutta päästä omin neuvoin kotiin. Kun NASA:n satelliitit havaitsevat uunituoreen ”marsilaisen” liikkuvan planeetan kamaralla, pelastustoimet käynnistyvät – mutta miten Mark meinaa pärjätä vaatimattomin ruokavarannoin usean vuoden ajan Marsissa?

Näkemyksiä:

Jos joku olisi sanonut esim. muutama vuosi sitten, että lukisin Scifi-kirjan aiheena Mars ja vielä, että nauraisin ääneen niin olisin väittänyt, ettei sellaista kirjaa olisi olemassakaan.

Vaan nyt on. 

Sarkasmilla väritetty selviytymistarina kaikkine avaruusteknisine yksityiskohtineen oli vaan niin hyrisyttävän hauska. 

Olen melkoisessa kusessa.

Tämä on harkittu mielipiteeni.

Kusessa.

Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.

En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.

Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”

Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.

      Katsotaanpa... mistä aloittaisin? (s.9.)

Minä niin rakastuin Weirin ja hänen roolihahmonsa Markin kuivaan huumoriin. Weir onnistuu myös kuvaamaan ympäristön kokonaisuudessaan Marssia myöten niin eläväiseksi, että tunsin olevani siellä. 

En yleensä pidä juurikaan päiväkirja-tyyppisesti kirjoitetuista  kirjoista. Ne ovat yleensä hieman tylsiä lukea. 

Mutta.

Markin logipäivityksistä on tylsyys kaukana. 

Kun hän kertoilee tarkasti miten hän ensin ideoi ja sitten toteuttaa perunan kasvatuksen, ettei kuolisi nälkään, käyttäen lannotteena miehistön ja omaa jätöstään 💩

Siis ihan oikeasti. 

Ihan sitä itseänsä! 

Ei hitsi mikä oivallus kirjailijalta!

Yksi pikku juttu: veden vapauttaminen hydratsiinista on… siis… raketit toimivat sillä tavalla. Tulee kirjaimellisesti kuumat paikat. Ja vaaralliset. Jos teen tämän happipitoisessa ilmassa, vastavapautunut kuumentunut vety räjähtää. Vettä syntyy roppakaupalla mutta minä olen liian kuollut arvostaakseni sitä.
 Prosessiin kuuluu ammoniakkinen välivaihe. Kemia, vetelä hutsu kun on, pitää huolta, ettei ammoniakki reagoi hydratsiinin kanssa vaan pysyy vain ammoniakkina. Pidättekö ammoniakin tuoksusta? No, siitä tulee yhä helvetillisemmäksi käyvän olemassaoloni vallitseva haju [s.37]

 

Sitten vielä pitää saada happi ja hiilidioksiini tasot kohdilleen, että kasvit viihtyy ja siinähän saattuu pikku onnettomuuskin (yksi monista), kun on jätkä räjäyttää itsensä seinätauluksi. 

No selviää onneksi kirjaimellisesti kovapäisyydellä ja vuorokauden tajuttomuudella. Kirjalla on hyvä opetuskin:"Ei saa leikkiä tulella. Varsinkaan Marsissa olevassa avaruusteltassa, jossa kaikki on tulelta suojattua."

Tervetuloa takaisin”, Cathy sanoi kameralle. ”Jututamme Yhdysvaltain postiviraston Marcus Washingtonia. Herra Washington, ymmärätääkseni operaatio Ares 3 on aiheuttanut ainutlaatuisen tilanteen koko postin historiassa. Voisitko selittää mistä oikein on kysymys?”

”Tuota, kyllä”, Marcus sanoi. ”Aluksi kaikki luulivat, että Mark Watney oli ollut kuolleena jo yli kaksi kuukautta. Sinä aikana posti julkaisi sarjan muistomerkkejä hänen kunniakseen. Kaksikymmentätuhatta merkkiä painettiin ja lähetettiin postitoimistoihin ympäri maan.”
”Ja sitten paljastui, että hän olikin elossa”, Cathy sanoi.
”Joo”, Marcus sanoi. ”Mehän emme siis paina postimerkkejä elävistä ihmisistä. Me pysäytimme jakelun välittömästi ja perimme merkkejä takaisin mutta tuhansia oli jo myyty.”
”Onko näin käynyt koskaan aikaisemmin?” Cathy kysyi.
”Ei. Ei kertaakaan Yhdysvaltain postin historiassa.”
”Merkeistä on arvatenkin tullut melkoisen arvokkaita.”
Marcus hekotteli ääneen. ”Ehkä näin. Mutta kuten sanoin, tuhansia on jo myyty. Ne ovat harvinaisia mutta eivät huippuharvinaisia.” [s.100]

 

Markin keskustelu Houstonin kanssa, kun viimein saatiin puheyhteys:

    [08:41] MN: Ette voi vittu olla tosissanne? 

[08:55] HOUSTON: Myönnetään että ne ovat rajuja muutoksia mutta ne on tehtävä. Dokumentissa, jonka lähetimme, on ohjeet jokaiseen työvaiheeseen. Sinun on myös erotettava vetyä veden elektrolyysillä saadaksesi polttoainetta. Liitämme ohjeet siihenkin. 

[09:09] MN: Te lähetätte minut avaruuteen avoaluksella. 
[09:24] HOUSTON: Moduulikangas peittää reikiä. Se on aerodynaamisesti kestävä ratkaisu Marsin ilmastossa. 
[09:38] MN: Se on siis rättikatto. Johan helpottaa.

 

Riemastuttavaa luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#jännitys #scifi #avaruusmatka #psykologinen  

#viljelyysavaruudessa #humoristinen #Mars

ps. suosittelen leffaa Yksin Marsissa (The Martian), jossa Matt Damon tekee loistavan roolisuorituksen Mark Watneyna ja ohjauksesta vastaa Ridley Scott.

Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

 Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä.

Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa.
Hengästyttävän toimintatrillerin nerokkaasti punottu juoni addiktoi lukemaan. Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva.

Näkemyksiä:

Voin näin heti alustavasti tuoda esille, että tämä on melkoinen action kirjanen ja siten luultavasti YA genreeksi (young adult -kirjallisuus) luokiteltava. Minulle herkesi sisäinen lapseni hetkeksi teiniksi ja se nautti kovasti tästä naispuoleisesta James Bondista. Mistään turhasta kirjoista (tähän on myös kakkososa) ei ole kyse, kun näistä ollaan tekemässä elokuvaa. Ja kukas muu sen ohjaisikaan kuin Jerry Bruckheimer (Pirates of The Caribbean leffan ohjaaja). Ymmärrän hyvin, että tästä elokuvaa väsätään, sillä tämä on kuin tehty valkokankaalle. Minulle tämä toimi myös kirjana.

Ennen, Gwendoly äidin saatua surmansa kahakassa noin kymmen vuotta sitten, hän on asunut monessa eri maissa ja siten taitaa useita kieliä. Nykyään Gwendolyn opiskelee yksityiskoulussa, Danton Acatemyssä, New Yorkissa, isän ollessa töissä YK:ssa. Gwendolyn on harrastanut voimistelua jo kymmenisen vuotta ja se tulee olemaan hyvä pohja myöhemmin, hänen alkaessa harjottelemaan itsepuolustuslajeja. 

Eräänä päivänä kaksi erikoisagenttiä tulevat ilmoittamaan Gwendoly Bloomille, että hänen isänsä on kadonnut. Ensijärkytyksen jälkeen Gwendolyä alkaa epäilyttämään agenttien oudot kysymykset. Muutoinkin jokin ei ole ihan kohdillansa miesten puheissa ja käyttäytymisessä. Gwendolyn tuntee, ettei hänelle kerrota kaikkea ja se mitä salataan ei ole mitään tavanomaista. Agenteilla ei myöskään tunnu olevan mitään hoppua lähteä etsiskelemään hänen isäänsä vaan heitä vaikuttaa kiinnostavan enempi saada selville, mitä Gwendoly mahdollisesti tietää.

Ja hän vihaa jo etukäteen koulua, jossa hänen pitäisi aloittaa opiskelut, kun hänen tätinsä ryhtyy huoltajaksi, Gwendolynin isän katoamisen takia.  

Gwendolyn ei ole täysin tietämätön isänsä diplomaatin työstä. mm. heillä on ollut keskustelua vastaten kiinni jääneestä rikollispomosta, Victor Zoricista. Isästä on tullut entistä läheisempi viimeisen vuosien aikana ja heidän vällilensä on kasvanut vahva kiintymys, joten isän katoaminen on hyvin ahdistavaa Gewndolynille. 

Gwendolyn saa isänsä ystävältä, Belalta, kirjan 1984; mikä on gwendolynille entuudestaan tuttu. Kirjan avulla hän ratkaisee koodin, mistä löytyy hänen isänsä viesti.

Paperilla on vain välilyöntien erottamia numerosarjoja, 01230513 1192381 3271822 (s.91)

Gwendolyn ainoa kunnon ystävä on Terrance, joka on tietokonenörtti. Osittain yhdessä, Terrance tehdessä suurimman osuuden tietohakkerointikyvyillänsä, he ratkaisevat numerosarjojen arvoituksen: ne ovat pankkitilejä Zyririchissä. 

Kaikki edeltävät tapahtumat saavat Gwendolyn tekemään radikaalin päätöksen itse lähteä etsimään isäänsä. Ja eikun töpinäksi.

Siitä alkaakin päätä huimaavat tapahtumaketjut, mitkä seuravat toinen toistaan. Yksi asia johtaa seuraavaan ja Gwendolyn ikään kuin seuraa leivänmuruja pitkin Eurooppaa. 

Se on niitä unia, jotka tunnistaa uneksi heti alusta alkaen,ja niinpä vaiennan äänen, joka sanoo, ettei mikään siitä ole totta, siinä  toivossa, että uni vain jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi ikuisesti. (s.238)

Gwendolyn on tavallaa myös hyvin onnekas, sillä hän tuntuu tapaavan juuri oikeaan aikaan oikeita ihmisiä, jotka vievät hänen uhkarohkeaa isänsä etsintää eteen päin. Gwendolyn törmää myös tilanteisiin, missä tarvitaan nopeaa röyhkeää rohkeutta ja nokkelaa ajattelua.

Hän joutuu myös moraaliseettisten kysymysten äärelle, mikä on omiaan kasvattamaan Gwendolynista aikuista aivan liian pian. Hän viettää 18-vuotispäiväänsä erittäin epätavanomaisissa olosuhteissa, joten koulukiusatusta kuoriutuu nuori aikuinen, uusia piirteitä omaava persoona. 

Matkalla itseensä hän löytää aivan uusia ulottuvuuksia mennen jopa melkoiseen äärimmäisyyteen asti. Ilmiönä nämä ovat mielestäni koko kirjan kantava voima ja siksi horaisin kirjan ilman sen suurimpia keskeytyksiä. Kuka ei joskus haaveilisi kykenevänsä muuttumaan rohkeaksi rajoja koettelevaksi tyypiksi, vaikka viihtyisikin omissa nahoissaan. Mielikuvitusta kutkuttava aspekti, muttei tietenkään realistinen. 

Juoni laahaa ajoittain, mikä mielestäni on mainiota, koska se lisää polariteettien kautta jännittävyyttä ja siten juoni haukkaa tiivimmin lukijan mukaansa.  

Sivuhenkilöitä on useitakin, muttei liikaa. Päähenkilönä Gwendolyn on päämäärätietoinen, nopeaoppinen, nokkela ja tilannetajuinen hahmo, joka nopean harkinnan jälkeen antaa palaa ja tulosta syntyy. Kirja ei ole ihan tyypillinen dekkari vaan poikkeaa edukseen.

Todella jännittävää ja vauhdikasta luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinentrilleri #jännitys #action #rikollisuus #eurooppa

.

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:

 

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:

Onko sille jotain yleispätevää määritelmää?
Onko se tilannekohtainen hetken mielijohteesta syntyvä?
Henkilökohtaisten etujen määrittämä?
Tarvitaanko tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin?
Onko se luonteenpiirre?
Onko se jokin toiminnallinen kyky ihmisessä?

Tämä Ukrainan tilanne herättää monenlaisia ajatuksia ja tänään herkesin miettimään, taas kerran Ukrainan tilannetta, ja jotenkin ajatukset sitten ajautuivat oikeudenmukaisuuteen. Sillä Ukrainan tilanne erityisesti siviileille on kestämätön.

Lähestyn dilemmaa epäoikeudenmukaisuuden suunnalta:
Olisiko epäoikeudenmukaisuus kenties vain yksinkertaisesti:ihmisen ihmisenä olemisen oikeuden laiminlyöntiä? Eli ihminen kokee, että häneltä on viety jotain ja se jokin pitäisi hänelle palauttaa. Hän siis kaipaa hyvitystä. Hyvityksen saanti tulisi oikeuden saannin muodossa.

Meillä on olemassa perusihmisoikeudet, mitkä sisältävät myös oikeudenmukaisuuden mahdollisuuden. Jokaisella meistä on siihen sisäsyntyinen tarve.

 

Puutosta näyttäisi olevan siinä, että epäoikeudenmukaisuuden salliva toiminta jättää aivan liian monet ilman oikeutta.

Joskus oikeudenmukaisuus tuntuu olevan vain sana, jolle löydetään käyttöä vain silloin, kun oma oikeuden saanti joutuu vaakalaudalla. Muiden oikeudet unohtaen. Perin inhimillistä. Mehän olemme ihmisiä ja siten vielä keskeneräisiä. Olemme kasvamassa, kypsymässä, mutta mihin suuntaan? Sen me itse päätämme.

Filosofit:
Immanuel Kantin oikeudenmukaisuuden määritelmä sisälsi hyvän tahdon periaatteen.

Platonin määritelmä oikeudenmukaisuudesta on: ”antaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu". Hänen mielestään vääryys ja epäoikeudenmukaisuus johtuvat viimekädessä tietämättömyydestä.

           ✿⊱╮Kirjamummi

 

 

B.A.Paris: Romahduspiste

 

  B.A.Paris Romahduspiste 

Päähenkilö on hieman yli kolmekymppinen Cass. Hän on naimisissa Matthewin kanssa, joka vaikuttaa tyypilliseltä aviomieheltä. Cassin paras ystävä ja siskon virkaatekevä on viisi vuotta Cassia vanhempi Rachel. Naisten äidit olivat olleet hyvin läheisiä ystäviä ja kun Rachelin isä hylkää perheensä ja äitinsä joutuessa olemaan koko ajan töissä, elää Rachel vakavaraisen Cassin perheessä ikään kuin toisena tyttärenä.

Cassin vanhemmat ovat jo menehtyneet ja erityisen lujille on ottanut Cassille, hänen äitinsä varhaisessa vaiheessa dementiaan sairastuminen ja se on jättänyt hänelle pelon, että hänellekin kävisi samoin.

Cass on palaamassa tuttaviltaan ja on alkanut myrskyämään. Matthew neuvoo kotoa käsin, ettei Cass ajaisi oikotietä, koska se olisi vaarallisen metsän läpi ajettava pikkutie tällaisella ukkosilmalla. Cass kuitenkin päättää ajaa oikotietä. Näkyvyys auton ikkunasta on heikkoa sateen piiskatessa tuulilasiin. Tiehen on keräytynyt isoja vesilätäköitä, myrskyn antaessaan raivonsa näkyä salamointina ja rankkasateena, joka on pehmittänyt tien niin, että Cass on jäädä jumiin autonsa kanssa.  Cassia alkaa jo arveluttamaan oliko hänen päätös ihan viisas, kunnes on törmätä pysäköityyn autoon. Salaman valossa Cass näkee, ettei sisällä istuva tuntematon nainen näytä hätääntyneeltä tai niin Cass selittää itselleen ja jonkin aikaa harkittuaan päättää jatkaa vaivalloista matkaansa.

....nainen on löydetty kuolleena autostaan Blackwather Linella varhain aamulla. Hänen kuolemaansa tutkitaan epäilyttävänä. Yksityiskohtia ei ole vielä  julkaistu, mutta poliisi kehottaa alueella asuvia ihmisiä valppauteen.

Yleensä luonteeltaan auttavainen ja hyväntahtoinen Cass järkyttyy lukemastaan. Hänen mielikuvituksensa lähtee täyteen laukkaan kuvitellen miten hänen olisi käynyt, jos olisi noussut autonsa ja mennytkin tutkimaan lähemmin naisen tilannetta niin joku olisi väijynyt pensaikossa odottamassa seuraavaa uhriaan, jonka pääsisi surmaamaan.  Toisaalta. Päivien kuluessa häntä alkaa jäytämään huono omatunto, että hän olisi pitänyt tehdä jotain auttaakseen naista ja se jää Cassia kaivelemaa. 

Selviää, että kyseinen nainen on Jane Walters kenen kanssa Cass oli käynyt kerran kahvilla. Hän ei vain ollut tätä tunnistanut myrskyssä. Juuri naisten poistuessa kahvilasta yllättäen Cassin aviomies näyttäytyy kauempana näkemättä naisia ja Cass jää hetkeksi ihmettelemään, miksi Jane tuijottaa niin oudosti Matthewtä ja lopulta Cass kuittaa sen vain siksi, että naisilla on tapana tuijolla hänen todella komeaa miestään. Jane Walter on myös Rachel uusi työkaveri kenen kanssa Rachel on ollut riita parkkipaikasta.

Vähitellen Cassin muisti alkaa takkuamaan. Ei muista tilaneensa lastenvaunuja, korvakoruja, kaksia helmiä, mihin parkkeerasi autonsa. Hän saa puheluita, joissa kukaan ei puhu. Hän ei muista edes käyttäneensä pesukonetta. Hän näkee keittiön pöydällä suuren veitsen, joka ei ole heidän ja näyttäessään veistä Matthewlle, se onkin vain pieni ja tavallinen veitsi. Heidän oma veitsi. Cass järkyttyy ja pelästyy ja hän uskoo kammoksuen olevansa tulossa hulluksi! Cass myös alkaa olla ihan varma, että hänelläkin on varhaisiän dementia, kuten äidillänsä oli.  Rachel käy välillä tapaamassa Cassia, mutta hänen käyntinsä ovat lyhyitä ja Cass kaipailee hänen seuraansa, kuten myös koko ajan työasioissa viilettävää aviomiestään. Cassin päivät ovat yhtä yksinäisyyttä pelkojensa jauhamista ja peläten puhelimen soimista. Matthew suosituksesta Cass suostuu lääkitykseen, joka kyllä auttaa pelkoihin, sillä sen sivuvaikutuksena on, että Cass vetelee tirsoja liki koko päivän ja on lääketoukkurainen. 

Kunnes yhtenä päivänä Cass tuupertuu kotiin ja Matthew soittaa ampulanssin ja Cass löytää itsensä sairaalasta ja epäilynä on, että hän on yrittänyt itsemurhaa,  Cassin kuitenkaan muistamatta, että olisi tarkoituksella ottanut liikaa lääkkeitä. Matthew ja Rachel hössöttävät itsemurhaepäilystä. Matthew ehdottaa, että Cass menisi tutkimuksiin dementia epäilystä ja ehdottelee jotain tuntemaansa lääkäriä. Cass suostuu ehdotukseen siitäkin huolimatta miten paljon hänen pelkää tulevaa diagnoosia.

Kun Cass on kahvittelemassa Rachelin kanssa, joka ei ehdi olla kuin hetken, tuo ranskalainen nuori nainen pienen kännykän Cassille pahoitellen, että hän miespuoleinen ystävänsä oli leikillään varastanut Rachelin laukusta. Ja siitä alkaakin melkoinen maanvyörymä, kun tapahtuma ketjut alkavat pyöriä ja Cass tulee, omaksi hämmästykseen, löytämään itsestään aivan toisen puolen, minkä olosta hänellä ei ollut mitään tietoakaan.

Näkemyksiä: 

On melko vaikea nyt kertoilla näkemyksiä, sillä sitä tulisi aikaslailla spoilattua koko tarina. Kirja on helppolukuinen ja hidastempoinen. Kirjailijat vievät lukijan pelonkeskeisen ihmisen maailmaan ja kevyellä kädellä sitä hieman mähkitään. Ei mitenkään syväluotaavasti niin että tämä tuskin aiheuttaa kenessäkään pelkoa tai ahdistusta - myötätuntoa kylläkin ja tietenkin jännitystä. 

Loppua kohden jo otetaankin kunnollinen loppukiri, sillä minusta tämän kirjan loppuhuipentuma on kerrassaan mainio. Se palkitsee kärsivällisen lukijan. 

Jännittäviä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#B.A.Paris #psykologinentrilleri #jännitys #kosto #dementianpelko #mielenterveytensämenettämisenpelko #draama

ps. Bernadette MacDougall on tämän B.A.Paris salanimen takana oleva Iso-Britanniassa asuva kirjailija. Olen lukenut häneltä kirjan: Suljettujen ovien takana, mutten ole tehnyt siitä bloggausta - vielä.

Stephen King: Mersumies

 

 Stephen King: Mersumies

"Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu, joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee. Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen. Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle."

Näkemyksiä:

Viime talven pimeinä päivinä uskaltauduin, vuosien karttelun jälkeen, viimein lukemaan The Kingiä, sillä ehkä nuorena nähnyt Hohto-leffa oli jättänyt liian pelottavan vaikutuksen. Siis tietenkin näitä lukiessa saa pelon väristyksiä, jännityksen virittämän kehon ja ahmivat silmät. King kuvaa hahmot ja tapahtumat runsas kielisellä ja elävällä tavalla suoraan verkkokalvoille visuaalisiksi eläviksi tyypeiksi. Ja sitä tempautuu tapahtumiin mukaan.

King vie lukijan psykopaatin pään sisälle katselemaan (lukemaan), ikään kuin akvaarion kautta, miten nautiskellen sairas mieli kehittelee nerokasta ideaansa. Erittäin rikas mielikuvitus hahmottelee mitä irvokkaampia verisiä kuvitelmia: nautiskellen ja herkutellen. Ja samalla hän hymyilee lauhkeasti fyysisessä maailmassaan juttelemalleen ihmiselle. Näille ihmisille ei voisi tulla hurjemmissaan kuvitelmissa mieleen, että juuri tuo tuossa hiukan ujohkon ja vaatimattoman oloinen eli toisin sanoen vaarattoman oloinen tyyppi on brutaaleilla mielikuvilla varustettu samanaikaisesti, kun hän kommunikoi sinun kanssasi. King kuvailee hyytävällä tavalla nämä rinnakkaiset tapahtumat vuorotellen minä-kirjoittajaa käyttäen.

Mersumies eli Brady Hartsfield on oikeasti nerokas keksijä jo lapsesta lähtien ja käyttää taitojaan keksintöihin vain todetakseen, että joku muu on ehtinyt ensin. Ja se turhautuminen ei tee hyvää Bradyn sisällä asustelevalle kuningas-kompleksille eikä myöskään miten hän hallitsee tietotekniikan niin vaivattomasti kuin me Kimble-pelin ja silti hän työskentelee vain ATK-tukihenkilönä pienssä mitättömässä firmassa. Missä ei ole riittäviä haasteita kyvykkäälle nuorelle miehelle. Hän on rakentanut kotitalonsa kellarikerrokseen melkoisen tietokoneaseman ja varustanut sen äänikäyttöisin salasanoin, suojatoimeksi siellä on myös pommi viritettynä, jos joku ulkopuolinen sattuisi eksymään sinne, koska siellä on koko Bradyn synkkä maailma ja todisteet kaikesta. Hän asuu äitinsä kanssa ja se suhde on pahasti kieroutunut, seksuaalisella viriteisyydellä maustettuna, äidin ollessa kokopäiväinen alkoholisti. King osaa tuokin kuvailla niin irvokkaasti, ettei voi välttyä yökötykseltä. Äiti hankkii elantonsa satunnaisilla mies asiakkaillaan, joilta saa rahaa ja ainakin kaksi isätöntä lasta. Brady hän hoitaa pikkuveljensä hengiltä äidin hyväksynnällä, kun oli itsekin vielä lapsi ja pikkuveli vain pieni ipana. Karmaisevaa toimintaa, mikä on omiaan sitomaan Bradyn lujasti äitiinsä. 

Joukkomurhan tehtyään Mersulla Brady haluaa haastaa älylliseen kisailuun, nyt eläköityneen ja erittäin ansioituneen Bill Hodgesin ja vain siksi, että hän on hyvin tietoinen millaiseen jamaan Hodgesin on ajautunut. Hän ryyppää,turpoo kuin Michelin-ukko, kun istuu kaiket päivä telkkarin edessä ase sylissään ja leikittelee ajatuksissaan itsemurhalla. Hänen ihmissuhteen ovat pahasti kariutuneet. Brady lähettää Mersumiehen nimissä Hodgesille chat-keskustelukutsun ja siitä alkaakin kuolettava kissa-hiiri-leikki. 

Hodges ymmärtää hyvin pian, että hän on tekemisissä erittäin vaarallisen, häikäilemättömän ja älykkään psykopaatin kanssa. Hän päättää saada Mersu-murhaajan kiinni vaikka siinä menisi omakin henki. Tietokoneasioissa hänelle on tukena nuoria afroamerikkalainen Jerome, joka on hyvästä perheestä ja rakastaa heittäytyä, Hodgesin harmiksi, puhumaan kuin kadun mustat kundit. Hodges ja Brandy aloittaa chat-keskustelun, joissa ei oikein ole aina varmaa, kuka manipuloi milloin ketäkin. Hodges myös hoksaa, että Mersumurhaaja suunnittelee seuraavaa iskuaan, joka tulisi olemaan eeppinen ja siinä alkaa jo kiire kutittelemaan Hodgesinkin jalkapohjia, kun muista etsivistä ei nyt ole oikein apua, kun lailliset keinot eivät enää riitä tällaisen vastuksen kanssa. 

#stephenking #psykologinen #trilleri #psykopaatti #neurous #äitipoikasuhde #jännitys 

Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

PS. tämä on ensimmäinen osa Bill Hodges-trilogiaa. Kakkos osassa, Etsivä löytää on juoneltaan erillinen Mersumies-kirjaan. Kolmas ja samalla päätösosa, Viimeinen vartio, on mielestäni Mersumies-kirjan jatko-osa. En ole siitä tehnyt bloggausta - vielä ;)