sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Beth Lewis: Suden tie

 





Beth Lewisin Suden Tie

Ansastaja oli koko perheeni. 
Hän ei ollut verisukulaiseni, ei ollut sukua,
hän oli minun valintani. Ja minä valitsin väärin.”
  
Elka ei muista aikaa ennen Ansastajaa. Hän oli seitsemänvuotias, nälkäinen ja eksyksissä, kun Ansastaja otti hänet siipiensä suojaan. Vuosien saatossa Ansastaja on opettanut hänet selviytymään villissä erämaassa, jossa sivilisaatio on muisto vain ja ihmiset luonnon ja toistensa armoilla. Mutta mies, jonka Elka on kuvitellut tuntevansa, on piilotellut kauhistuttavaa salaisuutta. Mies on tappaja. Hirviö. Elka ryntää pakomatkalle jäätävään erämaahan vakaana aikomuksenaan löytää oikeat vanhempansa ja vastaukset kysymyksiinsä. Mutta kummassa suunnassa todellinen vaara piilee – edessä vai takana?


Tämä on kertomus post-apokalyptisestä erämaasta ja on vahvasti tunteisiin vetoava ja samalla jännittävä selviytymistarina 17-vuotiaasta Elkasta.

Hän eksyy, ihmislasta riepottelevan myrskyn aikana, mummostaan ja törmää mieheen, jota myöhemmin alkaa kutsumaan nimeltä Ansastaja. 

Pieni tyttö joutuu turvautumaan mieheen ja hän elää miehen hoivissa 17-vuotiaaksi asti, oppien elämään metsässä. Jänikset, karhut ja sudet tulevat hänelle tutuksi ja niiden metsästäminen. 

Kunnes.

Rauhantuomari tulee kolkuttelemaan heidän ovellee etsiessään murhaajaa. Elka pelästyy miehen syyttelyistä ja kirmaisee metsään, eikä uskalla tulla takaisin. 

Hänelle tulee mieleen mummonsa puheet pohjoisen kullasta, jota etsimään olivat hänen vanhempansa lähteneet ja sille tielle jääneet. 

Elka päättää lähteä pitkälle ja raskaalle reissulle. Hän saa seurakseen suden, jolle juttelee ja joka suojelee häntä, kun Elka sairastuu kuumeeseen, muilta petoeläimiltä.

Hän löytää tiensä kaupunkiin, jossa ihmiset elävät kuin villissä lännessä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään. 

Elka joutuu surmaamaan väkivaltaisen miehen itsepuolustukseen ja pelastaa samalla tytön, Penelopen, joka lähtee hänen mukaansa vaellukseen kohden pohjoista. 

Penelope ei tiedä mitään metsässä selviämisestä, kun on kaupungissa kasvanut, joten Elka joutuu huolehtimaan hänestäkin. 

Matkan rasitus alkaa painamaan samoin kuin Elkan muisti alkaa palautumaan tukahdettuja muistoja, välähdyksin omaisin muistikuvin, jotka ovat aivan liian karmaisevia niin nuoren tytön uskoa todeksi. 

Elka alkaa kuitenkin hiljaksiin ymmärtämään mihin raakuuksiin Ansastaja on hänen pakottanut ja se saa hänet lähelle henkistä romahtamista. 


Istuin korkealla tammenoksa polvien välissä ja katsoin, kuinka tatuoitu mies kahlasi lumessa.


Eikä siinä kaikki! Ansastaja on lähtenyt jahtaamaan Elkaa ja hänen matkalaistaan. Sudesta on apua - sen toimiessa eräänlaisena eläintutkana.

Mutta.

Elkan ja Antastajan yhteenotolta on mahdotonta olla välttymättä - kumpi tulee sen taistelun voittamaan: nuoruus ja älykkyys vai raaka voima ja petetyn viha. 


Näkemyksiä:

Beth Lewisin kirja 'Suden tie' oli toisaalta trilleri ja samalla selviytymistarina ja tuo aisapari tekee kirjasta erittäin kiinnostavan. 

Minut erityisesti vangitsi päähenkilö 'Elka'. Millaiset suojarakenteet hänen psyyke kehittelee hänen lapsuuden kammottavia tapahtumia suojellakseen.

Raakuutta kuvataan kirjassa hieman ovelasti, sillä lukijan pitää olla hereillä, huomatakseen mitä tapahtuu. 

Kirjailija tarinan edetessä paljastaa kerros kerrokselta kaiken muun tarinan lomassa, mitä 'Elkan' mielen rakenne piilottelee. Lapsuuden aikaisia tapahtumia käsitellään takaumina. 

Sykähdyttävä on pätkä nuoren 'Elkan' kyvystä selviytyä metsässä vain siksi, että hänen luonteensa vahvuus vaatii sitä ja vain hieman kesyyntynyt susi seuranaan. 

Penelopesta huolehtimalla osoittaa Elka itselleen, että hän on inhimillinen ja empaattinen eikä hän ole kuin Ansastaja!

Loppua kohden mennäänkin lähes trillerimäistä vauhtia tapahtumasta toiseen. 

Tylsää hetkeä ei juurikaan koko kirjassa ole, koska se on kokonaisuutena rakennettu hyvin eheäksi. 

Mitä parhaimpia lukuelämyksiä

✿⊱╮Kirjamummi

#post-apokalypti #selviytymistarina #rikos #trilleri #susi 


maanantai 12. syyskuuta 2022

Runo: Ystäväni Syksy


Ystäväni Syksy 

Havahduin vaahteran

lehtien putoiluun,

mitkä kutsuivat mieleeni

elämää sykkivän raudikon

levahtelevine häntineen


Räpistelin ripsiäni kuin pöllö

juuri valveunestani heränneenä

Nosteli luomiani

silmiäni varjostamasta

Kun.

Tietoisuuden tähtiaalto lainehti

kristallin kirkkaalla lähdevedellä

Tuoden sydämeni puutarhaan

kadottamani ilon ja naurun

ymmärtäessäni:

Ystäväni Syksy on

tulossa luokseni - jälleen!


by me

 

 

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Luetut kirjat:



Luetut kirjat    2022: 
Listaan tähän kirjat, joista ne ole tehnyt bloggausta. Lista alkaa vuoden 2022 elokuun lopulta. Teen bloggauksia vain kirjoista, jotka ovat tehneet tavalla tai toisella vaikutuksen.                    

 

Clare Mackintosh:

  • Anna minun olla 
  • Minä näen sinut
  • Panttivanki

Karen M. McManus: 

  • Yksi meistä valehtelee 
  • Yksi meistä on seuraava
  • Kaksi voi säilyttää salaisuuden 
  • Kolme pahan perii

Lisa Jewell: 

  • Löysin sinut, 
  • Joka askel jonka otat 
  • Sitten hän oli poissa 
  • Näkymätön tyttö 
  • Kaikista synkimmät salaisuudet

Anna Ekberg: 

  • Salattu nainen, 
  • Uskottu nainen, 
  • Kadotettu nainen 
  • Vaarallinen nainen 

Robert Galbraith: 

  • Silkkiäistoukka
  • Pahan polku

Stephen King:

  • Piina
  • Kosketus

Camilla Grebe: 

  • Varjokuvia 
  • Levoton mieli

 Patricia Highsmith: 

  • Tunari
  • Merenneitoja golfkentällä 
  • Omantunnon tuska 
  • Öinen huuto 

Simona Ahrnstedt:

  • Vain yksi mahdollisuus
  • Vain yksi salaisuus

Caroline Kepnes: 

  • Sinä
  • Tosirakkaus

Harriet Tyce: 
  • Kaikki valheesi
  • Veriappelsiini

Ruth Ware: 

  • Nainen hytissä 10
  • Lumimyrsky
  • Valhepeli

Camilla Läckberg:

  • Naiset vailla armoa 
  • Kivenhakkaaja
  • Leijonankesyttäjä

Peter Mohlin:

  • Viimeinen elämä
  • Toinen sisko

Paula Hawkins:

  • Nainen junassa
  • Kuin kytevä tuli

Sofie Sarenbrant:

  • Avoimet ovet
  • Osasto 73
  • Kerjäläinen
  • Syntipukki
  • Häpeänurkka


Muut kirjat:

  • Klas Ekman: Ne jotka tappavat
  • Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään 
  • J.P. Delaney: Edellinen asukas
  • Renee Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
  • Camilla Sten: Perijä
  • Pierre Lemaitre: Silmukka
  • Nicci French: Pedon hymy
  • Katie Lowe: Graham Cottonin murha 
  • Takhar Monks: Kaikki mitä halusit
  • Erin Kelly: Älä jää pimeään
  • Zoe Sugg: Siivenisku
  • Terry Hayes: Vaeltaja 
  • Adrian McKinty: Ketju
  • Robert Calbraith: Käen kutsu  
  • Elisabeth Norebäck: Nadia 
  • Erik Ax Sund: Varistyttö  
  • Amanda Craig: Synkkäsopimus
  • Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
  • Elizabeth Kay: Seitsemän valhetta 
  • Jim Thompron: Tappaja sisälläni 
  • John Fowles: Neitoperho
  • Tess Gerritsen: Valitse minut
  • Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
  • Anna Snoekstra: Peilikuva 
  • Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
  • Helene Flood: Terapeutti 
  • Tove Alterdal: Vajoama




perjantai 9. syyskuuta 2022

Syysruno: Perkuleen Kivet

 

Perkuleen Kivet

Potkaisen.
Potkin.
Perkuleen kivet!

Miksi ette muutu!
Miksi minä en muutu!
Perkuleen kivet!

Unelmia.
Oi. Onhan niitä,
mutta nekin ovat kuin kiviä!
Perkuleen kivet!

Etäisiä.
Muuttumattomia.
Perkuleen kivet!

Laulussa lauletaan "Hiljainen on kylätie."
Näenkö oman lauluni kuvassa?
Kivinen on nyt tieni...?!

Kuiskaan: perkuleen kivet

by me

torstai 8. syyskuuta 2022

Andy Weir: Yksin Marsissa


 


Andy Weir: Yksin Marsissa

Yksin Marsissa kertoo Punaiselle planeetalle yksin jäävän Mark Watneyn uskomattoman tarinan. Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lopultakin onnistunut suorittamaan miehitettyjä lentoja Marsiin, mutta kolmannella tutkimusmatkalla kaikki meneekin sitten komeasti mönkään.

Ares 3 -aluksen miehistö joutuu hiekkamyrskyn kouriin ja keskeyttämään tehtävänsä. Evakuoinnin aikana Mark loukkaantuu vakavasti ja tiimellyksessä hänen avaruuspukunsa hajoaa niin, että kommunikointi muiden areslaisten kanssa ei onnistu, ja he luulevat Watneyn kuolleen. Niinpä Mark jää yksin Marsiin ryhmän jättämien varusteiden kanssa ilman mitään mahdollisuutta päästä omin neuvoin kotiin. Kun NASA:n satelliitit havaitsevat uunituoreen ”marsilaisen” liikkuvan planeetan kamaralla, pelastustoimet käynnistyvät – mutta miten Mark meinaa pärjätä vaatimattomin ruokavarannoin usean vuoden ajan Marsissa?


Näkemyksiä:

Jos joku olisi sanonut esim. muutama vuosi sitten, että lukisin Scifi-kirjan aiheena Mars ja vielä, että nauraisin ääneen niin olisin väittänyt, ettei sellaista kirjaa olisi olemassakaan.
Vaan nyt on. 
Sarkasmilla väritetty selviytymistarina kaikkine avaruusteknisine yksityiskohtineen oli vaan niin hyrisyttävän hauska. 

Olen melkoisessa kusessa.
Tämä on harkittu mielipiteeni.
Kusessa.
Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.
En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.
Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”
Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.
      Katsotaanpa... mistä aloittaisin? (s.9.)

Minä niin rakastuin Weirin ja hänen roolihahmonsa Markin kuivaan huumoriin. Weir onnistuu myös kuvaamaan ympäristön kokonaisuudessaan Marssia myöten niin eläväiseksi, että tunsin olevani siellä. 

En yleensä pidä juurikaan päiväkirja-tyyppisesti kirjoitetuista  kirjoista. Ne ovat yleensä hieman tylsiä lukea. 
Mutta.
Markin logipäivityksistä on tylsyys kaukana. 
Kun hän kertoilee tarkasti miten hän ensin ideoi ja sitten toteuttaa perunan kasvatuksen, ettei kuolisi nälkään, käyttäen lannotteena miehistön ja omaa jätöstään 💩
Siis ihan oikeasti. 
Ihan sitä itseänsä! 
Ei hitsi mikä oivallus kirjailijalta!

Yksi pikku juttu: veden vapauttaminen hydratsiinista on… siis… raketit toimivat sillä tavalla. Tulee kirjaimellisesti kuumat paikat. Ja vaaralliset. Jos teen tämän happipitoisessa ilmassa, vastavapautunut kuumentunut vety räjähtää. Vettä syntyy roppakaupalla mutta minä olen liian kuollut arvostaakseni sitä.
 Prosessiin kuuluu ammoniakkinen välivaihe. Kemia, vetelä hutsu kun on, pitää huolta, ettei ammoniakki reagoi hydratsiinin kanssa vaan pysyy vain ammoniakkina. Pidättekö ammoniakin tuoksusta? No, siitä tulee yhä helvetillisemmäksi käyvän olemassaoloni vallitseva haju
 [s.37]

 
Sitten vielä pitää saada happi ja hiilidioksiini tasot kohdilleen, että kasvit viihtyy ja siinähän saattuu pikku onnettomuuskin (yksi monista), kun on jätkä räjäyttää itsensä seinätauluksi. 

No selviää onneksi kirjaimellisesti kovapäisyydellä ja vuorokauden tajuttomuudella. Kirjalla on hyvä opetuskin:"Ei saa leikkiä tulella. Varsinkaan Marsissa olevassa avaruusteltassa, jossa kaikki on tulelta suojattua."

Tervetuloa takaisin”, Cathy sanoi kameralle. ”Jututamme Yhdysvaltain postiviraston Marcus Washingtonia. Herra Washington, ymmärätääkseni operaatio Ares 3 on aiheuttanut ainutlaatuisen tilanteen koko postin historiassa. Voisitko selittää mistä oikein on kysymys?”

”Tuota, kyllä”, Marcus sanoi. ”Aluksi kaikki luulivat, että Mark Watney oli ollut kuolleena jo yli kaksi kuukautta. Sinä aikana posti julkaisi sarjan muistomerkkejä hänen kunniakseen. Kaksikymmentätuhatta merkkiä painettiin ja lähetettiin postitoimistoihin ympäri maan.”
”Ja sitten paljastui, että hän olikin elossa”, Cathy sanoi.
”Joo”, Marcus sanoi. ”Mehän emme siis paina postimerkkejä elävistä ihmisistä. Me pysäytimme jakelun välittömästi ja perimme merkkejä takaisin mutta tuhansia oli jo myyty.”
”Onko näin käynyt koskaan aikaisemmin?” Cathy kysyi.
”Ei. Ei kertaakaan Yhdysvaltain postin historiassa.”
”Merkeistä on arvatenkin tullut melkoisen arvokkaita.”
Marcus hekotteli ääneen. ”Ehkä näin. Mutta kuten sanoin, tuhansia on jo myyty. Ne ovat harvinaisia mutta eivät huippuharvinaisia.”
 [s.100]

 

Markin keskustelu Houstonin kanssa, kun viimein saatiin puheyhteys:

    [08:41] MN: Ette voi vittu olla tosissanne? 

[08:55] HOUSTON: Myönnetään että ne ovat rajuja muutoksia mutta ne on tehtävä. Dokumentissa, jonka lähetimme, on ohjeet jokaiseen työvaiheeseen. Sinun on myös erotettava vetyä veden elektrolyysillä saadaksesi polttoainetta. Liitämme ohjeet siihenkin. 

[09:09] MN: Te lähetätte minut avaruuteen avoaluksella. 
[09:24] HOUSTON: Moduulikangas peittää reikiä. Se on aerodynaamisesti kestävä ratkaisu Marsin ilmastossa. 
[09:38] MN: Se on siis rättikatto. Johan helpottaa.

 

Riemastuttavaa luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi


#jännitys #scifi #avaruusmatka #psykologinen  
#viljelyysavaruudessa #humoristinen #Mars


ps. suosittelen leffaa Yksin Marsissa (The Martian), jossa Matt Damon tekee loistavan roolisuorituksen Mark Watneyna ja ohjauksesta vastaa Ridley Scott.

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin


 Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä.

Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa.
Hengästyttävän toimintatrillerin nerokkaasti punottu juoni addiktoi lukemaan. Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva.


Näkemyksiä:

Voin näin heti alustavasti tuoda esille, että tämä on melkoinen action kirjanen ja siten luultavasti YA genreeksi (young adult -kirjallisuus) luokiteltava. Minulle herkesi sisäinen lapseni hetkeksi teiniksi ja se nautti kovasti tästä naispuoleisesta James Bondista. Mistään turhasta kirjoista (tähän on myös kakkososa) ei ole kyse, kun näistä ollaan tekemässä elokuvaa. Ja kukas muu sen ohjaisikaan kuin Jerry Bruckheimer (Pirates of The Caribbean leffan ohjaaja). Ymmärrän hyvin, että tästä elokuvaa väsätään, sillä tämä on kuin tehty valkokankaalle. Minulle tämä toimi myös kirjana.

Ennen, Gwendoly äidin saatua surmansa kahakassa noin kymmen vuotta sitten, hän on asunut monessa eri maissa ja siten taitaa useita kieliä. Nykyään Gwendolyn opiskelee yksityiskoulussa, Danton Acatemyssä, New Yorkissa, isän ollessa töissä YK:ssa. Gwendolyn on harrastanut voimistelua jo kymmenisen vuotta ja se tulee olemaan hyvä pohja myöhemmin, hänen alkaessa harjottelemaan itsepuolustuslajeja. 

Eräänä päivänä kaksi erikoisagenttiä tulevat ilmoittamaan Gwendoly Bloomille, että hänen isänsä on kadonnut. Ensijärkytyksen jälkeen Gwendolyä alkaa epäilyttämään agenttien oudot kysymykset. Muutoinkin jokin ei ole ihan kohdillansa miesten puheissa ja käyttäytymisessä. Gwendolyn tuntee, ettei hänelle kerrota kaikkea ja se mitä salataan ei ole mitään tavanomaista. Agenteilla ei myöskään tunnu olevan mitään hoppua lähteä etsiskelemään hänen isäänsä vaan heitä vaikuttaa kiinnostavan enempi saada selville, mitä Gwendoly mahdollisesti tietää.

Ja hän vihaa jo etukäteen koulua, jossa hänen pitäisi aloittaa opiskelut, kun hänen tätinsä ryhtyy huoltajaksi, Gwendolynin isän katoamisen takia.  

Gwendolyn ei ole täysin tietämätön isänsä diplomaatin työstä. mm. heillä on ollut keskustelua vastaten kiinni jääneestä rikollispomosta, Victor Zoricista. Isästä on tullut entistä läheisempi viimeisen vuosien aikana ja heidän vällilensä on kasvanut vahva kiintymys, joten isän katoaminen on hyvin ahdistavaa Gewndolynille. 

Gwendolyn saa isänsä ystävältä, Belalta, kirjan 1984; mikä on gwendolynille entuudestaan tuttu. Kirjan avulla hän ratkaisee koodin, mistä löytyy hänen isänsä viesti.

Paperilla on vain välilyöntien erottamia numerosarjoja, 01230513 1192381 3271822 (s.91)

Gwendolyn ainoa kunnon ystävä on Terrance, joka on tietokonenörtti. Osittain yhdessä, Terrance tehdessä suurimman osuuden tietohakkerointikyvyillänsä, he ratkaisevat numerosarjojen arvoituksen: ne ovat pankkitilejä Zyririchissä. 

Kaikki edeltävät tapahtumat saavat Gwendolyn tekemään radikaalin päätöksen itse lähteä etsimään isäänsä. Ja eikun töpinäksi.

Siitä alkaakin päätä huimaavat tapahtumaketjut, mitkä seuravat toinen toistaan. Yksi asia johtaa seuraavaan ja Gwendolyn ikään kuin seuraa leivänmuruja pitkin Eurooppaa. 

Se on niitä unia, jotka tunnistaa uneksi heti alusta alkaen,ja niinpä vaiennan äänen, joka sanoo, ettei mikään siitä ole totta, siinä  toivossa, että uni vain jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi ikuisesti. (s.238)

Gwendolyn on tavallaa myös hyvin onnekas, sillä hän tuntuu tapaavan juuri oikeaan aikaan oikeita ihmisiä, jotka vievät hänen uhkarohkeaa isänsä etsintää eteen päin. Gwendolyn törmää myös tilanteisiin, missä tarvitaan nopeaa röyhkeää rohkeutta ja nokkelaa ajattelua.

Hän joutuu myös moraaliseettisten kysymysten äärelle, mikä on omiaan kasvattamaan Gwendolynista aikuista aivan liian pian. Hän viettää 18-vuotispäiväänsä erittäin epätavanomaisissa olosuhteissa, joten koulukiusatusta kuoriutuu nuori aikuinen, uusia piirteitä omaava persoona. 

Matkalla itseensä hän löytää aivan uusia ulottuvuuksia mennen jopa melkoiseen äärimmäisyyteen asti. Ilmiönä nämä ovat mielestäni koko kirjan kantava voima ja siksi horaisin kirjan ilman sen suurimpia keskeytyksiä. Kuka ei joskus haaveilisi kykenevänsä muuttumaan rohkeaksi rajoja koettelevaksi tyypiksi, vaikka viihtyisikin omissa nahoissaan. Mielikuvitusta kutkuttava aspekti, muttei tietenkään realistinen. 

Juoni laahaa ajoittain, mikä mielestäni on mainiota, koska se lisää polariteettien kautta jännittävyyttä ja siten juoni haukkaa tiivimmin lukijan mukaansa.  

Sivuhenkilöitä on useitakin, muttei liikaa. Päähenkilönä Gwendolyn on päämäärätietoinen, nopeaoppinen, nokkela ja tilannetajuinen hahmo, joka nopean harkinnan jälkeen antaa palaa ja tulosta syntyy. Kirja ei ole ihan tyypillinen dekkari vaan poikkeaa edukseen.

Todella jännittävää ja vauhdikasta luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinentrilleri #jännitys #action #rikollisuus #eurooppa



.


maanantai 5. syyskuuta 2022

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:


 

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:

Onko sille jotain yleispätevää määritelmää?
Onko se tilannekohtainen hetken mielijohteesta syntyvä?
Henkilökohtaisten etujen määrittämä?
Tarvitaanko tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin?
Onko se luonteenpiirre?
Onko se jokin toiminnallinen kyky ihmisessä?

Tämä Ukrainan tilanne herättää monenlaisia ajatuksia ja tänään herkesin miettimään, taas kerran Ukrainan tilannetta, ja jotenkin ajatukset sitten ajautuivat oikeudenmukaisuuteen. Sillä Ukrainan tilanne erityisesti siviileille on kestämätön.

Lähestyn dilemmaa epäoikeudenmukaisuuden suunnalta:
Olisiko epäoikeudenmukaisuus kenties vain yksinkertaisesti:ihmisen ihmisenä olemisen oikeuden laiminlyöntiä? Eli ihminen kokee, että häneltä on viety jotain ja se jokin pitäisi hänelle palauttaa. Hän siis kaipaa hyvitystä. Hyvityksen saanti tulisi oikeuden saannin muodossa.

Meillä on olemassa perusihmisoikeudet, mitkä sisältävät myös oikeudenmukaisuuden mahdollisuuden. Jokaisella meistä on siihen sisäsyntyinen tarve.

 

Puutosta näyttäisi olevan siinä, että epäoikeudenmukaisuuden salliva toiminta jättää aivan liian monet ilman oikeutta.

Joskus oikeudenmukaisuus tuntuu olevan vain sana, jolle löydetään käyttöä vain silloin, kun oma oikeuden saanti joutuu vaakalaudalla. Muiden oikeudet unohtaen. Perin inhimillistä. Mehän olemme ihmisiä ja siten vielä keskeneräisiä. Olemme kasvamassa, kypsymässä, mutta mihin suuntaan? Sen me itse päätämme.

Filosofit:
Immanuel Kantin oikeudenmukaisuuden määritelmä sisälsi hyvän tahdon periaatteen.

Platonin määritelmä oikeudenmukaisuudesta on: ”antaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu". Hänen mielestään vääryys ja epäoikeudenmukaisuus johtuvat viimekädessä tietämättömyydestä.

           ✿⊱╮Kirjamummi