Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Alex Michaelidesin Hiljainen potilas:

Alussa on Alician päiväkirjaote, mutta koko kirja ei ole sitä vaan niitä käytetään ikään kuin vihjeinä juonikuviolle.
Alicia Berenson on lahjakas taidemaalari, joka elää hiljaista ja tasokasta elämää Lontoossa miehensä Gabrielin kanssa. Sinä yönä, kun Gabriel murhataan julmasti, lopettaa Alicia kokonaan puhumisen.
Alicia todetaan syylliseksi miehensä murhaan ja suljetaan psykiatriseen laitokseen, Groveen. Tapaus saa paljon mediahuomiota. Kuluu vuosia eikä Alicia edellekään puhu.
Theo Faber, rikollinen psykoterapeutti, on päättänyt ottaa tavoitteekseen saada Alicia puhumaan siitä, mitä todella tapahtui sinä yönä, kun hänen miehensä kuoli väkivaltaisesti.
Kirja on kirjoitettu Theon toimisessa minä-äänenä. Pian hän kuitenkin tajuaa, että vastausten etsintä saa hänet vaaralliselle tielle - painajasimaiselle vuoristoradalle, josta hän ei ehkä koskaan pääse pakoon.

Näkemyksiä:
Kirjailija pureutuu ihmismielen syövereihin reippaalla otteella. En ole itsekään aivan varma, mikä tässä kirjassa otti niin lujan niskalenkkiotteen, etten voinut lopettaa lukemista kesken vaan tarvoin kirjain kirjaimelta koko kirjan siltä istumalta. Pikalukijana siinä ei mennyt kauan. Kerrankin toivon, että olisi niin nopea lukemaan, koska tämä oli niin hiuksia nostavan jännä. Kirjailija punoo juonesta upean luomuksen kuin silkkitoukat luovat silkkiä. Luulet arvaavasi juonen vaan etpäs arvaa - on tämä vaan niin nerokkaasti neulottu. Tärpiksi on lisäilty jotain kliseen tapaisia, mutta ne ovat hämyjä.

Olen lukenut kyseistä genreetä lukemattomia kirjoja ja vuosikausia, mutta tällaiseen en ole törmännyt ennen. Kuinka saadakaan kirjasta näin upea niin tietyllä tavalla kuitenkin vähäeleisesti. Ei ole mitään huipentumia, joissa torvet soivat ja punaiset matot heitetään jalkoihin. Ei, ei. Tämä on ihmismielen kekseliäisyyttä parhaimmillaan.

En yhtään ihmettele, että tätä kirjaa on suitsutettu kansainvälisesti, sillä tämä on Alex Michaelidesin esikoiskirja ja oli myydyin kirja vuonna 2019. New York Times bestseller-listalla pysyi myydyimpänä vuoden ja ennätysmäärässään 49 eri maassa. Alex itse asuu Lontoossa ja syntyperältään kreikkalainen. Hulppea saavutus, tosin sain näistä tietää vasta kun olin lukenut kirjan, sillä yleensä olen sen verran uppiniskainen ja kartan kirjoja, joita kovasti mainostetaan.

Herttaisia ja jänskiä lukuhetkiä
✿⊱╮Kirjamummi

 #psykologinentrilleri #jännitys #mysteeri  #rikos

Blogin avaus ja esittely

 

ღ꧁ღ Hei teille, jotka tänne eksytte ღ꧂ღ

En ole aiemmin pitänyt minkäänlaista blogia, joten tämän on melkoista vägertämistä näin alkuun. Otan neuvoja vastaa mielihyvin!

Kimmokkeen tähän sain varmaan siksi, että kun tuli täyteen kuusi kokonaista kymmentä niin mieleen tuli tehdä niitä asioita, mitkä ovat kulkeneet alitajunnassa mukana ties kuinka ja kauan. Ja tämä blogi on yksi niistä.

Olen lukenut seitsemän vuotiaasta asti. Ensin lasten ja nuorten sarjoja ja kirjoja mm. Viisikko- ja Sos-sarjat, Tiina kirjat. Pieniä Naisia-kirjan sain isältäni joululahjaksi. Se oli mieltäni järkyttävä kirja, kun yksi tytöistä kuoli.

Kolme muskottisoturia-sarjan luin ollessani neljännellä luokkaa, kun se löytyi meidän omasta kirjahyllystä. Voi, että ne olivat jännittäviä. Äitini huolehti, tai paremminkin yritti huolehtia, että saisin unta riittävästi ja hän rajoitti lukemistani. Mutta olin mukamas ovela. Olin varannut tyyni alle taskulampun ja luin peiton alla piilossa sen valossa. Kuinkahan moni lapsi onkaan näin tehnyt. Sanoisin, että monet!

Murrosiässä viimein siirryin aikuisten kirjoihin. Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen teki valtavan vaikutuksen. Silloin myös löysin Agatha Christien dekkarit. Mikä löytö! Luin varmaan koko tuotannon, kun luin myös hänen salanimellä, Mary Westmacott, kirjat myös.

Muistan lapsuudestani, että isäni luki aina. Kirja kulki hänen mukaan milloin minnekin eli mitä ilmeisemmin sain häneltä innostukseni.

Olen ennen äidiksi tulemista matkustanut vuosia. Esim. kun olin Amerikassa, jossa asuin jonkin aikaa, niin hain kirjastokortin lähimpään kirjastoon.

80-luvun loppupuolella Thaimaassa, Ko Samui saarella, asuessani pengoin turisteilta jäämiä kirjoja ja löysin mm. ruotsiksi kirjoitetun Agatha Christien kirjan "Mordet på Orientexpressen", jos muistan nyt oikein.

Raskausaikanikin luin ison kasan kirjoja, kun ei saanut liikkua keskenmenouhan takia.

Eli käytännöllisesti olen lukenut läpi elämän. Välillä ihmettelen miten siinä on muutakin elämää väliin mahtunut.

En vielä tiedä millainen kirjablogi tästä kehkeytyy, kun mielessäni on paljon ideoita, mutta en tiedä miten ne toteutetaan. Tyttäreni ja lapsenlapseni ja kissani ovat suuressa roolissa elämässäni eli on hyvin todennäköistä, että jotain tulen heistä kertoilemaan. Runoja myös rustailen ja seuraan hieman taidetta.

Mutta pääsääntöisesti tämä on kirjablogi, johon pyrin tuomaan esille tuntemuksiani ja ajatuksiani lukemistani kirjoista, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet minuun vaikutuksen.

En ehdi bloggaan jokaista kirjaa, jonka luen. Luen siksi nopeasti, että en ehtisi sellaista määrää mitenkään bloggaamaan. Olen siis täysin parantumaton himolukuja. Saatan myös antaa jonkinlaista negatiivista palautettakin. Koetan olla spoilaamatta, mutta ehkä annan jotain hentoja vihjeitä kirjan juonesta, sillä sitä minä kaipasin kun luin tolkuttoman määrän blogeja etsiessäni kirjoja luettavakseni.

Iloisia kirjaelämyksiä

ja toivottavasti myös blogielämyksiä

Kirjamummi✿⊱╮