Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

 Scott Bergstrom: The Cruelty, Nyt olet yksin

Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä.

Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa.
Hengästyttävän toimintatrillerin nerokkaasti punottu juoni addiktoi lukemaan. Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva.

Näkemyksiä:

Voin näin heti alustavasti tuoda esille, että tämä on melkoinen action kirjanen ja siten luultavasti YA genreeksi (young adult -kirjallisuus) luokiteltava. Minulle herkesi sisäinen lapseni hetkeksi teiniksi ja se nautti kovasti tästä naispuoleisesta James Bondista. Mistään turhasta kirjoista (tähän on myös kakkososa) ei ole kyse, kun näistä ollaan tekemässä elokuvaa. Ja kukas muu sen ohjaisikaan kuin Jerry Bruckheimer (Pirates of The Caribbean leffan ohjaaja). Ymmärrän hyvin, että tästä elokuvaa väsätään, sillä tämä on kuin tehty valkokankaalle. Minulle tämä toimi myös kirjana.

Ennen, Gwendoly äidin saatua surmansa kahakassa noin kymmen vuotta sitten, hän on asunut monessa eri maissa ja siten taitaa useita kieliä. Nykyään Gwendolyn opiskelee yksityiskoulussa, Danton Acatemyssä, New Yorkissa, isän ollessa töissä YK:ssa. Gwendolyn on harrastanut voimistelua jo kymmenisen vuotta ja se tulee olemaan hyvä pohja myöhemmin, hänen alkaessa harjottelemaan itsepuolustuslajeja. 

Eräänä päivänä kaksi erikoisagenttiä tulevat ilmoittamaan Gwendoly Bloomille, että hänen isänsä on kadonnut. Ensijärkytyksen jälkeen Gwendolyä alkaa epäilyttämään agenttien oudot kysymykset. Muutoinkin jokin ei ole ihan kohdillansa miesten puheissa ja käyttäytymisessä. Gwendolyn tuntee, ettei hänelle kerrota kaikkea ja se mitä salataan ei ole mitään tavanomaista. Agenteilla ei myöskään tunnu olevan mitään hoppua lähteä etsiskelemään hänen isäänsä vaan heitä vaikuttaa kiinnostavan enempi saada selville, mitä Gwendoly mahdollisesti tietää.

Ja hän vihaa jo etukäteen koulua, jossa hänen pitäisi aloittaa opiskelut, kun hänen tätinsä ryhtyy huoltajaksi, Gwendolynin isän katoamisen takia.  

Gwendolyn ei ole täysin tietämätön isänsä diplomaatin työstä. mm. heillä on ollut keskustelua vastaten kiinni jääneestä rikollispomosta, Victor Zoricista. Isästä on tullut entistä läheisempi viimeisen vuosien aikana ja heidän vällilensä on kasvanut vahva kiintymys, joten isän katoaminen on hyvin ahdistavaa Gewndolynille. 

Gwendolyn saa isänsä ystävältä, Belalta, kirjan 1984; mikä on gwendolynille entuudestaan tuttu. Kirjan avulla hän ratkaisee koodin, mistä löytyy hänen isänsä viesti.

Paperilla on vain välilyöntien erottamia numerosarjoja, 01230513 1192381 3271822 (s.91)

Gwendolyn ainoa kunnon ystävä on Terrance, joka on tietokonenörtti. Osittain yhdessä, Terrance tehdessä suurimman osuuden tietohakkerointikyvyillänsä, he ratkaisevat numerosarjojen arvoituksen: ne ovat pankkitilejä Zyririchissä. 

Kaikki edeltävät tapahtumat saavat Gwendolyn tekemään radikaalin päätöksen itse lähteä etsimään isäänsä. Ja eikun töpinäksi.

Siitä alkaakin päätä huimaavat tapahtumaketjut, mitkä seuravat toinen toistaan. Yksi asia johtaa seuraavaan ja Gwendolyn ikään kuin seuraa leivänmuruja pitkin Eurooppaa. 

Se on niitä unia, jotka tunnistaa uneksi heti alusta alkaen,ja niinpä vaiennan äänen, joka sanoo, ettei mikään siitä ole totta, siinä  toivossa, että uni vain jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi ikuisesti. (s.238)

Gwendolyn on tavallaa myös hyvin onnekas, sillä hän tuntuu tapaavan juuri oikeaan aikaan oikeita ihmisiä, jotka vievät hänen uhkarohkeaa isänsä etsintää eteen päin. Gwendolyn törmää myös tilanteisiin, missä tarvitaan nopeaa röyhkeää rohkeutta ja nokkelaa ajattelua.

Hän joutuu myös moraaliseettisten kysymysten äärelle, mikä on omiaan kasvattamaan Gwendolynista aikuista aivan liian pian. Hän viettää 18-vuotispäiväänsä erittäin epätavanomaisissa olosuhteissa, joten koulukiusatusta kuoriutuu nuori aikuinen, uusia piirteitä omaava persoona. 

Matkalla itseensä hän löytää aivan uusia ulottuvuuksia mennen jopa melkoiseen äärimmäisyyteen asti. Ilmiönä nämä ovat mielestäni koko kirjan kantava voima ja siksi horaisin kirjan ilman sen suurimpia keskeytyksiä. Kuka ei joskus haaveilisi kykenevänsä muuttumaan rohkeaksi rajoja koettelevaksi tyypiksi, vaikka viihtyisikin omissa nahoissaan. Mielikuvitusta kutkuttava aspekti, muttei tietenkään realistinen. 

Juoni laahaa ajoittain, mikä mielestäni on mainiota, koska se lisää polariteettien kautta jännittävyyttä ja siten juoni haukkaa tiivimmin lukijan mukaansa.  

Sivuhenkilöitä on useitakin, muttei liikaa. Päähenkilönä Gwendolyn on päämäärätietoinen, nopeaoppinen, nokkela ja tilannetajuinen hahmo, joka nopean harkinnan jälkeen antaa palaa ja tulosta syntyy. Kirja ei ole ihan tyypillinen dekkari vaan poikkeaa edukseen.

Todella jännittävää ja vauhdikasta luettavaa

✿⊱╮Kirjamummi

#psykologinentrilleri #jännitys #action #rikollisuus #eurooppa

.

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:

 

Oikeudenmukaisuudesta lyhyesti:

Onko sille jotain yleispätevää määritelmää?
Onko se tilannekohtainen hetken mielijohteesta syntyvä?
Henkilökohtaisten etujen määrittämä?
Tarvitaanko tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin?
Onko se luonteenpiirre?
Onko se jokin toiminnallinen kyky ihmisessä?

Tämä Ukrainan tilanne herättää monenlaisia ajatuksia ja tänään herkesin miettimään, taas kerran Ukrainan tilannetta, ja jotenkin ajatukset sitten ajautuivat oikeudenmukaisuuteen. Sillä Ukrainan tilanne erityisesti siviileille on kestämätön.

Lähestyn dilemmaa epäoikeudenmukaisuuden suunnalta:
Olisiko epäoikeudenmukaisuus kenties vain yksinkertaisesti:ihmisen ihmisenä olemisen oikeuden laiminlyöntiä? Eli ihminen kokee, että häneltä on viety jotain ja se jokin pitäisi hänelle palauttaa. Hän siis kaipaa hyvitystä. Hyvityksen saanti tulisi oikeuden saannin muodossa.

Meillä on olemassa perusihmisoikeudet, mitkä sisältävät myös oikeudenmukaisuuden mahdollisuuden. Jokaisella meistä on siihen sisäsyntyinen tarve.

 

Puutosta näyttäisi olevan siinä, että epäoikeudenmukaisuuden salliva toiminta jättää aivan liian monet ilman oikeutta.

Joskus oikeudenmukaisuus tuntuu olevan vain sana, jolle löydetään käyttöä vain silloin, kun oma oikeuden saanti joutuu vaakalaudalla. Muiden oikeudet unohtaen. Perin inhimillistä. Mehän olemme ihmisiä ja siten vielä keskeneräisiä. Olemme kasvamassa, kypsymässä, mutta mihin suuntaan? Sen me itse päätämme.

Filosofit:
Immanuel Kantin oikeudenmukaisuuden määritelmä sisälsi hyvän tahdon periaatteen.

Platonin määritelmä oikeudenmukaisuudesta on: ”antaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu". Hänen mielestään vääryys ja epäoikeudenmukaisuus johtuvat viimekädessä tietämättömyydestä.

           ✿⊱╮Kirjamummi

 

 

B.A.Paris: Romahduspiste

 

  B.A.Paris Romahduspiste 

Päähenkilö on hieman yli kolmekymppinen Cass. Hän on naimisissa Matthewin kanssa, joka vaikuttaa tyypilliseltä aviomieheltä. Cassin paras ystävä ja siskon virkaatekevä on viisi vuotta Cassia vanhempi Rachel. Naisten äidit olivat olleet hyvin läheisiä ystäviä ja kun Rachelin isä hylkää perheensä ja äitinsä joutuessa olemaan koko ajan töissä, elää Rachel vakavaraisen Cassin perheessä ikään kuin toisena tyttärenä.

Cassin vanhemmat ovat jo menehtyneet ja erityisen lujille on ottanut Cassille, hänen äitinsä varhaisessa vaiheessa dementiaan sairastuminen ja se on jättänyt hänelle pelon, että hänellekin kävisi samoin.

Cass on palaamassa tuttaviltaan ja on alkanut myrskyämään. Matthew neuvoo kotoa käsin, ettei Cass ajaisi oikotietä, koska se olisi vaarallisen metsän läpi ajettava pikkutie tällaisella ukkosilmalla. Cass kuitenkin päättää ajaa oikotietä. Näkyvyys auton ikkunasta on heikkoa sateen piiskatessa tuulilasiin. Tiehen on keräytynyt isoja vesilätäköitä, myrskyn antaessaan raivonsa näkyä salamointina ja rankkasateena, joka on pehmittänyt tien niin, että Cass on jäädä jumiin autonsa kanssa.  Cassia alkaa jo arveluttamaan oliko hänen päätös ihan viisas, kunnes on törmätä pysäköityyn autoon. Salaman valossa Cass näkee, ettei sisällä istuva tuntematon nainen näytä hätääntyneeltä tai niin Cass selittää itselleen ja jonkin aikaa harkittuaan päättää jatkaa vaivalloista matkaansa.

....nainen on löydetty kuolleena autostaan Blackwather Linella varhain aamulla. Hänen kuolemaansa tutkitaan epäilyttävänä. Yksityiskohtia ei ole vielä  julkaistu, mutta poliisi kehottaa alueella asuvia ihmisiä valppauteen.

Yleensä luonteeltaan auttavainen ja hyväntahtoinen Cass järkyttyy lukemastaan. Hänen mielikuvituksensa lähtee täyteen laukkaan kuvitellen miten hänen olisi käynyt, jos olisi noussut autonsa ja mennytkin tutkimaan lähemmin naisen tilannetta niin joku olisi väijynyt pensaikossa odottamassa seuraavaa uhriaan, jonka pääsisi surmaamaan.  Toisaalta. Päivien kuluessa häntä alkaa jäytämään huono omatunto, että hän olisi pitänyt tehdä jotain auttaakseen naista ja se jää Cassia kaivelemaa. 

Selviää, että kyseinen nainen on Jane Walters kenen kanssa Cass oli käynyt kerran kahvilla. Hän ei vain ollut tätä tunnistanut myrskyssä. Juuri naisten poistuessa kahvilasta yllättäen Cassin aviomies näyttäytyy kauempana näkemättä naisia ja Cass jää hetkeksi ihmettelemään, miksi Jane tuijottaa niin oudosti Matthewtä ja lopulta Cass kuittaa sen vain siksi, että naisilla on tapana tuijolla hänen todella komeaa miestään. Jane Walter on myös Rachel uusi työkaveri kenen kanssa Rachel on ollut riita parkkipaikasta.

Vähitellen Cassin muisti alkaa takkuamaan. Ei muista tilaneensa lastenvaunuja, korvakoruja, kaksia helmiä, mihin parkkeerasi autonsa. Hän saa puheluita, joissa kukaan ei puhu. Hän ei muista edes käyttäneensä pesukonetta. Hän näkee keittiön pöydällä suuren veitsen, joka ei ole heidän ja näyttäessään veistä Matthewlle, se onkin vain pieni ja tavallinen veitsi. Heidän oma veitsi. Cass järkyttyy ja pelästyy ja hän uskoo kammoksuen olevansa tulossa hulluksi! Cass myös alkaa olla ihan varma, että hänelläkin on varhaisiän dementia, kuten äidillänsä oli.  Rachel käy välillä tapaamassa Cassia, mutta hänen käyntinsä ovat lyhyitä ja Cass kaipailee hänen seuraansa, kuten myös koko ajan työasioissa viilettävää aviomiestään. Cassin päivät ovat yhtä yksinäisyyttä pelkojensa jauhamista ja peläten puhelimen soimista. Matthew suosituksesta Cass suostuu lääkitykseen, joka kyllä auttaa pelkoihin, sillä sen sivuvaikutuksena on, että Cass vetelee tirsoja liki koko päivän ja on lääketoukkurainen. 

Kunnes yhtenä päivänä Cass tuupertuu kotiin ja Matthew soittaa ampulanssin ja Cass löytää itsensä sairaalasta ja epäilynä on, että hän on yrittänyt itsemurhaa,  Cassin kuitenkaan muistamatta, että olisi tarkoituksella ottanut liikaa lääkkeitä. Matthew ja Rachel hössöttävät itsemurhaepäilystä. Matthew ehdottaa, että Cass menisi tutkimuksiin dementia epäilystä ja ehdottelee jotain tuntemaansa lääkäriä. Cass suostuu ehdotukseen siitäkin huolimatta miten paljon hänen pelkää tulevaa diagnoosia.

Kun Cass on kahvittelemassa Rachelin kanssa, joka ei ehdi olla kuin hetken, tuo ranskalainen nuori nainen pienen kännykän Cassille pahoitellen, että hän miespuoleinen ystävänsä oli leikillään varastanut Rachelin laukusta. Ja siitä alkaakin melkoinen maanvyörymä, kun tapahtuma ketjut alkavat pyöriä ja Cass tulee, omaksi hämmästykseen, löytämään itsestään aivan toisen puolen, minkä olosta hänellä ei ollut mitään tietoakaan.

Näkemyksiä: 

On melko vaikea nyt kertoilla näkemyksiä, sillä sitä tulisi aikaslailla spoilattua koko tarina. Kirja on helppolukuinen ja hidastempoinen. Kirjailijat vievät lukijan pelonkeskeisen ihmisen maailmaan ja kevyellä kädellä sitä hieman mähkitään. Ei mitenkään syväluotaavasti niin että tämä tuskin aiheuttaa kenessäkään pelkoa tai ahdistusta - myötätuntoa kylläkin ja tietenkin jännitystä. 

Loppua kohden jo otetaankin kunnollinen loppukiri, sillä minusta tämän kirjan loppuhuipentuma on kerrassaan mainio. Se palkitsee kärsivällisen lukijan. 

Jännittäviä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi

#B.A.Paris #psykologinentrilleri #jännitys #kosto #dementianpelko #mielenterveytensämenettämisenpelko #draama

ps. Bernadette MacDougall on tämän B.A.Paris salanimen takana oleva Iso-Britanniassa asuva kirjailija. Olen lukenut häneltä kirjan: Suljettujen ovien takana, mutten ole tehnyt siitä bloggausta - vielä.

Stephen King: Mersumies

 

 Stephen King: Mersumies

"Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu, joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee. Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen. Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle."

Näkemyksiä:

Viime talven pimeinä päivinä uskaltauduin, vuosien karttelun jälkeen, viimein lukemaan The Kingiä, sillä ehkä nuorena nähnyt Hohto-leffa oli jättänyt liian pelottavan vaikutuksen. Siis tietenkin näitä lukiessa saa pelon väristyksiä, jännityksen virittämän kehon ja ahmivat silmät. King kuvaa hahmot ja tapahtumat runsas kielisellä ja elävällä tavalla suoraan verkkokalvoille visuaalisiksi eläviksi tyypeiksi. Ja sitä tempautuu tapahtumiin mukaan.

King vie lukijan psykopaatin pään sisälle katselemaan (lukemaan), ikään kuin akvaarion kautta, miten nautiskellen sairas mieli kehittelee nerokasta ideaansa. Erittäin rikas mielikuvitus hahmottelee mitä irvokkaampia verisiä kuvitelmia: nautiskellen ja herkutellen. Ja samalla hän hymyilee lauhkeasti fyysisessä maailmassaan juttelemalleen ihmiselle. Näille ihmisille ei voisi tulla hurjemmissaan kuvitelmissa mieleen, että juuri tuo tuossa hiukan ujohkon ja vaatimattoman oloinen eli toisin sanoen vaarattoman oloinen tyyppi on brutaaleilla mielikuvilla varustettu samanaikaisesti, kun hän kommunikoi sinun kanssasi. King kuvailee hyytävällä tavalla nämä rinnakkaiset tapahtumat vuorotellen minä-kirjoittajaa käyttäen.

Mersumies eli Brady Hartsfield on oikeasti nerokas keksijä jo lapsesta lähtien ja käyttää taitojaan keksintöihin vain todetakseen, että joku muu on ehtinyt ensin. Ja se turhautuminen ei tee hyvää Bradyn sisällä asustelevalle kuningas-kompleksille eikä myöskään miten hän hallitsee tietotekniikan niin vaivattomasti kuin me Kimble-pelin ja silti hän työskentelee vain ATK-tukihenkilönä pienssä mitättömässä firmassa. Missä ei ole riittäviä haasteita kyvykkäälle nuorelle miehelle. Hän on rakentanut kotitalonsa kellarikerrokseen melkoisen tietokoneaseman ja varustanut sen äänikäyttöisin salasanoin, suojatoimeksi siellä on myös pommi viritettynä, jos joku ulkopuolinen sattuisi eksymään sinne, koska siellä on koko Bradyn synkkä maailma ja todisteet kaikesta. Hän asuu äitinsä kanssa ja se suhde on pahasti kieroutunut, seksuaalisella viriteisyydellä maustettuna, äidin ollessa kokopäiväinen alkoholisti. King osaa tuokin kuvailla niin irvokkaasti, ettei voi välttyä yökötykseltä. Äiti hankkii elantonsa satunnaisilla mies asiakkaillaan, joilta saa rahaa ja ainakin kaksi isätöntä lasta. Brady hän hoitaa pikkuveljensä hengiltä äidin hyväksynnällä, kun oli itsekin vielä lapsi ja pikkuveli vain pieni ipana. Karmaisevaa toimintaa, mikä on omiaan sitomaan Bradyn lujasti äitiinsä. 

Joukkomurhan tehtyään Mersulla Brady haluaa haastaa älylliseen kisailuun, nyt eläköityneen ja erittäin ansioituneen Bill Hodgesin ja vain siksi, että hän on hyvin tietoinen millaiseen jamaan Hodgesin on ajautunut. Hän ryyppää,turpoo kuin Michelin-ukko, kun istuu kaiket päivä telkkarin edessä ase sylissään ja leikittelee ajatuksissaan itsemurhalla. Hänen ihmissuhteen ovat pahasti kariutuneet. Brady lähettää Mersumiehen nimissä Hodgesille chat-keskustelukutsun ja siitä alkaakin kuolettava kissa-hiiri-leikki. 

Hodges ymmärtää hyvin pian, että hän on tekemisissä erittäin vaarallisen, häikäilemättömän ja älykkään psykopaatin kanssa. Hän päättää saada Mersu-murhaajan kiinni vaikka siinä menisi omakin henki. Tietokoneasioissa hänelle on tukena nuoria afroamerikkalainen Jerome, joka on hyvästä perheestä ja rakastaa heittäytyä, Hodgesin harmiksi, puhumaan kuin kadun mustat kundit. Hodges ja Brandy aloittaa chat-keskustelun, joissa ei oikein ole aina varmaa, kuka manipuloi milloin ketäkin. Hodges myös hoksaa, että Mersumurhaaja suunnittelee seuraavaa iskuaan, joka tulisi olemaan eeppinen ja siinä alkaa jo kiire kutittelemaan Hodgesinkin jalkapohjia, kun muista etsivistä ei nyt ole oikein apua, kun lailliset keinot eivät enää riitä tällaisen vastuksen kanssa. 

#stephenking #psykologinen #trilleri #psykopaatti #neurous #äitipoikasuhde #jännitys 

Jännittäviä lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

PS. tämä on ensimmäinen osa Bill Hodges-trilogiaa. Kakkos osassa, Etsivä löytää on juoneltaan erillinen Mersumies-kirjaan. Kolmas ja samalla päätösosa, Viimeinen vartio, on mielestäni Mersumies-kirjan jatko-osa. En ole siitä tehnyt bloggausta - vielä ;)

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

 

Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä:

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.

Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Näkemyksiä:

Tämä on nyt jo toinen kirja pienen ajan sisällä, että takakannen esittely kirjasta on tietyllä tapaa liian vähäinen. Tämäkin kirja oli jäädä minulta lukematta, koska aihepiiri on hirvittävä juuri mihin takakannen teksti viittaa, mutta onneksi kun olin lukenut reilut kymmenen eri blokkausta niin minulle alkoi hahmottua, ettei tämä kirja olekaan surukertomus vaan ihan oikeasti psykologinen trilleri. Ja millainen trilleri! Todella kiero juoni. Voisin jopa sanoa: tässä on tuplakierteisen juonikkuuden huipentuma. 

Takamukseni ei ollut pysyä lepotuolissani, välillä käperryin keräksi pelosta, kirahtelin, vähän väliä vaihdoin asentoa jännityksestä, rakkoni jännitti myös ja juoksutti vesassa. Ja aivan älytön hinku kurkkia loppusivuille - onneksi maltoin. Erinomainen loppu! Harvoin hyväksyn niin ehdottomana lopun kuin nyt.

Kirjan alku oli surullinen, mutta siinä ei ryvetä. En itse asiassa edes muista kauheasti mitä alussa tapahtui, sillä minulle kirja tosissaan alkoi toisessa osassa; kun ääneen pääsee minä-kirjoittaja ja sitten kyyti olikin kylmää. Jääkylmää. On kuin maajyrä olisi pärähtänyt käyntiin ja maa olisi myllätty ihan uuteen uskoon niin kävi tälle kirjallekin. Tällä toisella osalla ei ole yhteyttä ensimmäiseen osaan kuin nimellisesti. On kuin olisi samoissa kansissa kaksi kirjaa. Miten ihastuttavan kieroa kirjailijalta!

Ja nyt olen pilattu. Tuntuu kuin mikään tämän jälkeen lukemani kirja ei maistuisi miltään - puuttuu maut, säväykset, ihan kaikki. 

Mutta. 

Kuten nuorimainen tyttäreni pienenä tokaisi "Periksi ei anneta!", niin otan siitä kiitollisena äitinä mallia hyvästä neuvosta.

Jänniä lukuhetkiä 

✿⊱╮Kirjamummi 

#claremackintosh #psykologinentrilleri #jännitys #petos #juoniminen #psykopaatti #vainoharhaisuus 

ps. äänikirjojen lukijoita varottaisin sen verran, että jos et ole aiemmin tottunut, että kuulemasi tulee iholle ja sen allekin niin älä kuuntele vaan lue kirja.

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Camilla Läckbergin Kultahäkki :

"Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa."

Näkemyksiä:

Minulle ensimmäinen Camilla Läckbergin kirja. Tässä jokin aika sitten häntä tituleerattiin Ruotsin dekkarikuningattareksi. Läckbergin tuotantoa on käännetty yli 40 eri kielelle, niin kyllähän hän on jotakin varmaan tehnyt oikein. Eivätkä miljoonat ihmismassat voi olla väärässä - eiväthän? Näin mietin, kun venkoilin laitanko kirjan kirjastoon varaukseen vai en. Sitten tuli eteen ikään kuin pakko päätös, kun ei juuri silloin löytynyt muita psykologista trilleriä luettavaksi. Ja mikä onnen kantamoinen! Tämä olikin hyvä kirja!

Tuo kirjan juoni esittely on turhan bliisu - vaikkakin tapahtuu hyvin kliseinen tapahtuma - mutta se ei ole kirjan sisältö vaan laukaisin kirjojen varsinaisille mieltä kutkuttaville tapahtumille. Hahmot ovat kirjan alussa kuvaitu kovin yksioikoiseksi, mutta juonikuvion alkaessa pyörittää rattaitaan alkavat ihmisetkin värittymään. On kuin alku olisi ollut alun perin mustavalkoinen.

Faye on perinteinen kotirouva, joka hoitaa tytärtään Juliennea ja kotia aviomiehen Jackin käydessä töissä. Faye on "näyttelyvaimo", jota aviomies kiikuttaa mukanaan vain tärkeissä kokouksissa - muihin "kokouksiin" ei vaimon läsnäoloa tarvita. Faye on onnellisen tietämätön Jackin toimista, muiden tietäessä, jopa vaimojen tietäessä "kuviot". Vaimo saa tietää viimeisenä-klisee pääsee mukaan tekemään tarinasta tavallisempaa, sillä siihen se sitten jääkin. Se tavallisuus.

Sattumien kautta Jack jää kirjaimellisesti rysän päältä kiinni kotoaan nuoren kollegansa kanssa. Faye koettaa kerätä täydellisen nöyryytyksen rippeistä omanarvontunteensa ja käskee nuorta naista poistumaan heidän kotoaan. Mutta Jack osoittaa olevansa klassinen mulkvisti ja rapiat päälle, käskiessään Fayeta poistumaan ja sellaisin saatesanoin, että niitä oli hirvittävää lukea.

Jack pitää itsellään myös Juliennen syystä ja siitä, että Faye on niin huono ja kelpaamaton äidiksi (mikä todellisuudessa on aivan päinvastoin), sillä naulaten viimeisen naulan Fayen itseinhoarkkuun.

Onnekseen Fayella on lujatekoinen ja kärkeväkielinen ja ennen kaikkea lojaali ystävä Chris, jonka luokse Faye pääsee rypemään itsesäälissänsä, mutta Chris ei sitä rauhaa hänelle suo pitkäksi aikaa vaan alkaa herättelemään Fayessä kostonhimoa ja ruokkimaan sitä. Ja siitä alkaa aivan uusi kausi Fayen elämässä.

Yllättävästi Fayesta kuoriutuu pienessä ajassa aivan kuin toinen nainen, joka on ollut vuosia piilossa Jackin jatkuvan ja tehokkaan sadistisen tyyliin lannistaen Fayeta aivan kaikessa mm. sanoen, ettei Fayeta kukaan muu hänen läskiensä takia huolisi kuin hän Jack ja kuitenkin kyllä Faye kelpaa hänelle sänkypuuhiin, minkä epäloogisuutta Faye itse ei ymmärrä silloin. Uusiutunut Faye ei todellakaan väheksy Jack seksiriippuvuudeksi tulkittavaa loputonta tarvetta seksiin: kaikki käy, joilla on pulssi-tyyliin.

Faye osoittautuu nokkelaksi naiseksi, kun hän pääsee vauhtiin, Chris ollessa myös mukana taloudellisesti - varakas nainen kun on. Faye havahtuu ymmärtämään tuntevansa lukuisia oman yhteiskuntaluokkansa naisia, ketkä ovat saman kohtalon kokeneita, kuten hän itse ja näillä naisilla on omaa rahaa. Faye kehittää kolmessa vuodessa erittäin menestyvän Revenge-yrityksen, joka myy ihotuotteita ja hajuvesiä. Yritysmaailman Tuhkimo-tarina sellaiselta tämä kuulostaa, mutta se on sivu seikka jopa ajatuksissa, sillä muhimassa on sellainen kostohimoisen naisen hekumallinen paukku ja siinä kyydissä alkaa jo ihmishenki olla löysässä hirressä roikkumassa. Ja vaikka olin loppu huipentumaan varautunut niin Camilla Läckbergin pääsi minut sittenkin täydellisesti yllättämään.

Naisellisen kostonhimoisia lukuhetkiä

✿⊱╮Kirjamummi

#naisenviha #kosto #psykologinen #jännitys #draama #camillaläckberg

ps. Camilla Läckeberg on kirjoittanut myös toisen osan nimeltään, Hopeasiivet, joka mielestäni on aivan turha kirja. Koen, että koska tämä, Kultahäkki, sai niin suuren suosion, niin kakkoskirjalla on koetettu ratsastaa ja siten saada kaupallista voittoa.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

 

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä:

Naisapteekki annostelee salaa myrkkyjä vapauttaakseen naiset miehistä, jotka ovat tehneet heille vääryyttä, mutta sääntöjen mukaan kuitenkin toimitaan:

Sääntö 1: Myrkkyä ei saa koskaan käyttää vahingoittamaan toista naista.

Sääntö 2: Murhaajan ja hänen uhrinsa nimet on kirjattava apteekin rekisteriin.

Eräänä kylmänä helmikuun iltana vuonna 1791 pimeän Lontoon kujan takaosassa piilotetussa apteekissa Nella odottaa uusinta asiakastaan.

Kerran arvostettu parantaja Nella käyttää tietojaan kasveista ja rohdoista synkempään tarkoitukseen - hyvin naamioitujen myrkkyjen myymiseen epätoivoisille naisille, jotka tappavat päästäkseen eroon elämäänsä vahingoittavista miehistä. Mutta, kun hänen uudeksi asiakkaaksi paljastuu varhaiskypsä 12-vuotias Eliza Fanning, odottamaton ystävyys saa liikkeelle tapahtumien sarjan; mikä vaarantaa Nellan maailman ja uhkaa paljastaa monet naiset, joiden nimet on kirjoitettuna hänen rekisteriinsä.

Nykyajassa Lontoossa aloitteleva historioitsija Caroline Parcewell viettää kymmenettä hääpäiväänsä yksin miehensä jäätyään kiinni uskottomuudestaan. Caroline löytää vanhan apteekkipullon Thames-joesta ja hän ei voi vastustaa uteliaisuuttaan hoksatessaan, että on löytänyt linkin ratkaisemattomiin "apteekkimurhiin", jotka kummittelivat Lontoossa yli kaksi vuosisataa sitten.

Carolinen uppoutuessaan yhä syvemmälle tutkimuksissaan hän törmää Nellan ja Elizan elämään hämmästyttävässä kohtalon käänteessä - eivätkä kaikki selviä hengissä.

Näkemyksiä:

Kerrassaan uskomattoman hyvin nyplätty monimutkaiselta tuntuva juonikuvio. Nellaa 1791 vuodessa voisi kutsua feministien esiäidiksi, siksi vahvat ovat hänen motiivinsa keitoksillensa. Naisen asema ja erityisesti oman puolensa pitäminen tuona aikana naisille oli lähes mahdotonta - ihan sama mihin yhteiskuntaluokkaan nainen kuului. Miesten valta oli erehtymätön ja kyseenalaistamaton. Eli eipä ihme, että Nellalla riitti asiakkaita. Nuori Eliza on häkellyttävä aikakautensa lapsi, joka ei pienistä hätkähdä ja toisaalta äidinmaidossa saadut uskomukset elävät syvästi hänessä. Älykäs ja nokkela 12-vuotias tyttönen viehättyy Nella touhuista ja sitten alkaakin melkoinen tapahtuminen myllerrys.

Nykyajassa Carolinelle on käynyt tyypillinen elämää koetteleva kokemus, kun aviomies on jäänyt housut kintuissa kiinni ja juuri, kun piti lähteä ns. toiselle kuherruskuukaudelle Lontooseen muistelemaan ensimmäistä.

Suivaantunut Caroline lähteekin yksin reissuun ja historiasta kiinnostuneena alkaa - ensin unohtaakseen petetyksi tulemisen tunteensa ja sittemmin innostuen - astuu hän polulle, mikä vie syvälle vuoteen 1791 ja Nellan ja Elizan mysteeriseen elämään. Caroline ei hellitä vaan sukeltaa hyvä syvemmälle ja syvemmälle ja löytääkseen...

Sitä ihmettelen miten kirjailija on saanut pidettyä seitinohuet langat käsissänsä sotkeutumatta niihin vaan ihailtavan sujuvasti liikuttaa tarinaa kahdessa eri aikakaudessa. Etten sanoisi: sovitellen ja sommitellen.

Elähdyttäviä lukuelämyksiä

✿⊱╮Kirjamummi

#sarahpenner #naiskohtalot #psykologinen #trilleri #jännitys #feminisminesiäiti #draama